Eklektinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Eklektisyys (kreikan kielen eklektikos, "parhaan valitseminen") kuvaa suuntausta tai teoriaa, joka yhdistelee vaikutteita eri suuntauksista tai teorioista. Eklektisyyttä voi esiintyä esimerkiksi filosofiassa ja taiteessa.

Eklektismi on suuntaus, esimerkiksi taidesuuntaus, joka yhdistelee eri suuntauksia. Eklektikko on henkilö, joka yhdistelee eri suuntauksia.

Filosofiassa ja maailmankatsomusopissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filosofiassa eklektismi tarkoittaa parhailta tuntuvien osien valitsemista eri filosofisten koulukuntien opeista. Eklektismi oli yleistä antiikin filosofiassa, erityisesti hellenistisessä filosofiassa sekä myöhäisantiikin aikana, sillä ajatusten poimiminen yhtä lailla esimerkiksi sekä platonistisesta, stoalaisesta että aristotelisesta ajattelusta oli mahdollista ja yleistä. Tunnettuja eklektikkoja ovat muun muassa Panaitios, Poseidonios, Cicero ja Plutarkhos sekä monet uusplatonismin edustajat. Diogenes Laertios mainitsee Potamon Aleksandrialaisen perustaneen eklektisen koulukunnan.[1]

Maailmankatsomusten suhteen eräs esimerkki eklektisyydestä on eklektinen pakana, joka muodostaa maailmankuvansa pakana- tai muiden uskontojen osista ja/tai omista kokemuksistaan. Esimerkiksi eklektinen wicca muodostaa maailmankuvansa osin traditionaalisen wicca-perinteen mukaan, osin omien käsitystensä mukaan.

Psykologiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykologia jakautuu erilaisiin koulukuntiin, joita harva psykologi suoraan edustaa. Moni heistä kuvaa omaavansa eklektisen näkemyksen eli pyrkii yhdistämään eri koulukuntien näkemyksiä toisiinsa. Mm. terapeuttisessa työssä toisen koulukunnan tekniikoita käytetään, vaikka itse edustaisi puhtaammin kilpailevaa koulukuntaa. Vastaavia ilmiöitä on myös muissa tieteissä.

Taiteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kansallismuseo Helsingissä edustaa eklektismiä arkkitehtuurissa.

Taiteessa eklektismi tarkoittaa eri suunnista saatuja vaikutteita yhdistelevää tyyliä tai toisilta taiteilijoita saatuja tyylejä tai muita lainoja yhdistelevää tekotapaa. Antiikin reetorien mukaan mestariteos voidaan luoda yhdistelemällä suurten mestareiden teosten parhaita piirteitä. Giorgio Vasari toisti saman Taiteilijaelämänkerroissaan. Eklektismi oli suosittua 1800-luvun lopulla varsinkin arkkitehtuurissa, jossa saatettiin yhdistellä varsinkin eri kertaustyylejä, kuten uusgotiikkaa, uusklassismia tai uusrenessanssia.[2]

Taiteessa eklektikko on taiteilija, joka yhdistelee eri taiteilijoiden tyylejä. Sanan käyttöön liittyy usein taiteilijan omaperäisyyden puutetta korostava sävy.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Diogenes Lertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit I.21.
  2. a b Konttinen, Riitta & Laajoki, Liisa: Taiteen sanakirja, s. 92. WSOY, 2000.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]