Steinerkoulu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Steinerkoulu Saksassa.
Steinerkoulu. Verrieres le Buisson, Ranska.
Michael Parkin Steinerkoulu. Auckland, Uusi-Seelanti.

Steinerkoulut ovat alkuperäisen käytännön mukaan 12-vuotisia, mutta Suomessa kolmetoistavuotisia, luokallisia yhtenäiskouluja, jotka perustuvat antroposofian luojan, aikaisemmin myös teosofisessa liikkeessä vaikuttaneen itävaltalaisen Rudolf Steinerin kehittämään pedagogiikkaan. Useimmissa Suomen steinerkouluissa oppilas voi käydä samaa koulua 1. luokalta aina ylioppilaaksi asti. Steinerkoulu korvaa siis virallisesti peruskoulun ja lukion. Suomessa lukiovaiheellisiin steinerkouluihin kuuluu kolmastoista luokka, koska kolmeen lukiovuoteen kuuluu niin paljon aineita joita ei muissa Suomen lukioissa ole, joten on katsottu kohtuulliseksi antaa opiskelijoille yksi vuosi normaalia enemmän aikaa valmistautua ylioppilaskirjoituksiin. Kolmastoista luokka on melkein vain ylioppilaskirjoituksiin valmistautumista.

Oppilas saa 9. luokan päätteeksi perusopetuksen päättötodistuksen ja lukio-opintojensa päätteeksi lukion päättötodistuksen edellyttäen että on suorittanut kaikki niihin vaadittavat opinnot hyväksytysti. Muutama 2000-luvulla perustettu steinerkoulu (Porvoo) toimi joitakin vuosia ilman virallista opetuksen järjestämislupaa. Porvoon steinerkoulu sai 18.3.2010 perusopetuksen järjestämisluvan ja siten samalla valtion osittaisen rahoituksen syksystä 2010 alkaen. Ilman näitä lupia toimivat steinerkoulut eivät ole laittomia, mutta niiden oppilaat rinnastetaan kotiopetuksessa oleviin. Vuonna 2013 Suomessa toimii 26 steinerkoulua, joilla kaikilla on virallinen opetuksenjärjestämislupa. Näistä 14 antaa lukio-opetusta. Lisäksi on 44 yksityistä steinerpäiväkotia ja kolme hoitopedagogista erityissteinerkoulua (2013).[1]

Steinerkoulujen kasvatustavoitteet ovat terve ja rauhallinen kasvu lapsuusvuosina, laaja-alainen yleissivistys ja käytännölliset elämäntaidot sekä nuoren vähittäinen kehittyminen kohti vapaata ja vastuullista aikuisuutta.

Steinerpedagogiikan perustana on Steinerin antroposofiseen ajatteluun pohjautuva ihmiskäsitys. Sen mukaan inhimillisen kasvun idut ovat löydettävissä kasvavasta itsestään. Steinerpedagogiikka vaatii kasvattajaa etsimään sellaisia virikkeitä, jotka sopivat kasvatettavalle yksilölle.

Steinerkoulujen opetussuunnitelma rakentuu antroposofiselle käsitykselle elämän seitsenvuotiskausista. Koulun luokat 1-8 sijoittuvat steinerpedagogien mukaan ihmiselämän toiselle seitsenvuotiskaudelle. Näillä luokilla steinerpedagogiikka korostaa kuvallisuutta ja elämyksellisyyttä, tavoitteena tukea erityisesti oppilaan tunne-elämän kehitystä. Opetuksesta ja kasvatuksesta vastaa kahdeksan ensimmäisen kouluvuoden aikana luokanopettaja, mutta eri aineiden opetukseen tulee mukaan aineenopettajia alusta alkaen.

Luokat 9-12, Suomessa lisäksi 13 sijoittuvat steinerpedagogiikassa ihmisen kolmannelle seitsenvuotiskaudelle. Tällöin tavoitteena on kasvattaa oppilaan ajattelua viemällä oppilas tämän omien kysymysten kautta tiedon äärelle. Näillä luokilla opetukseen kuuluu tavallisen opetuksen lisäksi leirejä ja laajoja käytännöllisiä sekä taiteellisia töitä.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rudolf Steiner oli kasvatusfilosofi ja antroposofi. Hän teki filosofian tohtorin väitöskirjansa tietoteorian alalta. Nuorempana hän oli järjestelemässä Goethen luonnontieteellisiä teoksia sekä toimi muun muassa työväenopiston opettajana, toimittajana ja teosofisen seuran toimihenkilönä. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki 1900-luvun alussa esitelläkseen ja kehittääkseen antroposofiaa. Steiner muun muassa esitelmöi aktiivisesti eri puolilla Eurooppaa ja perusti antroposofisen keskuksen Sveitsiin Baselin lähelle.

Ensimmäinen steinerkoulu perustettiin Stuttgartiin Waldorf Astoria -tehtaan työntekijöiden lapsille 1919. Monissa maissa steinerkouluja kutsutaankin Waldorf-kouluiksi. Kansallissosialistien noustua valtaan 1930-luvulla saksalaiset Waldorf-koulut suljettiin ja monet opettajat vangittiin, koska antroposofiaa ja steinerpedagogiikkaa pidettiin kansallissosialistisen hengen vastaisena. Toisen maailmansodan päätyttyä koulut aloittivat jälleen toimintansa.[2] [3]

Etelä-Afrikan apartheid-politiikan aikana steinerkoulut ja Kapkaupungin steineropettajaseminaari olivat ainoita oppilaitoksia, joissa opiskelivat yhdessä sekä mustat että valkoiset.[4][5]

Suomen ensimmäinen steinerkoulu perustettiin Helsinkiin vuonna 1955. Vuonna 1977 tuli voimaan steinerkouluja koskeva laki, jonka piiriin kuului kolme steinerkoulua.[6] 1980-luvulla koulujen määrä laajeni lain ulkopuolelle, kun kouluja perustettiin ympäri Suomea yksityisopetusryhminä. Eräänä syynä koulujen laajenemiseen oli se, ettei ajan tiukka koululainsäädäntö tarjonnut käytännössä mitään muita vaihtoehtoja valtakunnallisesti ohjatulle peruskoululle.[7] 1990-luvun alussa lakia muutettiin ja kaikki steinerkoulut saivat mahdollisuuden valtionapuun. Tämänkin jälkeen on perustettu yksittäisiä steinerpedagogiikkaa noudattavia kouluja, jotka ovat saaneet opetuksenjärjestämisluvan.

Steinerkoulut ovat kannatusyhdistysten ylläpitämiä yksityisiä kouluja. Vanhemmat ovat yhdistysten jäseniä. Koulujen talous perustuu valtionavun lisäksi vanhempien vapaaehtoistyöhön ja lahjoituksiin.

Tunnettuja suomalaisia entisiä steinerkoululaisia ovat muun muassa lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, näyttelijä Heidi Herala, kansanedustaja Oras Tynkkynen, kansanedustaja Sofia Vikman, kuvataiteilija Heta Kuchka, kokki Sara La Fountain, näytelmäkirjailija Laura Ruohonen, rumpali Antti Lehtinen, sarjakuvataiteilija Ville Ranta, säveltäjä Kaija Saariaho, ohjaaja Lauri Maijala, kirjailija Hanna Tuuri, performancetaiteilija Mimosa Pale sekä runoilija Juhana Vähänen.lähde?

Steinerpedagogiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steinerpedagogiikassa ajatellaan, että kasvattajan roolin pääpaino muuttuu lasten ja nuorten ikävaiheen mukaan. Ensimmäisellä seitsenvuotiskaudella aikuisen tehtävä on olla ennen kaikkea jäljittelyn kohde ja rauhallisen ympäristön luoja.[8] Toisella seitsenvuotiskaudella, johon ajoittuvat koululuokat 1-8, aikuisen pääsääntöinen rooli on olla luotettava auktoriteetti. Jotta opettajaan syntyisi turvallinen, pitkäkestoinen suhde, opettaa steinerkoulussa sama luokanopettaja kahdeksannelle luokalle asti suuren osan aineista.[9][10] Kolmannella seitsenvuotiskaudella eli 14-vuotiaasta alkaen steinerpedagogiikassa katsotaan, että opettajan vakuuttavuus nuoren silmissä ei voi enää perustua aikuisen auktoriteettiin, vaan ainoastaan asiantuntemukseen.[11]

Steinerkoulut eroavat opetustavoiltaan muista kouluista usealla tavalla. Huomiota kiinnittävät yleensä jakso-opetus, oppikirjattomuus, taideaineet sekä luokkamuotoisuus ja opettajakeskeisyys. Koulu ja luokka ovat tiiviitä yhteisöjä, ja yhteisöllisiä taitoja korostetaan. Sama ryhmä voi oppia, elää ja kasvaa yhdessä ensimmäiseltä luokalta ylioppilaaksi saakka. Vanhempien tuki ja yhteistyö on tärkeää koulutyölle.

Alaluokilla opettajan tulisi tutustua hyvin oppilaisiinsa ja muodostaa jokaisesta selkeä käsitys. Havaintotyönsä apuna opettaja voi käyttää erilaisia luonnehtivia ja kuvailevia tapoja hahmottaa lapsia, muun muassa luonteenlaatuja kuvailevia temperamentteja. Tyypittelyjä ei kuitenkaan saisi käyttää ahtaasti ja stereotyyppisiin rooleihin vangitsevasti.[12]

Oppikirjoja steinerkoulun oppilaat eivät juuri käytä ennen lukioastetta, lukuun ottamatta vieraiden kielten kirjoja, jotka usein tulevat käyttöön 6.–7. luokalla. Luokissa on lisäksi tarjolla kirjoja ja muita tietolähteitä vaihtelevassa määrin. Opettajien tehtävänä on valmistella ja esittää oppiaines mahdollisimman innostavassa ja tarkoituksenmukaisessa muodossa. Oppilaat valmistavat työkirjansa itse. Alemmilla luokilla teksti on liitutaululla tai opettaja sanelee sen. Kahdeksanteen luokkaan mennessä kehitetään itsenäinen kyky laatia teksti kuullusta tai esitetystä aineistosta. Muistiinpanoista tulee valmistaa oma kokonaisuutensa vihkoon, sillä se vaikuttaa merkittävästi suorituksen arvosanaan tai arviointiin. Vihkojen itse piirrettävään kuvitukseen kiinnitetään myös erityistä huomiota.

Steinerpedagogiikka pyrkii kehittämään kullekin ikäkaudelle sopivalla tavalla, vähitellen kahdeksanteen luokkaan mennessä itsenäiset työtavat työvihkojen tekstien ja kuvien tuottamiseen. Oppilaat pyritään totuttamaan vähitellen itsenäiseen tiedonhankintaan ja -käsittelyyn.

Kaikki oppiaineet ovat tasa-arvoisia, ja niillä on oma tärkeä tehtävänsä. Steinerkouluissa onkin huomattavan paljon taideaineita. Esimerkiksi 8.–9.-luokkalaisilla on 7–8 viikkotuntia erilaisia taide- ja taitoaineita, kuten musiikkia, kuvataidetta ja käsitöitä sekä eurytmiaa.

Steinerkouluissa opetettava eurytmia-niminen aine on liikkumista, musiikkia ja eleitä yhdistävä taidemuoto. Harjoitukset sisältävät liikkumista usein pianonsoiton säestyksellä tai runojen mukaan. Alaluokilla sadut ja lorut ovat aineksina leikinomaisessa eurytmiassa. Steinerpedagogiikan mukaan monipuoliset taiteelliset harjoitukset ovat hyviä kasvuvirikkeitä kasvavalle yksilölle.

Opetussuunnitelma ja tuntijako noudattavat opetushallituksen määräämiä perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteita. Steinerkouluille on myönnetty vähäisiä poikkeamia näistä yleisistä perusteista.

Todistukset ovat pääasiassa sanallisia, oppilaan taitojen kehittymistä luonnehtivia lausuntoja. Alaluokilla ne osoitetaan vanhemmille, neljännestä luokasta lähtien oppilaalle itselleen. Numerotodistuksia annetaan lisäksi opetuslainsäädännön mukaisesti luokilla 7-9 ja lukioasteella.

Kiistelyä steinerkouluista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Antroposofian kritiikki

Steinerkoulut ovat herättäneet myös arvostelua. Steinerkoulujen arvostelijoihin on kuulunut niin ateisteja[13] ja skeptikkoja kuin kristillisenkin vakaumuksen edustajia. Skepsis-lehden artikkelissaan "Antroposofian pseudotieteellinen maailmankuva" vuodelta 2001 dosentti Heikki Ervasti moitti steinerkoulujen pohjalla olevaa maailmankuvaa näennäistieteelliseksi. Hän kirjoitti myös, että useat tahot ovat epäilleet antroposofian välittyvän oppilaille opettajien maailmankatsomuksen kautta, vaikka antroposofiaa ei Suomen steinerkouluissa suoranaisesti opetetakaan.[14] Sen sijaan Saksassa steinerkoulut ovat herättäneet kohua niissä opetettavan epätieteellisen antroposofiaan liittyvän rotuopin mukaan, johon liittyy mm. "arjalaisten" vaellus ja Steinerin väite, jonka mukaan juutalaisuuden säilyminen nykyaikaan on maailmanhistoriallinen virhe, vaikkei hän juutalaisten tuhoamiseen kehottanutkaan. Suomen steinerkouluissa rotuoppeja ei opeteta. On väitetty, että Suomen steinerkoulut eivät ole Steinerin oppien suhteen yhtä kritiikittömiä kuin Saksan, vaan soveltavat vain niitä Steinerin oppeja, jotka koetaan positiiviksi ja hylkäävät Steinerin pimeinä pidetyt opit.lähde?

Antroposofit uskovat Atlantikseen. Saksassa tämän asian opettaminen on herättänyt kritiikkiä – vaikka Platonkin uskoi Atlantikseen ja hyvin monet nykyajankin tiedemiehet uskovat, että sillä on edes jonkinlainen historiallinen tausta. Suomen steinerkouluissa ei Atlantiksen olemassaolosta opeteta. Antroposofiaan kuuluu myös jälleensyntymisoppi. On väitetty, että steinerkoulussa ei puututa kiusaamiseen, koska kiusaamisen ajatellaan olevan ansaittu kosto edellisessä elämässä tehdyistä pahuuksista. Ainakin Suomen steinerkouluissa kiusaamiseen kuitenkin puututaan kuten peruskoulussakin.lähde?

Steinerkouluissa vältetään kilpailuhenkisyyttä ja suorituspaineita, minkä jotkut pelkäävät hidastavan oppimista. Myös suurien luokkakokojen ja erityisesti sen, että erityisvaikeuksiset oppilaat pyritään pitämään enimmäkseen normaaliluokassa tehden vain pieniä erityisjärjestelyjä, pelätään haittaavan oppimista. Tätä menettelyä steinerkoulujen opettajat perustelevat sillä, että kun luokille sattuu hyvin erilaisia oppilaita, myös erityisvaikeuksisia, oppilaat oppivat paremmin ymmärtämään erilaisia ihmisiä.

Kritiikkiä tai ainakin ihmetystä osakseen steinerkoulut saavat usein esimerkiksi eurytmiastalähde? ja työkirjojen kirjoittamisesta käsin läpi lähes koko perusopetusasteenlähde?. Tosin Suomen steinerkouluissa tässä on eroja. Esim. Jyväskylän Rudolf Steiner -koulussa vieraiden kielten opetuksessa ei käytetä ennen lukiota kirjoja lainkaan, mutta sitäkin enemmän työvihkoja, mutta Seinäjoella olevassa Etelä-Pohjanmaan Rudolf Steiner -koulussa käytetään. Steinerkoululaisten tietotasoa on epäilty heikommaksi kuin peruskoululaisten ja muiden lukiolaisten.lähde? Lahden steinerkoulussa eräänä vuonna puolet abiturienteista reputti, mitä on pidetty osoituksena steinerkoulujen opetuksen huonoudesta, mutta steinerkoulujen puolustajat ovat sanoneet, että abiturienttien määrä tuona vuonna Lahden steinerkoulussa (kymmenen) on liian pieni otos siihen, että sen perusteella voisi luotettavasti arvioida opetuksen laatua. Eräänä vuonna Jyväskylän Rudolf Steiner -koulun abiturientit vinoilivat yleisistä käsityksistä kiinnittämällä abiturienttiautoonsa tekstin "askarrellen ylioppilaaksi." Lukioiden arvosanoihin on vaikuttanut aikaisemmin myös se, että steinerlukioihin on vasta vuonna 2007 tullut keskiarvoraja.

Steinerkouluja on kritisoitu myös siitä, että steinerkoulujen alaluokilla oppilaita luonnehditaan antiikista periytyvän, 1900-luvun alkupuolelle saakka suositun, mutta nykyään epätieteellisenä pidettyn temperamenttiopin mukaan. Oppilaita kuvataan teorian mukaisesti temperamentiltaan koleerikoiksi, sangviinikoiksi, melankolikoiksi ja flegmaatikoiksi.

Steinerkouluja on arvostellut konservatiivista evankelis-luterilaista näkemystä edustava Paavo Hiltunen kirjassaan Mitä Rudolf Steiner todella opetti (1990). Hiltusen mukaan esimerkiksi eurytmianopettajat valehtelevat väittäessään, että eurytmia on taideliikuntaa, ja todellisuudessa eurytmia on pakanallinen tanssi. Hiltunen kritisoi kirjassaan sitäkin, että ainakin osaan steinerkouluista tuolloin vanhempien oli ilmoitettava lapsensa jo ennen syntymää ja oppilaat valittiin sen mukaan, kenellä syntymän ja ilmoittamisen välinen aika oli ollut lyhyin. Tätä käytäntöä perusteltiin sillä, että se asetti alku- ja loppuvuodesta syntyneiden vanhemmat tasavertaiseen asemaan siinä, voivatko he valita lapsensa kouluksi steinerkoulun.

Hiltusen mukaan monet steinerkoulussa lausuttavat runot ovat pakanallisia. Suomen steinerkouluissa Hiltusen mukaan myös Kalevalaa opetetaan pakanallisesti. Steiner perehtyi Kalevalaan käydessään Suomessa vuonna 1912 ja löysi sieltä kolme jumalahahmoa: Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen. Hiltunen väittää myös, että steinerkoulujen opettajat kertovat kyllä steinerpedagogiikasta, mutta jos vanhemmat menevät kysymään heiltä antroposofiasta, he väittävät, ettei näiden tarvitse siitä tietää. Hänen mukaansa steinerkoulujen opettajat pysyvät luterilaisen kirkon jäseninä, jotta vanhemmat luulisivat heidän olevan luterilaisia. Kirja sisältää myös selvästi ja yksiselitteisesti virheellisiä väitteitä, kuten väitteen, jonka mukaan steinerkouluissa olisi vain yksi aine päivässä. On totta, että steinerkouluissa monia aineita opetetaan jaksoittain niin, että jaksotunneilla, joita on joka päivä, opetetaan yhtä ainetta jakson aikana ja muulloin kyseistä ainetta ei opeteta, mutta päivässä on useampi aine. Myöhemmin Hiltunen on epäillyt, että antroposofit organisoivat hänen kirjansa laajamittaisen oston, jotta kirjan näkemykset eivät päätyisi ’ajattelemaan kykenevien’ luettavaksi.lähde?

Hänen kritiikkiinsä ovat esittäneet vastauksensa Risto Suurla, Reijo Wilenius ja Tony Dunderfelt teoksessa Huomautuksia Paavo Hiltusen Steiner-kirjasta (1991). Heidän mukaansa Hiltunen erehtyy muun muassa väittäessään, ettei Steiner uskonut persoonalliseen, rukouksia kuulevaan jumalaan, että Steinerin harjoittama salatiede olisi tiedettä, joka on salattava ja että Steiner oli spiritisti. Heidän mukaansa salatiede on tiede salaisista asioista ja Steiner oli selvänäkijä, ei spiritisti, mikä on heidän mukaansa eri asia.

Väitöskirjassaan Miten antroposofia ilmenee steinerpedagogiikassa Tarja Ehnqvist tuo Lippertin näkemyksen esiin monen muun ajattelijan ohella. Samassa yhteydessä Ehnqvist esittää myös useita myönteissävyisiä kuvauksia.[15] Esimerkiksi seuraavana esitellyssä suomalaistutkimuksessa todetaan vanhempien olleen tyytyväisiä steinerkouluun ja kokeneen sen tukeneen lapsensa sosiaalista kasvatusta.

Steinerpedagogiikkaa on tutkittu vähän, mutta sen tuloksia sitäkin enemmän. Steinerkoulun käyneet menestyvät Waldorf-instituutin oman tutkimuksen mukaan Saksassa opinnoissaan keskimääräisesti samalla tavalla tai paremmin kuin valtiollisen koulun käyneet oppilaat.lähde? Eräässä Saksan ja Sveitsin kouluja koskevassa tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota siihen, että niiden menetelmät eivät tarjoa nyky-yhteiskunnan kannalta riittävää kasvatusta, opettajien pätevyys on puutteellista, ja kielten ja luonnontieteiden opetus ei vastaa nykytarpeita.[16] Kuitenkin Suomen steinerlukioissa on pakollisia fysiikan ja kemian kursseja kumpiakin useampia, vaikka tavallisissa lukioissa kumpiakin on vain yksi.

Viime vuosina erityisesti Jarno Paalasmaa on pyrkinyt vastaamaan steinerkouluihin kohdistuviin ennakkoluuloihin ja käsityksiin. Teoksessaan Omassa rytmissä (PS-kustannus, 2009) hän vastaa steinerkoulun opettajan näkökulmasta noin 30 yleisimpään steinerkoulumielikuvaan.

Järjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steinerkasvatuksen liitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alan valtakunnallinen steinerpedagogien yhteistyöelin on Steinerkasvatuksen liitto, perustettu 2008, ruotsiksi Förbundet för steinerpedagogik, englanniksi Federation for Steiner Waldorf Education in Finland, johon on yhdistetty Steinerpedagogiikan seura ry (SPS, perustettu 1953).

Steinerkasvatuksen liiton tehtävänä on toimia Suomen steinerkoulujen, -päiväkotien ja steinerpedagogisten yhteisöjen yhdyselimenä ja edustaa steinerpedagogiikkaa Suomessa jäsenjärjestöjensä rinnalla. Yhdistyksen tarkoituksena on myös steinerpedagogisia päämääriä toteuttavien yhteisöjen toimintaedellytysten edistäminen, jäsenten taloudellisia ja toiminnallisia edellytyksiä säätelevän lainsäädännön seuraaminen, jäsenten ja yhteiskunnan välisten suhteiden sekä taloudellisten toimintaresurssien riittävyyden edistäminen.

Tehtävien toteuttamiseksi liitto mm. antaa lausuntoja, pitää yhteyttä päättäjiin, järjestää ja tukee steinerpedagogista tutkimus- ja selvitystyötä, esitelmä-, näyttely-, kurssi- ja seminaaritoimintaa sekä julkaisee steinerpedagogista kirjallisuutta. Yhdistys toimii myös yhdyselimenä kansainväliseen steinerpedagogiseen liikkeeseen.

Steinerkasvatuksen liiton johtokunnan puheenjohtaja on vuonna 2013 Kirsi Perttola-Ylinampa.[17] Liiton johtokunta toimii steinerpedagogiikan yhteistyö- ja asiantuntijaelimenä, joka käsittelee monia erilaisia steinerpedagogiikkaan ja sen toteuttamiseen liittyviä kysymyksiä.

Steinerkasvatuksen liiton edeltäjä, Steinerpedagogiikan seura on edustanut steinerpedagogiikkaa Suomessa jo ennen ensimmäisen steinerkoulun perustamista Suomeen. Jarno Paalasmaa toimi myös Steinerpedagogiikan seuran puheenjohtajana. Aiempia seuran puheenjohtajia ovat olleet mm. Reijo Wilenius, Marja Dahlström, Lea Blåfield ja Simo Taimi.

Suomen steinerkoulujen oppilasyhdistys Skoy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen steinerkoulujen oppilasyhdistys ry on steinerkoulujen yläluokkalaisten perustama kattojärjestö oppilaskuntatoiminnalle juuri steinerkouluissa. Yhdistyksen toiminta lähti käyntiin syksyllä 2002. Tällä hetkellä mukana on steinerkoulujen oppilaita lähes kymmenestä eri koulusta ympäri Suomea.

Yhdistyksen tarkoituksena on toimia Suomen steinerkoulujen oppilaiden edunvalvojana ja yhteistyöelimenä. SKOY haluaa edistää oppilaiden viihtyvyyttä ja etuja ja parantaa steinerkoulun mainetta ja ihmisten tietoutta steinerkouluista. SKOY pyrkii luomaan kansainvälisiä suhteita steinerkoulujen välille ja kunnioittaa steinerkoulun perusperiaatteita. Yhdistys järjestää kokouksia, keskustelutilaisuuksia, yhteisiä jäsentapahtumia, pitää yhteyttä muihin oppilaskuntiin, koulujen johtokuntiin, opettajakuntiin, rehtoreihin/ vuosirehtoreihin, harjoittaa kulttuuri-, valistamis- ja julkaisutoimintaa sekä toimii muilla vastaavilla tavoilla steinerkoululaisten hyväksi.

Puheenjohtajina ovat toimineet Julian Remes 2002-2004, Lauri Maijala vuoden 2005 ja Miika Tomi vuoden 2006. Vuonna 2007 yhdistyksen puheenjohtajana toimi Pia Johansson, kautena 2008-09 Milja Tomi ja tällä hetkellä puheenjohtajana toimii Elina Hammarström.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paalasmaa, Jarno: Omassa rytmissä. Steinerkoulun idea ja käytännön sovellukset. Tietokirja. Jyväskylä: PS-kustannus, 2009. ISBN 978-952-451-393-7. Teoksen verkkoversio.
  • Paalasmaa, Jarno: Steinerkoulun tulo Suomeen. Miten vaihtoehtopedagogiikka juurtui osaksi suomalaista koulua. Tietokirja. Jyväskylä: Steinerkasvatuksen liitto, 2011. ISBN 978-952-99363-4-2.
  • Ehnqvist, Tarja: Miten antroposofia ilmenee steinerpedagogiikassa?: Rudolf Steinerin ja Helsingin Rudolf Steiner-koulun vuosien 1988 ja 2000 opetussuunnitelmien tietoteorian, ihmiskäsityksen ja taidekäsityksen analysointia ja vertailua. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 204. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2006. ISBN 952-10-2668-5. Teoksen verkkoversio.
  • Jan-Erik Mansikka (2007), Om naturens förvandlingar: Vetenskap, kunskap och frihet i Rudolf Steiners tidiga tänkande. Idéhistoriska perspektiv på Waldorfpedagogiken. Rudolf Steinerin varhainen ajattelu ja steinerpedagogiikka, väitöskirja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Koulut & Päiväkodit steinerkoulu.fi. Jyväskylä: Steinerkasvatuksen liitto. Viitattu 26.2.2013.
  2. Uwe Werner: Anthroposophy in the Time of Nazi Germany Robert Mays. Viitattu 3.2.2008. (englanniksi)
  3. P. Bruce Uhrmacher: Uncommon Schooling: A Historical Look at Rudolf Steiner, Anthroposophy, and Waldorf Education (JSTOR) Viitattu 3.2.2008. (englanniksi)
  4. http://unesdoc.unesco.org/images/0009/000981/098178e.pdf
  5. http://www.uncletaz.com/waage/waagenglish1.html
  6. Laki Steiner-koulusta (417/1977)
  7. Ennen peruskoulun uudistusta vuonna 1998 kaikista peruskoulun erityismuodoista säädettiin lailla. Näistä vaihtoehdoista kattavan luettelon tarjoaa Perusopetuslain viitetiedot sisältävä sivu, jossa luetellaan perusopetuslailla kumotut erikoislait. Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö (osat I-II) tarjoaa erinomaisen kuvan siitä, miten tiukasti säädeltyä peruskoulun toiminta oli.
  8. Dahlström, Marja: "Ajatuksia pienten lasten vanhemmille steinerpedagogiikan näkökulmasta", s. 5, 10. Suomen antroposofinen liitto, Helsinki 2001
  9. Dahlström, Marja: "Ajatuksia pienten lasten vanhemmille steinerpedagogiikan näkökulmasta", s. 10-11.
  10. Dahlström, Marja: "Steinerkoulun keskeisiä piirteitä", s. 8. Suomen antroposofinen liitto, Helsinki 2000
  11. Steiner, Rudolf: "Tasapainoinen kasvu ja kasvatus", s. 23. Reijo Wileniuksen laatima tiivistelmä teoksesta Die gesunde Entwickelung des Leiblich-Physischen als Grundlage der freien Entfaltung des Scelisch-Geistigen, julkaistu v. 1922 pidetyn luentosarjan pikakirjoitusmuistiinpanoista. Teos on suomennettu nimellä Kasvatus ja opetustaito ihmisolemuksen terveen kehittymisen perustana, Kirjokanta oy, Helsinki 2002.
  12. Espoon Steinerkoulu - Luokanopettajavaihe Viitattu 19.1.2007
  13. Vapaa-ajattelijat.fi
  14. Skepsis.fi
  15. Ehnqvist 2006, s. 8
  16. Waldor-instituutin tutkimuksen referaatti
  17. Johtokunnan jäsenet 2013 steinerkoulu.fi. Jyväskylä: Steinerkasvatuksen liitto. Viitattu 26.2.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steinerkoulujen arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]