Selkouni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Selkouni (engl. lucid dream, suomenkielinen terminologia ei ole vakiintunut, kutsutaan myös nimillä selväuni, kirkas uni ja lucid-uni) tarkoittaa unta, jota nähdessään henkilö tiedostaa näkevänsä unta. Useimmiten selkounessa pystytään myös jossain määrin vaikuttamaan unen sisältöön, esimerkiksi liikkumaan unimaailmassa oman mielen mukaan, jolloin puhutaan tarkennettuna kontrolloidusta unesta. Termi selkeä tai kirkas viittaa siihen, että selkounet koetaan usein lähes yhtä aidon tuntuisiksi kuin valveilla tehdyt havainnot. Selkounet sekoitetaan joskus valveuniin.

Syy sille, miksi selkounia halutaan nähdä, on, että unessa fysikaaliset ja sosiaaliset rajoitukset eivät päde, vaan erityisesti kontrolloidun unen aikana henkilö voi muun muassa lentää, taikoa, tai muuten muokata ympäristöään "ajatuksen voimalla", tavata uudelleen henkilöitä muistoistaan, toteuttaa seksuaalisuuttaan, harrastaa tavallista todentuntuisempaa mielikuvaharjoittelua ja tutkiskella mielikuvituksensa tuotteita hyvin konkreettisesti.

Yleisyys ja opettelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyselytutkimusten mukaan noin 60 % ihmisistä on joskus elämässään nähnyt selkounen. Koska kaikki selkounia näkemättömät eivät välttämättä ymmärrä käsitettä, tämä saattaa olla kuitenkin yliarvio. Joka tapauksessa selkounia ovat jossain vaiheessa elämäänsä, usein lapsuudessa, nähneet varsin monet. Selkounien näkeminen säännöllisesti on kuitenkin harvinaista. Selkounien näkemiseen on kehitetty tekniikoita ja harjoitteita, mutta niiden tehokkuus riippuu henkilöstä. Jotkut näkevät selkounia luonnostaan ja usein, kun taas toisille yhdenkin saavuttaminen voi vaatia pitkällistä harjoittelua:

Unien muistamistekniikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edellytyksenä selkounien näkemiseen pidetään unien muistamista. Tutkimusten mukaan käytännössä kaikki ihmiset näkevät unia joka yö, mutta useimmat unohtavat ne viimeistään herätessään. Selkouniharrastajat harjoittelevat unien muistamista muun muassa:

  • Pitämällä unipäiväkirjaa
  • Virittämällä herätyskellon soimaan tyypilliseen REM-uni-aikaan (n. kello 3–5 yöllä)
  • Päättämällä muistaa ja pitämällä asian mielessä hereillä ollessa (itsesuggestio)
  • Motivaatiolla, joka on unien muistamisen kannalta tärkeää.

Unen tunnistamistekniikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkounien saavuttamista harjoitellaan muun muassa seuraavilla tekniikoilla:

  • Päättämällä nähdä niitä ja pitämällä asian mielessä hereillä ollessa
  • Tarkkailemalla passiivisesti hereillä ollessa unelle tyypillisiä ilmiöitä, jolloin tapa kulkeutuu hiljakseen myös uneen:
    • Vastaavatko fysikaaliset ilmiöt, esimerkiksi painovoima, tavanomaista kokemusta?
    • Vastaako ympäristö tavanomaisia kokemuksia? Esim. onko merenpohjassa taloja?
    • Ovatko asiat oikeassa asiayhteydessä? Esim. onko ympäristössä esineitä tai ihmisiä, jotka kuuluvat johonkin toiseen tilaan.
    • Ovatko omat tunnetilat tavallista kärjistetympiä?
  • Opettelemalla tekemään aktiivisesti todellisuustestejä, jotka paljastavat unelle tyypilliset epäjohdonmukaisuudet. Hereillä ollessa ihmiselle on yleensä täysin selvää, mistä syystä testien tekeminen voi tuntua järjettömältä. Unessa tietoisuus on huomattavasti heikompaa, mistä syystä testit ovat hyödyllisiä. Esim.:
    • Toimiiko valokatkaisija oikein, tai näkyykö peilikuva vääristyneenä tai sumeana?[1]
    • Toimivatko mekaaniset laitteet johdonmukaisesti? Esimerkiksi kulkeeko kello tasaista vauhtia eri katsontakertojen välissä?[2]
    • Voiko käden työntää seinästä läpi, kun sitä ei katso?
    • Jos hyppää, pysyykö ilmassa tavattoman kauan?
    • Pystytkö hengittämään nenän kautta, vaikka pidät siitä kiinni?
    • Pystytkö hävittämään esineitä/asioita "ajatuksen voimalla"?
    • Jos heilutat sormiasi katsomatta niihin ja sen jälkeen lasket ne, onko niitä yhä viisi?

Selkounien alkamistavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkounet voivat alkaa tasan kahdella tavalla: DILD- sekä WILD-periaatteella. Selkounien alkamistavat sekoitetaan usein selkounitekniikoihin, jotka helpottavat selkouneen pääsemistä mutta perustuvat aina joko DILD- tai WILD-periaatteeseen.lähde?

DILD (Dream Initiated Lucid Dream) tarkoittaa, että kesken normaalin unen huomaa näkevänsä unta. Yllä luetellut todellisuustestit ovat oleellisia tässä tekniikassa. Myös itsesuggestio hereillä ollessa liitetään tähän tekniikkaan. Itseään voi motivoida jo päivällä päättämällä näkevänsä selkounen ja illalla ennen nukkumaanmenoa uskotella itselleen, että näkee selkounen. DILDin saavuttamiseksi hereillä ollessa täytyy tehdä todellisuustestejä. Todellisuustestit siirtyvät uniin jos niitä toistaa jatkuvasti. Jos todellisuustesti siirtyy uneen se ei kuitenkaan takaa sitä, että huomaa näkevänsä unta. Todellisuustestit voivat epäonnistua myös unessa joten kannattaa tehdä monta testiä varmuuden vuoksi. DILD mielletään usein helpommaksi tekniikaksi kuin WILD.

WILD (Wake Initiated Lucid Dream) eli siirtyminen suoraan valveilta selkouneen. Suoraan selkouneen pääseminen nukkumaan mennessä on harvinaista, koska REM-unijakso alkaa vasta myöhemmin nukahtamisen jälkeen. Tämän takia WILDin saavuttamiseksi pitää aluksi nukkua muutama tunti ja herätä yöllä. Hereillä ollessa motivoidaan itseä näkemään selkouni ja palataan takaisin sänkyyn. Sängyssä ollessa rentoudutaan ja tyhjennetään mieli ja siirrytään selkouneen. Tässä vaiheessa tietoisena pysyminen (vrt. tiedostamaton, "taju kankaalla") on vitaalia; mikäli ei pysy tietoisena, valveilta siirrytään normaaliin uneen (jonka jälkeen selkouni voi alkaa DILD-tavalla). Siirtymää voi helpottaa silmien tarkoituksellinen liikuttelu, jolloin keho luulee olevansa REM-tilassa. Joillekin WILD-tekniikka on helppo tapa nähdä selkouni, mutta varsinkin ensikertalaiselle se voi olla haastava. WILD-tekniikassa vaarana voi olla unihalvaus, jolloin ihminen ei itse voi liikkua, mutta silti näkee hallusinaatioita, jotka usein voivat olla ahdistavia tai pelottavia.

FILD (Finger Initiated Lucid Dream) Ihminen laittaa kellon hälyttämään tai yrittää jollain muulla tavalla herättää itsensä REM:in aikana ja herätessään rentoutuu ja alkaa näpyttelemään etu- ja keskisormeaan hitaasti tavallaan kuin soittaisi pianoa. Yleensä tämän jälkeen tulee valeheräys, jossa luulee heräävänsä oikeasti, mutta oikeasti näkeekin unta heräämisestä. Tästä pääsee selkouneen tekemällä todellisuustestejä.

MILD (Mnemonic Induction of Lucid Dream) on saman kaltainen tekniikka kuin DILD. MILDissä käytetään toistettavia lauseita: esimerkiksi "kun uneksin, huomaan olevani unessa". Jos sanoo tuota mielessä pitkin päivää ja ennen kun menee nukkumaan, voi nähdä DILD:n helpommin.

Selkounien historia ja tieteellinen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmiön olemassaolo on kokemuksellisesti tiedetty vuosituhansien ajan, mutta Alan Worsley 80-luvulla ja myöhemmin Stephen LaBerge vahvistivat unennäkijän olevan tietoisessa tilassa pyytämällä koehenkilöitä lähettämään ennalta sovittuja merkkejä selkounen aikana muun muassa silmänliikkeillä ja hengityksellä, kun heidän todettiin aivosähkökäyrämittausten mukaan olevan REM-unessa. Näiden tutkimusten tulokset ovat kuitenkin osin kiistanalaisia [3].

Selkounet ovat siis kokeellisesti tutkittava luonnollinen ilmiö, eivätkä siksi kuulu parapsykologian piiriin, kuten usein virheellisesti luullaan. Itse asiassa osa parapsykologisena pidetyistä ilmiöistä voi selittyä selkounenomaisilla kokemuksilla, joissa henkilö on tajuissaan ja kokee unimaailman hyvin todentuntuiseksi mutta ei ymmärrä olevansa unessa. Kokeneilta selkouniharrastajilta on saatu raportteja tilanteista, joissa nämä ovat kokeneet muun muassa ruumiista irtaantumisen, mutta onnistuneet sitten em. todellisuustestien avulla osoittamaan kokemansa uneksi.

Toisaalta selkounen kokeminen herättää helposti kysymyksiä ihmisen kokeman todellisuuden luonteesta, ja jotkut pitävätkin selkounia osana uskonnollista ja henkistä elämäntapaansa. Esimerkiksi Tiibetin buddhalaismunkit ovat ilmeisesti käyttäneet selkounia jo ainakin 500-luvulla jooga-muotona. Länsimaisista moderneista kirjailijoista maagisia tulkintoja aiheesta on esittänyt kirjoissaan muun muassa Carlos Castaneda ja suoria vaikutteita on nähtävissä myös useissa populaarikulttuuriin kuuluvissa teoksissa, kuten Matrix.

Nimen lucid dreaming ilmiölle antoi alankomaalainen psykiatri Frederick van Eeden vuonna 1913 (A Study of Dreams). Suomen kielellä aihetta on käsitelty tieteellisestä näkökulmasta ainakin Skepsis ry:n Skeptikko-lehden numeroissa 4/98[4] ja 2/09.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • LaBerge, Stephen; Rheingold, Howard: "Exploring the World of Lucid Dreaming", ISBN 0-345-37410-X
  • Green, Celia; McChreery: "Lucid Dreaming - the paradox of consciouness during sleep" ISBN 0-415-11239-7

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]