Steinerkoulu

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Steinerkoulu Saksassa.
Steinerkoulu. Verrieres le Buisson, Ranska.

Steinerkoulut ovat 12-vuotisia luokallisia yhtenäiskouluja, jotka perustuvat antroposofian luojan, aikaisemmin myös teosofisessa liikkeessä vaikuttaneen itävaltalaisen Rudolf Steinerin kehittämään pedagogiikkaan. Useimmissa Suomen steinerkouluissa oppilas voi käydä samaa koulua 1. luokalta aina ylioppilaaksi asti. Steinerkoulu korvaa siis virallisesti peruskoulun ja lukion. Oppilas saa 9. luokan päätteeksi perusopetuksen päättötodistuksen ja lukio-opintojensa päätteeksi lukion päättötodistuksen edellyttäen että on suorittanut kaikki niihin vaadittavat opinnot hyväksytysti. Muutama 2000-luvulla perustettu steinerkoulu toimii vielä ilman virallista opetuksen järjestämislupaa. Ilman näitä lupia toimivat steinerkoulut eivät ole laittomia, mutta niiden oppilaat rinnastetaan kotiopetuksessa oleviin. Suomessa toimii 22 steinerkoulua, joilla on opetuksenjärjestämislupa. Lisäksi on kolme koulua, joiden toiminta vastaa kotiopetusta, ja 38 yksityistä steinerpäiväkotia (2008).

Steinerkoulujen kasvatustavoitteet ovat terve ja rauhallinen kasvu lapsuusvuosina, laaja-alainen yleissivistys ja käytännölliset elämäntaidot sekä nuoren vähittäinen kehittyminen kohti vapaata ja vastuullista aikuisuutta.

Steinerpedagogiikan perustana on Steinerin antroposofiseen ajatteluun pohjautuva ihmiskäsitys. Sen mukaan inhimillisen kasvun idut ovat löydettävissä kasvavasta itsestään. Steinerpedagogiikka vaatii kasvattajaa etsimään sellaisia virikkeitä, jotka sopivat kasvatettavalle yksilölle.

Steinerkoulujen opetussuunnitelma rakentuu antroposofiselle käsitykselle elämän seitsenvuotiskausista. Koulun luokat 1-8 sijoittuvat steinerpedagogien mukaan ihmiselämän toiselle seitsenvuotiskaudelle. Näillä luokilla steinerpedagogiikka korostaa kuvallisuutta ja elämyksellisyyttä, tavoitteena tukea erityisesti oppilaan tunne-elämän kehitystä. Opetuksesta ja kasvatuksesta vastaa kahdeksan ensimmäisen kouluvuoden aikana luokanopettaja, mutta eri aineiden opetukseen tulee mukaan aineenopettajia alusta alkaen.

Luokat 9-12 sijoittuvat steinerpedagogiikassa ihmisen kolmannelle seitsenvuotiskaudelle. Tällöin tavoitteena on kasvattaa oppilaan ajattelua viemällä oppilas tämän omien kysymysten kautta tiedon äärelle. Näillä luokilla opetukseen kuuluu tavallisen opetuksen lisäksi leirejä ja laajoja käytännöllisiä sekä taiteellisia töitä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historiaa

Rudolf Steiner ei ollut pedagogi, vaan hän teki filosofian tohtorin väitöskirjansa tietoteorian alalta. Nuorempana hän oli järjestelemässä Goethen luonnontieteellisiä teoksia sekä toimi muun muassa työväenopiston opettajana, toimittajana ja teosofisen seuran toimihenkilönä. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki 1900-luvun alussa esitelläkseen ja kehittääkseen antroposofiaa. Steiner muun muassa esitelmöi aktiivisesti eri puolilla Eurooppaa ja perusti antroposofisen keskuksen Sveitsiin Baselin lähelle.

Ensimmäinen steinerkoulu perustettiin Stuttgartiin Waldorf Astoria -tehtaan työntekijöiden lapsille 1919. Monissa maissa steinerkouluja kutsutaankin Waldorf-kouluiksi. Kansallissosialistien noustua valtaan 1930-luvulla saksalaiset Waldorf-koulut suljettiin ja monet opettajat vangittiin, koska antroposofiaa ja steinerpedagogiikka pidettiin kansallissosialistisen hengen vastaisena. Toisen maailmansodan päätyttyä koulut aloittivat jälleen toimintansa.[1] [2]

Vaikka Etelä-Afrikassa apartheidin, laillistetun rotusorron aikana mustien ja valkoisten yhteiset koulut oli kielletty, saattoivat steinerkouluja käydä sekä mustat että valkoiset lapset ja nuoret.lähde?

Suomen ensimmäinen steinerkoulu perustettiin Helsinkiin vuonna 1955. Vuonna 1977 tuli voimaan steinerkouluja koskeva laki, jonka piiriin kuului kolme steinerkoulua.[3] 1980-luvulla koulujen määrä laajeni lain ulkopuolelle, kun kouluja perustettiin ympäri Suomea yksityisopetusryhminä. Eräänä syynä koulujen laajenemiseen oli se, ettei ajan tiukka koululainsäädäntö tarjonnut käytännössä mitään muita vaihtoehtoja valtakunnallisesti ohjatulle peruskoululle.[4] 1990-luvun alussa lakia muutettiin ja kaikki steinerkoulut saivat mahdollisuuden valtionapuun. Tämänkin jälkeen on perustettu yksittäisiä steinerpedagogiikkaa noudattavia kouluja, joista osa on saanut opetuksenjärjestämisluvan, osa ei.

Steinerkoulut ovat kannatusyhdistysten ylläpitämiä yksityisiä kouluja. Vanhemmat ovat yhdistysten jäseniä. Koulujen talous perustuu valtionavun lisäksi vanhempien vapaaehtoistyöhön ja lahjoituksiin.

Tunnettuja suomalaisia steinerkoulun kasvatteja ovat muun muassa entinen ympäristöministeri Pekka Haavisto, näyttelijä Heidi Herala, kansanedustaja Oras Tynkkynen, kuvataiteilija Heta Kuchka, kokki Sara La Fountain, näytelmäkirjailija Laura Ruohonen, rumpali Antti Lehtinen, sarjakuvataiteilija Ville Ranta ja säveltäjä Kaija Saariaho.

[muokkaa] Steinerpedagogiikka

Oppilaat ompelevat nuket yleensä kuudennella luokalla.

Steinerpedagogiikassa ajatellaan, että kasvattajan roolin pääpaino muuttuu lasten ja nuorten ikävaiheen mukaan. Ensimmäisellä seitsenvuotiskaudella aikuisen tehtävä on olla ennen kaikkea jäljittelyn kohde ja rauhallisen ympäristön luoja.[5] Toisella seitsenvuotiskaudella, johon ajoittuvat koululuokat 1-8, aikuisen pääsääntöinen rooli on olla luotettava auktoriteetti. Jotta opettajaan syntyisi turvallinen, pitkäkestoinen suhde, opettaa steinerkoulussa sama luokanopettaja kahdeksannelle luokalle asti suuren osan aineista.[6][7] Kolmannella seitsenvuotiskaudella eli 14-vuotiaasta alkaen steinerpedagogiikassa katsotaan, että opettajan vakuuttavuus nuoren silmissä ei voi enää perustua aikuisen auktoriteettiin, vaan ainoastaan asiantuntemukseen.[8]

Steinerkoulut eroavat opetustavoiltaan muista kouluista usealla tavalla. Huomiota kiinnittävät yleensä jakso-opetus, oppikirjattomuus, taideaineet sekä luokkamuotoisuus ja opettajakeskeisyys. Koulu ja luokka ovat tiiviitä yhteisöjä, ja yhteisöllisiä taitoja korostetaan. Sama ryhmä voi oppia, elää ja kasvaa yhdessä ensimmäiseltä luokalta ylioppilaaksi saakka. Vanhempien tuki ja yhteistyö on tärkeää koulutyölle.

Alaluokilla opettajan tulisi tutustua hyvin oppilaisiinsa ja muodostaa jokaisesta selkeä käsitys. Havaintotyönsä apuna opettaja voi käyttää erilaisia luonnehtivia ja kuvailevia tapoja hahmottaa lapsia, muun muassa luonteenlaatuja kuvailevia temperamentteja. Tyypittelyjä ei kuitenkaan saisi käyttää ahtaasti ja stereotyyppisiin rooleihin vangitsevasti.[9]

Oppikirjoja steinerkoulun oppilaat eivät juuri käytä ennen lukioastetta, lukuun ottamatta vieraiden kielten kirjoja, jotka usein tulevat käyttöön 6.–7. luokalla. Luokissa on lisäksi tarjolla kirjoja ja muita tietolähteitä vaihtelevassa määrin. Opettajien tehtävänä on valmistella ja esittää oppiaines mahdollisimman innostavassa ja tarkoituksenmukaisessa muodossa. Oppilaat valmistavat työkirjansa itse. Alemmilla luokilla teksti on liitutaululla tai opettaja sanelee sen. Kahdeksanteen luokkaan mennessä kehitetään itsenäinen kyky laatia teksti kuullusta tai esitetystä aineistosta. Muistiinpanoista tulee aina valmistaa oma kokonaisuutensa vihkoon, sillä se vaikuttaa merkittävästi suorituksen arvosanaan tai arviointiin. Vihkojen itse piirrettävään kuvitukseen kiinnitetään myös erityistä huomiota.

Steinerpedagogiikka pyrkii kehittämään kullekin ikäkaudelle sopivalla tavalla, vähitellen kahdeksanteen luokkaan mennessä itsenäiset työtavat työvihkojen tekstien ja kuvien tuottamiseen. Oppilaat pyritään totuttamaan vähitellen itsenäiseen tiedonhankintaan ja -käsittelyyn.

Kaikki oppiaineet ovat tasa-arvoisia, ja niillä on oma tärkeä tehtävänsä. Steinerkouluissa onkin huomattavan paljon taideaineita. Esimerkiksi 8.–9.-luokkalaisilla on 7–8 viikkotuntia erilaisia taide- ja taitoaineita, kuten musiikkia, kuvataidetta ja käsitöitä sekä eurytmiaa.

Steinerkouluissa opetettava eurytmia-niminen aine on liikkumista, musiikkia ja eleitä yhdistävä taidemuoto. Harjoitukset sisältävät liikkumista usein pianonsoiton säestyksellä tai runojen mukaan. Alaluokilla sadut ja lorut ovat aineksina leikinomaisessa eurytmiassa. Steinerpedagogiikan mukaan monipuoliset taiteelliset harjoitukset ovat hyviä kasvuvirikkeitä kasvavalle yksilölle.

Opetussuunnitelma ja tuntijako noudattavat opetushallituksen määrämiä perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteita. Steinerkouluille on myönnetty vähäisiä poikkeamia näistä yleisistä perusteista.

Todistukset ovat pääasiassa sanallisia, oppilaan taitojen kehittymistä luonnehtivia lausuntoja. Alaluokilla ne osoitetaan vanhemmille, neljännestä luokasta lähtien oppilaalle itselleen. Numerotodistuksia annetaan lisäksi opetuslainsäädännön mukaisesti luokilla 7-9 ja lukioasteella.

[muokkaa] Arvostelua

Steinerkoulut ovat herättäneet myös arvostelua. Steinerkoulujen kritisoijat muodostavat sikäli erikoisen joukon, että siihen kuuluu niin ateisteja[10] ja skeptikkoja kuin kristillisenkin vakaumuksen edustajia. Skepsis-lehden artikkelissaan "Antroposofian pseudotieteellinen maailmankuva" vuodelta 2001 dosentti Heikki Ervasti moitti steinerkoulujen pohjalla olevaa maailmankuvaa diletanttimaisesti näennäistieteelliseksi. Hän kirjoitti myös, että useat tahot ovat epäilleet antroposofian välittyvän oppilaille opettajien maailmankatsomuksen kautta, vaikka antroposofiaa ei steinerkouluissa suoraan opetetakaan.[11]

Kritiikkiä tai ihmetystä osakseen steinerkoulut saavat usein esimerkiksi eurytmiastalähde? ja työkirjojen kirjoittamisesta käsin läpi lähes koko perusopetusasteenlähde?. Steinerkoululaisten tietotasoa on epäilty heikommaksi kuin peruskoululaisten ja muiden lukiolaisten.lähde? Lukioiden tuloksiin vaikuttaa osaltaan se, että steinerlukioihin on vasta vuonna 2007 tullut keskiarvoraja.

Kritiikkiä on kohdistettu myös siihen, että steinerkoulujen oppilaiden luonnehdinta perustuu antiikista periytyvään, 1900-luvun alkupuolelle saakka suosittuun, mutta nykyään epätieteellisenä pidettyyn temperamenttioppiin. Oppilaita kuvataan teorian mukaisesti temperamentiltaan koleerikoiksi, sangviinikoiksi, melankolikoiksi ja flegmaatikoiksi.

Steinerkouluja on arvostellut evankelis-luterilaista fundamentalistista näkemystä edustava Paavo Hiltunen kirjassaan Mitä Rudolf Steiner todella opetti (1990). Myöhemmin Hiltunen on epäillyt, että antroposofit organisoivat hänen kirjansa laajamittaisen oston, jotta kirjan näkemykset eivät päätyisi 'ajattelemaan kykenevien' luettavaksi.lähde? Hänen kritiikkiinsä ovat esittäneet vastauksensa Risto Suurla, Reijo Wilenius ja Tony Dunderfelt teoksessa Huomautuksia Paavo Hiltusen Steiner-kirjasta (1991).

Väitöskirjassan Miten antroposofia ilmenee steinerpedagogiikassa Tarja Ehnqvist tuo Lippertin näkemyksen esiin monen muun ajattelijan ohella. Samassa yhteydessä Ehnqvist esittää myös useita myönteissävyisiä kuvauksia.[12] Esimerkiksi seuraavana esitellyssä suomalaistutkimuksessa todetaan vanhempien olleen tyytyväisiä steinerkouluun ja kokeneen sen tukeneen lapsensa sosiaalista kasvatusta.

Steinerpedagogiikkaa on tutkittu vähän, mutta sen tuloksia sitäkin enemmän. Steinerkoulun käyneet menestyvät Waldorf-instituutin oman tutkimuksen mukaan Saksassa opinnoissaan keskimääräisesti samalla tavalla tai paremmin kuin valtiollisen koulun käyneet oppilaat.lähde? Eräässä Saksan ja Sveitsin kouluja koskevasssa tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota siihen, että niiden menetelmät eivät tarjoa nyky-yhteiskunnan kannalta riittävää kasvatusta, opettajien pätevyys on puutteellista, ja kielten ja luonnontieteiden opetus ei vastaa nykytarpeita.[13]

[muokkaa] Steinerkasvatuksen liitto

Suomessa steinerkoulujen piirissä toimii kolme valtakunnallista yhdistystä: Steinerkoulujen oppilaskuntien perustama Skoy, steinerpedagogien yhteistyöelin Steinerpedagogiikan seura ry (SPS) sekä uusimpana Steinerkasvatuksen liitto. Näistä yhdistyksistä vanhin on vuonna 1953 perustettu Steinerpedagogiikan seura ry.

Steinerkasvatuksen liitto perustettiin 4.10.2008 edustamaan koko steinerpedagogista kenttää. Yhdistyksen nimi on Steinerkasvatuksen liitto, ruotsiksi Förbundet för steinerpedagogik, englanniksi Federation for Steiner Waldorf Education in Finland. Steinerpedagogiikan seuran toiminnot liittyvät osaksi Steinerkasvatuksen liiton toimintaa.

Steinerkasvatuksen liiton tehtävänä on toimia Suomen steinerkoulujen, -päiväkotien ja steinerpedagogisten yhteisöjen yhdyselimenä ja edustaa steinerpedagogiikkaa Suomessa jäsenjärjestöjensä rinnalla. Yhdistyksen tarkoituksena on myös steinerpedagogisia päämääriä toteuttavien yhteisöjen toimintaedellytysten edistäminen, jäsenten taloudellisia ja toiminnallisia edellytyksiä säätelevän lainsäädännön seuraaminen, jäsenten ja yhteiskunnan välisten suhteiden sekä taloudellisten toimintaresurssien riittävyyden edistäminen.

Tehtävien toteuttamiseksi liitto mm. antaa lausuntoja, pitää yhteyttä päättäjiin, järjestää ja tukee steinerpedagogista tutkimus- ja selvitystyötä, esitelmä-, näyttely-, kurssi- ja seminaaritoimintaa sekä julkaisee steinerpedagogista kirjallisuutta. Yhdistys toimii myös yhdyselimenä kansainväliseen steinerpedagogiseen liikkeeseen.

Steinerkasvatuksen liiton johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Jarno Paalasmaa Vantaalta. Liiton johtokunta toimii steinerpedagogiikan yhteistyö- ja asiantuntijaelimenä, joka käsittelee monia erilaisia steinerpedagogiikkaan ja sen toteuttamiseen liittyviä kysymyksiä.

Steinerpedagogiikan seura on edustanut steinerpedagogiikkaa Suomessa jo ennen ensimmäisen steinerkoulun perustamista Suomeen. Myös Steinerpedagogiikan seuran puheenjohtajana toimii Jarno Paalasmaa. Aiemmin seuran puheenjohtajina ovat toimineet mm. Reijo Wilenius, Marja Dahlström, Lea Blåfield ja Simo Taimi.

[muokkaa] Suomen steinerkoulujen oppilasyhdistys Skoy

Suomen steinerkoulujen oppilasyhdistys ry on steinerkoulujen yläluokkalaisten perustama kattojärjestö oppilaskuntatoiminnalle juuri steinerkouluissa. Yhdistyksen toiminta lähti käyntiin syksyllä 2002. Tällä hetkellä mukana on steinerkoulujen oppilaita lähes kymmenestä eri koulusta ympäri Suomea.

Yhdistyksen tarkoituksena on toimia Suomen steinerkoulujen oppilaiden edunvalvojana ja yhteistyöelimenä. SKOY haluaa edistää oppilaiden viihtyvyyttä ja etuja ja parantaa steinerkoulun mainetta ja ihmisten tietoutta steinerkouluista. SKOY pyrkii luomaan kansainvälisiä suhteita steinerkoulujen välille ja kunnioittaa steinerkoulun perusperiaatteita. Yhdistys järjestää kokouksia, keskustelutilaisuuksia, yhteisiä jäsentapahtumia, pitää yhteyttä muihin oppilaskuntiin, koulujen johtokuntiin, opettajakuntiin, rehtoreihin/ vuosirehtoreihin, harjoittaa kulttuuri-, valistamis- ja julkaisutoimintaa sekä toimii muilla vastaavilla tavoilla steinerkoululaisten hyväksi.

Puheenjohtajina ovat toimineet Julian Remes 2002-2004, Lauri Maijala vuoden 2005 ja Miika Tomi vuoden 2006. Vuonna 2007 yhdityksen puheenjohtajana toimi Pia Johansson.

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Uwe Werner: Anthroposophy in the Time of Nazi Germany Robert Mays. Viitattu 3.2.2008. (englanniksi)
  2. ↑ P. Bruce Uhrmacher: Uncommon Schooling: A Historical Look at Rudolf Steiner, Anthroposophy, and Waldorf Education JSTOR. Viitattu 3.2.2008. (englanniksi)
  3. ↑ Laki Steiner-koulusta (417/1977)
  4. ↑ Ennen peruskoulun uudistusta vuonna 1998 kaikista peruskoulun erityismuodoista säädettiin lailla. Näistä vaihtoehdoista kattavan luettelon tarjoaa Perusopetuslain viitetiedot sisältävä sivu, jossa luetellaan perusopetuslailla kumotut erikoislait. Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö (osat I-II) tarjoaa erinomaisen kuvan siitä, miten tiukasti säädeltyä peruskoulun toiminta oli.
  5. ↑ Dahlström, Marja: "Ajatuksia pienten lasten vanhemmille steinerpedagogiikan näkökulmasta", s. 5, 10. Suomen antroposofinen liitto, Helsinki 2001
  6. ↑ Dahlström, Marja: "Ajatuksia pienten lasten vanhemmille steinerpedagogiikan näkökulmasta", s. 10-11.
  7. ↑ Dahlström, Marja: "Steinerkoulun keskeisiä piirteitä", s. 8. Suomen antroposofinen liitto, Helsinki 2000
  8. ↑ Steiner, Rudolf: "Tasapainoinen kasvu ja kasvatus", s. 23. Reijo Wileniuksen laatima tiivistelmä teoksesta Die gesunde Entwickelung des Leiblich-Physischen als Grundlage der freien Entfaltung des Scelisch-Geistigen, julkaistu v. 1922 pidetyn luentosarjan pikakirjoitusmuistiinpanoista. Teos on suomennettu nimellä Kasvatus ja opetustaito ihmisolemuksen terveen kehittymisen perustana, Kirjokanta oy, Helsinki 2002.
  9. ↑ Espoon Steinerkoulu - Luokanopettajavaihe Viitattu 19.1.2007
  10. ↑ Vapaa-ajattelijat.fi
  11. ↑ Skepsis.fi
  12. ↑ Ehnqvist 2006, s. 8
  13. ↑ Waldor-instituutin tutkimuksen referaatti

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Ehnqvist, Tarja: Miten antroposofia ilmenee steinerpedagogiikassa?: Rudolf Steinerin ja Helsingin Rudolf Steiner-koulun vuosien 1988 ja 2000 opetussuunnitelmien tietoteorian, ihmiskäsityksen ja taidekäsityksen analysointia ja vertailua. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 204. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2006. ISBN 952-10-2668-5. Teoksen verkkoversio.

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Steinerkoulujen arvostelua

Antroposofia

Antroposofia - Rudolf Steiner - Steinerkoulu - Eurytmia - Biodynaaminen viljely - Antroposofinen lääketiede

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Steinerkoulu
Henkilökohtaiset työkalut