Pekka Ervast

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo okkultistista ja teosofista. Toimittajasta katso Pekka Ervasti.

Pekka Elias Ervast (26. joulukuuta 1875 Helsinki22. toukokuuta 1934 Helsinki) oli okkultisti ja teosofian uranuurtajia Suomessa. Hän toimi Suomen Teosofisen Seuran ylisihteerinä vuosina 1907–1917 ja 1918–1919. Vuonna 1920 hän erosi seurasta ja perusti Ruusu-Ristin. Samana vuonna hän oli myös perustamassa Kansainvälisen Yhteis-vapaamuurarijärjestön Le Droit Humainin Suomen Liittoa.

Ervast yhdisteli Jeesuksen opetukseen suomalaiskansallista mystiikkaa. Perusajatukseltaan sekä ruusuristiläisyys että teosofia tavoittelevat "salaista jumalviisautta", totuuden ydintä muinaisten mytologioiden, filosofioiden ja uskontojen avulla.[1]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petter Elias Ervast, jota lapsena kutsuttiin Pepiksi ja myöhemmin Pekaksi, syntyi vapaamieliseen ruotsinkieliseen kulttuurikotiin. Hänen vanhempansa olivat asessori, rautateiden tilastollisen osaston johtaja, filosofian maisteri Petter Edvard Ervast (1841–1899) ja Hilma Nathalia Ervast (os. Törnroos 1848–1884). Pekan lisäksi perheeseen syntyi vielä neljä lasta, joista eloon jäivät Gerda (s. 1877) ja Georg (s. 1881). Isän fennomaniasta huolimatta perheen kotikieli oli ruotsi. Asessori Ervastin serkku Ida Basilier oli ensimmäisiä suomalaisia oopperalaulajia. Hän oli intohimoinen musiikin ystävä, mutta ei kuitenkaan sallinut Pekan aloittaa musiikkiopintoja.

Pekan ensimmäisenä opettajana toimi hänen äitinsä, jonka opastuksella hän oppi 5–6-vuotiaana ensimmäisenä kielenään lukemaan ranskaa. Äiti huolehti muutenkin lasten kasvatuksesta ja opetti esikoistaan satujen ja kertomusten välityksellä. Pekka Ervast oli hyvin kiinnostunut kielistä ja kirjoittamisesta. Hänen lahjakkuutensa tuli ilmi esimerkiksi siten, että hän alkoi kaksitoistavuotiaana kirjoittaa vertailevaa kielioppia yhdeksällä eri kielellä, muun muassa ranskaksi, italiaksi, espanjaksi ja latinaksi.[2] Kaksitoistavuotiaana hän kirjoitti myös ensimmäisen kirjansa, osittain ranskankielisen seikkailuromaanin.[3]

Pekan ihanteena oli 11–12-vuotiaasta alkaen tulla kirjailijaksi. Hänen isänsä oli kuitenkin Aleksis Kiven vaiheita läheltä seuranneena vakuuttunut siitä, ettei Suomessa voi elää vapaana kirjailijana. Isä toivoikin Pekan ryhtyvän yliopistouralle. Ruumiilliseen työhön Pekasta ei ollut, koska hänen selkänsä vääntyi vauvaiässä, mistä oli seurauksena elinikäinen vamma.

Äidin kuoleman jälkeen Pekka aloitti 1885 koulunkäynnin Helsingin Suomalaisessa Alkeisopistossa (Helsingin Normaalilyseo). Koulussa hän kuului luokkansa parhaimmistoon.[4] Erityisesti häntä kiinnostivat uudet kielet, ranska ja italia sekä keinotekoisten kielten kehitteleminen. Äidin kuoleman jälkeen Pekka myös tunsi itsensä hermostuneeksi, ja hän herätti huolestumista ympäristössään suuttumuspuuskillaan. Niistä hän kuitenkin pääsi, kun hän kuuli 14-vuotiaana erään suuttumuspuuskan yhteydessä äänen, joka huomautti, ettei sellaisista ole mitään hyötyä ja ettei ihmisen tule suuttua.[5]

Jonkin ajan kuluttua nuorta Ervastia alkoivat askarruttaa maailmankatsomukselliset kysymykset. Murrosikäisenä hän koki lyhyen uskonnollisuuden kauden, josta vapauduttuaan hän mieltyi hetkeksi materialismiin. Suhde kirkkoon muodostui pian skeptiseksi, sillä Ervast näki siinä tekopyhyyttä ja hurskastelua.lähde? Pekalla oli pienestä pitäen henkisiä kokemuksia, jotka saivat hänet tuntemaan itsensä vieraaksi ja oudoksi. Koulun loppuluokilla Ervast alkoi arvostella opetusta ja ympärillään näkemiä yhteiskunnallisia oloja.

Ervast pääsi ylioppilaaksi toukokuun 19. päivänä 1893 seuraavin arvosanoin: suomesta, ruotsista, saksasta ja matematiikasta hän sai laudaturin, latinasta cum laude approbaturin sekä venäjästä approbaturin. Syksyllä hän kirjoittautui Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteelliseen osastoon. Yliopisto ei kuitenkaan vastannut hänen odotuksiaan vakavasta totuudenetsinnästä.[4]

Teosofia
Theosophicalseal.svg
Luokka:Teosofia
Perustajat

Helena Blavatsky
Henry Steel Olcott
William Quan Judge

Henkilöitä

Annie Besant
A. P. Sinnett
Pekka Ervast
Luokka: Teosofit

Organisaatio

Teosofinen Seura
TS -Adyar

Teoksia

Hunnuton Isis
Salainen oppi
Teosofian avain
Mahatmakirjeet
Lisää...

Muuta

Ruusu-Risti · Esoterismi

Uskonnollisia kokemuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ervast aloitti rippikoulun syksyllä 1893. Käydessään samana jouluna ensimmäistä kertaa ehtoollisella hän sai ensimmäisen uskonnollisen kokemuksen, josta hän kertoo itse näin: "Minkä totuuden sitten näin? Näin ja tunsin ja tiesin, että uskonto ei ollut siinä, että uskoin olevani pelastettu ja täydellinen, vaan siinä, että toden teolla pyrin täydellisyyttä kohti. Kuinka selittäisin? Minun ei tullut uskoa, että olin hyvä, vaan minun piti todella olla hyvä. Koko elämä oli siinä. Se oli elämän tärkein kysymys. 'Tästä lähtien minä olen hyvä, voitan itseni, en pahastu, en suutu, en hermostu. Olen aina iloinen ja palvelevainen ja auttavainen.' Näin sillä hetkellä tiesin, että elämäni oli ja että sen piti olla."[6]

Ervast tutustui teosofiaan erään ylioppilastoverinsa välityksellä tammikuussa 1894. Teosofinen maailmankatsomus innosti ja inspiroi häntä samalla kun se näytti ratkaisevan monet häntä askarruttaneet filosofiset ongelmat.lähde? Erityisesti ajatus inhimillisestä kehityksestä jälleensyntymisen ja karman lainalaisuuksien piirissä sekä käsitys siitä, että "aina on ollut ja tulee olemaan henkisesti kehittyneempiä ihmisiä", joilla on "tavanomaista syvempää tietoa ja näkemystä todellisuudesta", vakuuttivat hänet teosofian järjellisyydestä.lähde? Ervast liittyi Teosofisen Seuran Ruotsin osastoon syksyllä 1895 isänsä suostumuksella, koska oli tuolloin alaikäinen.

Elämäntehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsityksen omasta tiestään Pekka Ervast sai 13. lokakuuta 1896 kokemansa uudestisyntymiskokemuksen kautta. Hän oli omaksunut Leo Tolstoin esittämän Vuorisaarnan mukaisen elämänymmärryksen, jonka mukainen elämä johdatti hänet hänen käsityksensä mukaan Kristus-kokemukseen. Ervast kertoo tästä kokemuksestaan seuraavaa:[7]

»Tuli hetki elämässäni, jota minun täytyy nimittää uudestisyntymiseksi... Se on mystillinen tapahtuma, jota on vaikea kuvata ja jota arkailee ja pelkää kuvata, mutta joka on lyhyesti ja sattuvasti kuvattu evankeliumissa. Sama, mikä tapahtui Jeesukselle, kun hän meni Johanneksen luo, sama saattaa tapahtua ihmiselle nykyään, jos hän kulkee Kristuksen jäljissä. Se tapahtui minulle. Minä tulin kastetuksi.»

Kokemus vahvisti Ervastissa näkemystä, jonka mukaan Jeesuksen keskeisin opetus on Vuorisaarnassa, ja samalla hän käsitti omaksi tehtäväkseen teosofisessa liikkeessä valottaa ja painottaa Kristuksen merkitystä.

Ervast antautui vähitellen yhä enemmän teosofian palvelukseen ja jätti omaisten ja ystävien pettymykseksi opintonsa sikseen tehdäkseen taloudellisesti epävarmaa työtä vakaumuksensa puolesta. Hänen maineensa teosofina, okkultistisena tutkijana ja opettajana levisi myös Ruotsiin, jonne häntä pyydettiin työskentelemään. Ervast katsoi kuitenkin paikkansa olevan Suomessa ja opiskeli huonosti hallitsemaansa suomen kieltä voidakseen esittää asiansa selkeämmin ja ymmärrettävämmin.

Teosofisia ristiriitoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Teosofisen Seuran Suomalainen Osasto vuonna 1907 perustettiin, tuli Ervastista sen ylisihteeri. Ajan myötä Annie Besantin johtaman Teosofisen liikkeen ja sen suomalaisen osaston välille alkoi kuitenkin syntyä erimielisyyksiä. Ratkaiseviksi kiistakysymyksiksi nousivat toisaalta Krishnamurtin mahdollinen maailmanopettajuus sekä suhtautuminen ensimmäiseen maailmansotaan. Besantin johtama liike katsoi Saksan edustavan sodassa "mustia voimia", jonka perusteella oli oikein tukea ympärysvaltoja. Tällaiset käsitykset olivat täydellisessä ristiriidassa Ervastin näkemyksen kanssa, joka pohjautui Jeesuksen Vuorisaarnaan.

Näiden erimielisyyksien johdosta Ervast perusti Teosofisen Seuran sisälle puhtaasti henkisiin asioihin keskittyvän Okkultisen Osaston, erotuksena yhteiskunnallisiin ja poliittisiin asioihin sekaantuneesta osasta.[8] Okkultisen Osaston ulkopuolelle jääneet jäsenet eivät kuitenkaan hyväksyneet tätä jakoa, vaan syyttivät Ervastia seuran hajottamisesta. Vastustuksen vuoksi Ervast kannattajineen irtautui Teosofisesta Seurasta, ja 14.11.1920 perustettiin uusi seura, Ruusu-Risti, jonka johtajana Ervast toimi kuolemaansa saakka. Pekka Ervastin ruumis siunattiin Ruusu-Ristin temppelissä Helsingissä 27. toukokuuta 1934 ja poltettiin krematoriossa 29. toukokuuta 1934.

Vastoinkäymisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ervast sai kokea vehkeilyä ja syytöksiä. Äärioikeisto mustamaalasi Ervastia lehdistössä leimaamalla hänet homoseksuaaliksi, joka oli tuohon aikaan rikos. Ervast pidätettiin asian tiimoilta, mutta vapautettiin tutkimusten osoitettua toista. Kohutuimpia vastoinkäymisiä lienee nk. Tattarisuon tapaus 1931, jolloin ruusuristiläisiä ja vapaamuurareita syytettiin Tattarisuon lähteestä löytyneiden ihmisten ruumiiden silpomisesta. Tämän seurauksena viranomaiset pidättivät Ervastin ja pahoinpitelivät häntä kuulusteluissa. Perimätieto kertoo, että Ervast olisi pidätyksestä huolimatta käynyt esitelmöimässä, joiden aikana Uuno Pore olisi istunut sijaisena sellissä.[9] Tapaus ratkesi loppukesästä 1932, johon mennessä oli tullut ilmi, ettei vapaamuurareilla ollut tekemistä rikoksen kanssa. Syytösten takana oli ollut äärioikeistolainen suojeluskuntalainen Paavo Susitaival.

Ervast sai mm. rahalahjoituksia, joiden avulla avustettiin köyhiä ja hätää kärsiviä, rahoitettiin Kulmakoulun ja joidenkin muiden järjestöjen toimintaa sekä Ervastin omaa työtä, joka sai kateuden heräämään. Joskus lahjoittaja tuli myöhemmin katumapäälle ja syytti Ervastia huijaamisesta.

Ervastin opetuksia tutkivia tai noudattavia yhteisöjä ja seuroja on Suomessa edelleen useita, mm. Ruusu-Risti ry, Kristosofit sekä Ihmisyyden tunnustajat.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Ervast oli varsin tuottelias kirjailija ja ahkera esitelmöitsijä, joka julkaisi elinaikanaan 70 omaa teosta. Ensimmäisen romaanikäsikirjoituksensa Röfvarbandet (208 sivua) Ervast kirjoitti jo vuonna 1888 ollessaan vain 13-vuotias. Varsinaisen uransa alkuvaiheissa hän kirjoitteli sanomalehtiin ja toimi myöhemmin Omatunto-lehden toimitussihteerinä vuosina 1905–07, Tietäjä-lehden toimittajana 190820 ja Ruusu-Risti-lehden toimittajana 1921–1934. Hän myös suomensi runsaasti ulkomaista teosofista kirjallisuutta ja avusti Väinö Valvannetta H. P. Blavatskyn Salaisen Opin I osan käännöstyössä.

Monet Pekka Ervastin kirjoista perustuvat hänen vapaasti pitämiensä esitelmien pikakirjoituksiin. Viimeisestä käsikirjoituksestaan Suuri seikkailu Ervast sanoi, että se on hänen joutsenlaulunsa.

  • Ajatuksen ja käden parantava voima, 1924
  • Alempi ja ylempi jooga, 1923
  • Avioliitto ja lapsen kasvatus, 1947
  • Bergspredikan, 19??
  • Christosophia, 1924
  • Christosophian peruskysymyksiä II
  • Christosophian peruskysymyksiä III
  • Christosophisia peruskysymyksiä I
  • Den Hemliga Läran
  • Det allmänna broderskapet
  • Det gifves ingen religion högre än sanningen
  • Die Bergpredigt
  • Döden
  • Eetteriruumis, 1992
  • Elämää kuoleman jälkeen, 1993
  • Enkelein lankeemus, 1907
  • Epistola N:o 14, 1985
  • Eräs Kristuksen lauselma, 1904
  • Esitelmiä eetteriruumiin kehityksestä 1926–1927
  • Esoteerinen teosofia
  • Esoteeriset koulut ja okkultinen maailma, 1979
  • Esoteerisia opetuksia, 2005
  • Europpalaisia näköaloja, 1933
  • Eversti Ansamaa, 1918
  • Eväitä matkalle, 1949
  • Fantasi och värklighet, 2006
  • Framtíðar trúarbrögð, 1903
  • Framtidens religion
  • Glück und Freiheit
  • Gnostikot, 1942
  • Haaveilija, 1902
  • Har teosofien något att lärä oss kristna
  • Helsingin esitelmiä talvella 1927–1928
  • Henkimaailma ja kuolemanjälkeinen elämä
  • Henkimaailman salaisuudet ja kuoleman jälkeinen elämä, 1907
  • Henkinen kehitys
  • Henkiseen tietoon, 1973
  • Hiljaisuuden ääni, 1913
  • Hjärtesorg
  • H.P.B, 1931
  • H.P.B. The Sphinx of the XIXth Century
  • H.P. Blavatsky ja hänen teosofiansa, 1932
  • H.P. Blavatskyn esoteerisia opetuksia
  • H.P. Blavatskyn "Salainen oppi"
  • H.P. Blavatskysta sananen, 1923
  • H.S. Olcottin elämäntyö, 1907
  • Ihminen, miksikä itket?, 1897
  • Ihmisen synty, 1950
  • Ihmiskunnan alkuperäinen kieli ja kirjoitus
  • Ihmiskunnan varhaisvaiheita, 1967
  • Ihmisyyden uskonto, 1941
  • I lekens paradis, 2006
  • Isä meidän (kantaatti)
  • Itsemurha, 1925
  • Jeesuksen rukous, 1966
  • Jeesuksen salakoulu, 1915
  • Jeesus Kristuksen elämänymmärrys, 1958
  • Jeesus Kristus ihmisenä ja jumalana, 1966
  • Jeesus Kristus, maailman vapahtaja, 1940
  • Jesu Bergspredikan
  • Jesu bön, 1905
  • Johanneksen evankeliumi, 1944
  • Jos mestareita seuraisimme, 1924
  • Jumala ja luominen, 1937
  • Jumala ja onni, 1923
  • Jumalainen suunnitelma ja teosofia käytännössä, 1960
  • Jumalan valtakunnan salaisuudet, 1909
  • Jälleensyntymisen mysteereitä, 1957
  • Jälleensyntymismuisti, 1924
  • Kadonnut sana, 1925
  • Kalevalaa tutkimaan
  • Kalevalan avain, 1916
  • Karma ja sairaudet, 1947
  • Kirkko-Ekleesia, 1950
  • Kirkonopin teosofia, 1914
  • Kiusausten koulussa, 1928
  • Kleiner Rosenkreuz-Katechismus
  • Kortfattad Teosofisk Uppslagsbok
  • Kristinusko ja maailmanrauha
  • Kristuksen toinen tuleminen, 1925
  • Kristuksen tulemisen salaisuus
  • Kristuksen tutkimaton rikkaus, 1930
  • Kristus meissä, 1951
  • Kuinka soisin maatani hallittavan?
  • Kuka auttaa meitä kuolemassa?, 1930
  • Kun usko petti, 1903
  • Kuolema, 1904
  • Kuoleman kunniaksi (kantaatti)
  • Laki vaiko evankeliumi?, 1936
  • Lohdutus, 2006
  • Malenbkii Rosenkreizerobskii katehizis
  • Mestarit ja teosofinen liike, 1966
  • Mikään uskonto ei ole totuutta korkeampi
  • Min väg till sanningens källa
  • Mitä jokaisen tulee tietää teosofiasta?, 1919
  • Mitä on kristinusko?, 1908
  • Mitä on kuolema?, 1904
  • Mitä on magia?, 1932
  • Mitä on teosofia?, 1909
  • Mitä on vapaus?
  • Mitä opimme sodasta ja vallankumouksesta?, 1917
  • Muinaisen Egyptin salaisuuksia
  • Muistoja menneiltä vuosilta
  • Människa, hvi sörjer du?
  • Neljä kättä, 1934
  • Nostradamus ja Cagliostro, 1961
  • Nuorten elämänihanteet, 1952
  • Nykyinen asema
  • Nykyisen ajan ongelma ja sen ratkaisu, 1945
  • Oletko teosofi?, 1909
  • Onko Kalevala "pyhä" kirja?, 1918
  • Onko totuuden tieto saavutettavissa?, 1924
  • Onni ja vapaus
  • Paavali ja hänen kristinuskonsa, 1923
  • Pahan voittaminen, 1964
  • Palaammeko maan päälle?, 1914
  • Paulus och hans kristendom
  • Pekka Ervast vastaa kysymyksiin
  • Pieni Ruusu-Risti-katekismus, 1953
  • Puhtauden ihanne, 1991
  • Ruusu-Risti ja vapaamuurarius, 1933
  • Ruusu-Ristin syntysanat Suomessa, 1929
  • Ruusu-Ristin tehtävä
  • Ruusuristiläinen elämänymmärrys, 1932
  • Röfvarbandet, 2006
  • "Salainen Oppi" ja muita kirjotuksia, 1904
  • Salaisen Opin "maailmansynty"
  • Salaperäinen ihminen, 1960
  • Salaperäisiä ihmisiä, hämmästyttäviä tapahtumia
  • Salatiede ja salatieteilijät
  • Salatiedettä omin päin, 1914
  • Salatieteilijän sanakirja, 1905
  • Sfinksin arvoitus, 1977
  • Suomen kansallishaltia, 1913
  • Stjärnor, 2006
  • Suuret uskonnot, 1911
  • Suuri seikkailu, 1934
  • Sydänsuru, 1917
  • Taide
  • Temppeliherrain unelma, 1927
  • Teosofia hengen uskontona, 1916
  • Teosofia ja Teosofinen Seura, 1904
  • Teosofia uskontona, 1898
  • Teosofian sanoma nuorille, 1944
  • Teosofian sanoma nykyajalle, 1919
  • Teosofin som religion
  • Teosofisia muistelmia, 1980
  • The Esoteric School of Jesus
  • The Key to the Kalevala
  • The Mission of the Theosophical Society
  • The Sermon on the Mount or the Key to Christianity
  • Tieni totuuden lähteelle
  • Tietäjä iänikuinen, 1999
  • Tietäjän aarteisto 1–3, 1953–56
  • Toimittajalta 1–3, 1985–86
  • Tolstoi – aikamme omatunto, 1993
  • Totuuden ruumis, 1994
  • Tulevaisuuden uskonto, 1988
  • Tähtikoulut, 1930
  • Uni ja kuolema, 1944
  • Uskonnosta ja elämästä, 1903
  • Uuden ajan aamunkoitteessa, 1909
  • Uudestisyntyvä Suomi, 1924
  • Uusi Jumala, 1917
  • Uusi uskonpuhdistus, 1953
  • Valoa kohti, 1901
  • Valoa Pohjolasta, 1938
  • Vapaamuurariuden kadonnut sana
  • Vapaamuurarityö, 1993
  • Veljeys, 1904
  • Veljeysaate ja pahantekijät, 1909
  • Vihkimyksen polku ennen ja nyt, 1955
  • Viidennen juurirodun dharma
  • Viidennen kulttuurin tehtävä, 1995
  • Viisi esitelmää, 1908
  • Voiko Teosofia opettaa jotain meille kristityille, 2004
  • Vuorisaarna, 1925
  • Äiti, 1944

Pekka Ervastin kääntämiä kirjoja

  • Andra sidan döden (C. W. Leadbeater)
  • Buddhalainen katkismus (H. S. Olcott)
  • Dhammapada
  • Evankeliumien esoteerinen luonne (Blavatsky)
  • Johdantoa teosofiaan (Annie Besant)
  • Luonteen kasvatus (R.W. Trine)
  • Naturlig religion (C.R. Sederholm), 1897
  • Pistis Sophia, 1927
  • Suurten mysterioiden avain (Eliphas Lévi)
  • Tao-Te-King (Laotse)
  • Teosofian avain (Blavatsky)
  • Valon Airut (Blavatsky)

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sven Krohn: Erään tietäjän elämä, Ruusu-Risti-lehti 10/1925 s. 399–418.
  • Aimo Mela: Pekka Ervast, 1956. [1]
  • Pekka Okko: Luettelo Pekka Ervastin kirjoista, 1997.
  • Pekka Ervastin käsikirjoitukset 1888–1893, DVD 2006.
  • Pekka Ervast – Julkaistut teokset, CD 2006.
  • Reijo Ahtokari: Salat ja valat, 2000.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ihmeellinen maailma: Ruusuristiläisyys Skepsis ry. Viitattu 2.3.2013.
  2. Aimo Mela: Pekka Ervast, 1956, s. 31
  3. Aimo Mela: Pekka Ervast, 1956, s. 41
  4. a b Aimo Mela: Pekka Ervast, 1956, s. 46
  5. Aimo Mela: Pekka Ervast, 1956, s. 30
  6. Pekka Ervast: Teosofisia muistelmia, 1980, s. 17
  7. Pekka Ervast: Ruusu-Ristin syntysanat Suomessa, 1987, s. 70
  8. Tietäjä 6/1920, s. 242-243
  9. http://www.pekkaervast.net/elama/elama.html#Vaikeuksia

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: