Mahatmakirjeet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mestari Morya. Hermann Schmiechenin maalaus, 1884.

Mahatmakirjeet ovat noin 300 kirjettä, jotka teosofien mukaan ovat Viisauden Mestareiden eli Mahatmojen nimeltä Kuthumi ja Morya, kirjoittamia. Kirjeitä saivat usein omituisilla tavoilla enimmäkseen vuosien 1870-1900 välillä useat Teosofisen Seuran johtohenkilöt, erityisesti A. P. Sinnett, mutta myös Henry Steel Olcott, Helena Blavatsky, C. W. Leadbeater ja A.O. Hume.

Ensimmäisen tunnetun kirjeen Kuthumilta sai Blavatskyn täti Nadjezhda Andrejevna de Fadejev vuonna 1870. Kirje koski Helena Blavatskya, joka tuohon aikaan oleskeli Himalajalla. Fadejevin mukaan kirjeen toimitti aasialaista muistuttava lähetti, joka sen jälkeen hävisi suoraan hänen silmiensä edessä.

Viimeisen tunnetun Kuthumin lähettämän kirjeen sai Annie Besant vuonna 1900. Ilmeisesti viimeinen Moryan lähettämä kirje oli kreivitär Wachtmeisterin vuonna 1903 saama kirje, jossa kehotettiin häntä menemään Ruotsiin tapaamaan suomalaista teosofia Pekka Ervastia. Moryan viestissä varoitettiin Ervastia sekaantumasta politiikkaan (Venäjän sortotoimet Suomessa), koska hän oli tärkeä kansansa auttaja. Tuolloin Ervastin tärkeimmät teosofiset teokset olivat vielä kirjoittamatta.

Mahatmakirjeitä säilytetään nykyään British Libraryssä ennen British Museumissa. Ne tunnetaan siellä nimellä Mahatma papers. Yleensä (Seuran jäsenten piirissä) niistä käytetään termiä Viisauden Mestarien kirjeet tai vain Mestarien kirjeet, joskus Mahatmojen kirjeet.

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teosofia
Theosophicalseal.svg
Luokka:Teosofia
Perustajat

Helena Blavatsky
Henry Steel Olcott
William Quan Judge

Henkilöitä

Annie Besant
A. P. Sinnett
Pekka Ervast
Luokka: Teosofit

Organisaatio

Teosofinen Seura
TS -Adyar

Teoksia

Hunnuton Isis
Salainen oppi
Teosofian avain
Mahatmakirjeet
Lisää...

Muuta

Ruusu-Risti · Esoterismi

Erikoisia psyykkisiä kykyjä omaavia mahatmoja on usein pidetty Helena Blavatskyn keksintönä. Esimerkiksi K. Paul Johnson on esittänyt kirjassaan The Masters Revealed (1994) että mahatmojen veljeskunta on pelkkä myytti, ja suureksi osaksi Blavatskyn oman mielikuvituksen tuotetta. Kielitieteilijät Harold Edward Hare ja William Loftus Hare tulivat tutkimuksessaan Who Wrote the Mahatma Letters (1936) päätelmään, että Blavatsky kirjoitti todennäköisesti suurimman osan mahatmakirjeistä, joko tietoisesti tai automaattikirjoituksena.[1]

Kuitenkin mahatmakirjeiden käsialatutkimuksissa mielipiteet ovat jakautuneet kahtia.[2] Eräs epäilijöistä oli SPR:n tutkija Richard Hodgson, joka piti kirjeitä Blavatskyn kirjoittamina. Tämän vahvistivat käsialatutkijat F. G. Netherclift ja R. Sims.[2] Tosin teosofien mukaan molemmat tutkijat päätyivät aluksi päinvastaiseen tulokseen, ja muuttivat mieltään myöhemmin. Vuonna 1886 kalligrafi, tohtori Ernst Schütze tutki kaksi kirjettä joista toisen oli kirjoittanut Blavatsky, toisen Kuthumi. Schützen mukaan kirjeissä oli räikeitä eroavuuksia, eikä niitä voinut pitää saman henkilön kirjoittamina.[2] Vuonna 1963 käsialatutkija, tohtori Paul. R. Kirk sai tehtäväkseen tutkia kolme kirjettä jotka olivat kirjoittaneet Blavatsky, Kuthumi ja teosofisen seuran sihteeri Damodar K. Mavalankar. Kirkin tutkimusten mukaan kaikki kirjeet olivat eri henkilön kirjoittamia.[2] Mahdollisesti viimeisimpänä mahatmakirjeitä on tutkinut tohtori Vernon Harrison, joka ei myöskään löytänyt mitään todisteita, että ne olisivat Blavatskyn kirjoittamia.[2]

Blavatskyn syyttäjien mukaan tämä ei kuitenkaan todista, etteivätkö kirjeet voineet olla hänen sanelemiaan. Teorian vastustajien mukaan mestareiden ja Blavatskyn kirjallinen tyyli kuitenkin eroavat selvästi toisistaan.[2] Lisäksi kirjeissä toisinaan moitittiin Blavatskyn toimia tai annettiin ohjeita, jotka tiedettiin hänelle itselleen epämieluisiksi. Jotkut tutkijat pitävät kuitenkin mahdollisena että mestarit (tai ne joita Blavatsky piti tällaisina) olivat todellisia henkilöitä jotka toimivat teosofisen liikkeen perustajien taustavaikuttajina.[3][4] On todisteita siitä että Blavatsky sai ensimmäiset kontaktit heihin jo 1850-luvun alussa. Morya on joidenkin ehdotusten mukaan ollut nepalilainen, viralliselta nimeltään joko Ghulab Singh tai Lal Singh Khutree, jonka tiedetään olleen Nepalin suurlähetystön mukana Lontoossa vuonna 1850.[5] K. Paul Johnsonin mukaan Kuthumin esikuvana oli mahdollisesti Thakar Singh Sadhanwalia, sikhi ylimys ja eräs punjabilaisen reformiliikkeen Singh Sabhan perustajista.[2]

Blavatsky ei ollut ensimmäinen joka mainitsi tiibetiläisgurut kirjoituksissaan, vaan heistä on tietoja myös varhaisemmista lähteistä joissa heitä on kuvattu aina hyvin samankaltaisesti. Teosofian mukaan sekä Morya että Kuthumi kuuluivat gelugpojen luostariveljeskuntaan.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marjanen, Jouni: Mahatmat Morya ja Kuthumi : teosofisen liikkeen mestarit. [Vilppula]: Ihmisyyden tunnustajat, 1996 (Saarijärvi: Gummerus), 1996. 952-9834-10-1.
  • Niinimäki, Mikael: Teosofian juuret. Pohjautuu kirjoittajan pro gradu -tutkielmaan 'Historiallis-fenomenologinen tutkimus teosofisen liikkeen syntyvaiheista'. Kylämä: Kustannus Oy Rajatieto, 1979. ISBN 951-95527-0-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Niinimäki 1979, s. 55
  2. a b c d e f g David Pratt: The Theosophical Mahatmas - A Critique of Paul Johnson’s New Myth Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
  3. Niinimäki 1979, s. 44
  4. Leslie Price: Book Review of Vernon Harrison's H. P. Blavatsky and the SPR. Viitattu 17.9.2010. (englanniksi)
  5. Niinimäki 1979, s. 133
  6. Niinimäki 1979, s. 139

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]