Suomen vapaa katolinen kirkko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomen vapaa katolinen kirkko on vuonna 1927 perustettu synkretistinen teosofinen yhteisö, johon kuuluu noin 140 jäsentä.[1] Kirkko järjestäytyi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi paria vuotta myöhemmin, 1929. Toimintaa on Helsingissä, Jyväskylässä, Matkussa, Porissa, Turussa ja Tampereella. Suomen aluepiispana toimii Gunnar Lindberg. Kirkossa on hänen lisäkseen yksi piispa ja neljä pappia.

Kirkko julkaisi lehteä Vapaa Katolinen Kirkko, joka ilmestyi 1935-2010. Nykyään se ilmestyy vain sähköisesti.

Erityispiirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon juuret ovat teosofisessa liikkeessä, ja kirkon opetuksiin kuuluvat esimerkiksi karman eli syyn ja seurauksen laki ja jälleensyntymisoppi. Jumala ilmenee kirkon mukaan kolminaisuutena, Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Toisaalta Jumala nähdään myös osin panteistisena ja kaiken alkusyynä, josta koko elämä virtaa. Kaiken olevan päämääränä on kirkon näkemyksen mukaan viimein palata takaisin jumaluuteen. Kirkko pitää kaikkia suuria maailmanuskontoja tasavertaisina teinä Jumalan luo.[2]

Vapaa katolinen kirkko korostaa jumalanpalveluselämän, kirkollisten toimitusten ja myös kirkon viran merkitystä. Uskonkysymyksissä se sen sijaan antaa jäsenilleen hyvin suuren vapauden ajatella itsenäisesti.lähde? Perinteisen teosofian tapaan se korostaa jäsentensä omantunnon- ja ajatuksenvapautta, myös uskonnollisissa kysymyksissä. Vapaan katolisen kirkon jumalanpalvelusmenot perustuvat katolisen kirkon liturgiaan, mutta niistä on poistettu Vapaalle katoliselle kirkolle vieraat ajatukset, kuten ajatus ihmisen syntisyydestä ja Jeesuksen kuoleman synnitsovittavasta voimasta.

Vapaalla katolisella kirkolla on katolisen kirkon tapaan seitsemän pyhää toimitusta eli sakramenttia: kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, rippi, avioliittoon vihkiminen, papiksivihkiminen ja sairaiden voitelu. Vapaa katolinen kirkko katsoo säilyttäneensä piispojensa ja pappiensa apostolisen suksession Utrechtin vanhakatolisen kirkon kautta, jossa sen ensimmäiset viranhaltijat kuten Charles Webster Leadbeater saivat pappisvihkimyksensä.

Vapaa katolinen kirkko katsoo opetuksensa perustuvan kolmeen lähteeseen: kirkolliseen traditioon, josta Raamattu muodostaa vain osan, kristittyjen kokemuksiin sekä auktoriteettiin. Viimeksi mainittu ei niinkään viittaa kirkon opettajien auktoriteettiin, vaan hengellisten johtajien saamaan innoitukseen ja inspiraatioon.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.