Panaitios

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Panaitios kuvattuna Liber Chronicarumissa.

Panaitios Rhodoslainen (muinaiskreikaksi Παναίτιος, n. 185/180-110/108 eaa.) oli antiikin kreikkalainen stoalaiseen koulukuntaan kuulunut filosofi. Oppilaansa Poseidonioksen ohella hän teki suuren työn stoalaisen filosofian levittämisessä Rooman valtakuntaan.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panaitios oli opiskellut Pergamonissa Krates Malloslaisen alaisuudessa, ja myöhemmin Ateenassa. Siellä hän osallistui Diogenes Babylonialaisen, Kritolaoksen ja Karneadeen luennoille.

Tämän jälkeen hän muutti Roomaan, jossa hänestä tuli Laeliuksen ja Scipio nuoremman ystävä. Hän asui vieraana viimeksi mainitun asunnossa, ja osallistui hänen kanssaan matkoille Egyptiin ja Aasiaan vuosina 143 tai 141 eaa.

Palattuaan Roomaan hän teki suuren työn stoalaisten ajatusten ja kreikkalaisen filosofian esittelemisessä roomalaisille. Hänen oppilainaan oli joukko merkittäviä roomalaisia, kuten auguuri Q. Mucius Scaevola ja Q. Aelius Tubero.

Scipion murhan vuonna 129 eaa. jälkeen hän asui vuorotellen Ateenassa ja Roomassa, mutta enimmäkseen Ateenassa. Siellä hän seurasi Antipatros Tarsoslaista stoalaisen koulun johdossa. Ateenalaiset tarjosivat hänelle kaupungin kansalaisoikeuksia, mutta hän kieltäytyi niistä. Hänen merkittävin oppilaansa filosofiassa oli Poseidonios.

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opetuksissaan Panaitios painotti erityisesti etiikkaa, kuten muutkin stoalaiset. Hänen merkittävimmät kirjoituksensa olivat myös tästä aiheesta. Niistä on säilynyt ainoastaan merkityksettömiä katkelmia. Teokset olivat:

  • Velvollisuuksista, kolme kirjaa, Ciceron teoksen De officiis kahden ensimmäisen kirjan lähde
  • Kaitselmuksesta, jota Cicero hyödynsi teoksessaan De divinatione (ii.) ja mahdollisesti osassa teoksen De Deorum natura toista kirjaa
  • Poliittinen tutkielma, jota Cicero hyödynsi teoksessaan De republica (Valtio)
  • Iloisuudesta
  • Filosofisista kouluista
  • Kirje Q. Aelius Tuberolle, De dolore paliendo (Cicero, De finibus, iv. 9, 23)