Kristosofia

Kristosofia on H. P. Blavatskyn teosofiseen sanomaan pohjautuva ideologia. Kristosofiassa keskeisiä ovat liikkeen tulkinnat Jeesuksen opetuksista, keskeisimpänä Vuorisaarna.

Nimitys

Alun perin kristosofialla eli "kristusviisaudella" tarkoitettiin kirjailija Pekka Ervastin opettamaa niin sanottua kristillistä teosofiaa, eli teosofiaa, joka ottaa huomioon Kristuksen. Tätä oppia Ervast kuvasi muun muassa kirjassaan Vuorisaarna seuraavasti: ”Vuorisaarna on lyhyt esitys kristinuskosta. Ei kukaan kristitty saata vuorisaarnaa sivuuttaa. Vuorisaarna on hänen arvostelunsa mittapuu ja samalla hänen tuomarinsa. Ihmiset ovat leikitelleet kristinuskon käsitteellä. He ovat riidelleet ja käyneet sotia kristinuskon opeista. He ovat järjestäneet valtionsa kristillisiksi. He ovat vuosisatojen vieriessä rakentaneet tuhansia kristillisiä kirkkoja, - ja he ovat unohtaneet ainoastaan yhden asian: ottaa selvää siitä, mitä kristinusko on. Kristinusko on Jeesuksen Kristuksen elämänymmärryksen omaksumista, ja kristitty on vain se, joka seuraa Jeesusta. Kristinuskon ydinopit selviävät vuorisaarnasta, ja vuorisaarna on jokaisen kristityn kristillisyyden mittapuu.”

Nykyinen kristosofia on pääpiirteiltään sama kuin edellä esitetty^{kenen mukaan?}, mutta sitä on täydennetty Ervastin oppilaan J. R. Hannulan opetuksilla, jotka koskevat Pekka Ervastin okkultista asemaa henkisen elämän hierarkioissa.

Neljä elämän peruspilaria

Kristosofiassa selvitetään ihmisten olemassaoloa pääasiassa neljältä toisiaan täydentävältä puolelta (suluissa eräät vastaavaisuudet)^lähde?:

• Luonnonlait, joista osa on vielä tuntemattomia (aine)
• Ihmisten välistä kanssakäymistä koskettelevat arvot (henki, moraali, etiikka)
• Kehitys (elämä)
• Ihmisten elämän päämäärä (Jumala)

Luonnon laeista kristosofit ottavat esimerkkitapaukseksi esimerkiksi kuoleman ja kuoleman jälkeisen elämän. Kuolemaan liittyvät tapahtumat eivät riipu ihmisten käsityksistä. Kristosofien mukaan kuoleman jälkeinen elämä on sellainen, millaiseksi Elämä on sen järjestänyt.^selvennä Kuolemaa, kuten kaikkea muutakin on kristosofien mukaan tutkittava järkeä käyttäen niin, että asia avautuu ymmärrykselle.

Karma ja jälleensyntyminen

Kristosofian mukaan ihmiset ovat vastuussa teoistaan. Tähän liittyy kristosofien mukaan Jeesuksen toteamus: ”Mitä kylvät, sitä niität; millä mitalla mittaat, sillä sinullekin mitataan”. Kristosofien mukaan syy luo kaltaisensa seurauksen ja ihminen joutuu korjaamaan aiheuttamansa häiriöt. Kristosofiassa syyn ja seurauksen lakia kutsutaan mm. buddhalaisuudessa käytössä olevalla nimellä karma.

Toinen keskeinen luonnonlaki kristosofian opeissa on jälleensyntyminen. Sen mukaan elämänsä jälkeen ihmiset purkavat kuoleman jälkeisessä elämässä tekonsa, tunteensa ja ajatuksensa. Huonot asiat käydään läpi helvetti- ja kiirastulitiloissa, hyvät taivastiloissa.

Kristosofien mukaan seuraavassa jälleensyntymässä ihmiset pyrkivät uusilla mahdollisuuksilla varustettuna eteenpäin. Aikaisempien elämien tulokset ilmenevät ihmisissä esimerkiksi tapoina, taipumuksina ja tottumuksina. Myös ihmisten kohtalo on ansioiden mukainen. Kristosofien mukaan ihminen kehittyy jälleensyntymien kuluessa syyn ja seurauksen lain ohjaamana ihmisyydessä.

Kristosofien näkemyksen mukaan jossain kehityksen vaiheessa ihminen osaa ottaa ”ohjat omiin käsiinsä” niin, että "pyrkii vapaaehtoisesti ihmisyyteen".

Eettiset arvot – Vuorisaarna

Kristosofian mukaan luonnon lakien ohella on toisena elämässä vallitsevana napana moraaliset lait. Kristosofia nojaa Matteuksen evankeliumin Vuorisaarnan elämänohjeisiin. Pekka Ervast muotoili Vuorisaarnan käskyt seuraaviksi^lähde?:

• Älä suutu
• Älä ajatuksissasikaan ole epäpuhdas
• Älä vanno
• Älä ole pahaa vastaan
• Älä sodi, vaan rakasta kaikkia ihmisiä

Kristosofian mukaan käskyt kuvastavat niitä elämässä vallitsevia voimia, joita ihmisten tulisi voittaa hyvyydellä, puhtaudella, totuudella, rauhalla ja rakkaudella.

Kristosofiassa lähtökohtana on neljäs käsky: Älä ole pahaa vastaan. Tämä elämänasenne mahdollistaa kristosofien mukaan esimerkiksi luovuuden rajattoman kasvun.

Jumala

Kristosofian mukaan ihmiselle kaikkein tärkein asia on hänen jumalakäsityksensä. Jumala ei ole ”persoonallinen, luonteenpiirteiltään ristiriitainen, moraaliselta tasoltaan keskivertoihmisen alapuolella oleva jättiläinen”. Kristosofian mukaan Jumala on kaikkialla, myös ihmisissä. Ihmisissä Jumala ilmenee muun muassa järkenä, tunteena ja tahtona. Kristosofien mukaan ihminen kasvaa lopulta jumalansa kaltaiseksi - tämän vuoksi on heidän mukaansa tärkeää, että jokaisen jumalkäsitys on todellisuutta vastaava.

Eräänä keskeisenä käsityksenä kristosofiassa on jumaluuden ”laskeutuminen” ihmiskunnan ”päivätajuntaan”, joka kristosofian oppien mukaan tapahtuu vaiheittain. Kirjailija J.R. Hannula tutustui Pekka Ervastiin vuonna vuonna 1912 ja vakuuttui ajan yhä enemmän myötä Ervastin erityisestä asemasta uuden aikakauden opettajana ja viisauden ilmoittajana. Hannulan kirjojen mukaan maailmassa on esiintynyt kolme tietäjää: Buddha, joka ilmensi Logosta Pyhänä Henkenä ja järkenä, Kristus, joka ilmensi Logosta rakkautena ja Pekka Ervast, joka ilmensi Logosta Isänä. Niin ikään kristosofian mukaan Ervastin työtä valmistivat osaltaan Leo Tolstoi, Rudolf Steiner, ja H.P. Blavatsky. Ruusu-Ristin neuvosto kielsi tammikuussa 1938 Hannulaa julistamasta opetustaan Ervastista uutena maailmanopettajana. Neuvosto lähetti ruusuristiläisille ryhmille kirjeen, kieltäen Hannulaa puhumassa yhdistysten tilaisuuksissa. Kaikki yhdistykset eivät kuitenkaan noudattaneet tätä neuvoston kehotusta.

Kristosofisen ajattelun mukaan kristillisessä terminologiassa käytettyjä, Jumalan kolminaisuutta kuvaavia määreitä Pyhä Henki, Poika ja Isä kutsutaan mm. hindulaisuudessa nimillä Brahmaa, Vishnu ja Shiva. Kabbalassa niistä käytetään sanoja Binah (järki), Khokmah (viisaus) ja Kether (kruunu) ja Kalevalassa henkilönimiä Ilmarinen, Lemminkäinen ja Väinämöinen.

Kristosofian mukaan Jeesus Kristuksen teloitus oli erittäin valitettava tapahtuma. Olisi ollut suotavaa, että hän olisi saanut tehdä opetustyötään kauemmin. Kristinusko alkoi Jeesuksen työn tuloksena. Kristosofian mukaan Jeesus tietää parhaiten perustamansa uskonnon opetukset - ne eivät ole riippuvaisia kirkolliskokousten päätöksistä. Kristosofiassa Jeesuksen opetukset jakautuvat neljään erilliseen ryhmään: vertaukset, autuuden julistukset, vuorisaarnan käskyt sekä neljäntenä Isä meidän -rukous.

Muut uskonnot

Kristosofiassa tutkitaan suurimpien uskontojen opetuksia ja tulkitaan, että jokainen niistä on lähtöisin samasta jumaluudesta. Näin ollen uskonnot eivät kilpaile keskenään, vaan ne valottavat samoja asioita - ottaen huomioon vastaanottajien ymmärryskyvyn - eri syvyyksissä ja eri tavalla painottaen.

Mikään uskonto ei kristosofian mukaan ole alkuperäisessä puhtaudessa ollessaan ohjannut aikalaisiaan elämään vallitsevia oloja huonommin.

Gautama Buddhan antamat elämänohjeet ovat kristosofian mukaan jaloja ja inhimillisiä, samoin esimerkiksi Pythagoraan antamat. Kristosofien mukaan myös suomalaisten muinaisessa uskonnossa luotetaan enemmän sanan kuin miekan mahtiin. Kalevalassa turvaudutaan kristosofien tulkinnan mukaan tietäjäviisauteen ja ajatellaan asiat puhki eli etsitään niiden "syntysanoja".

Kristosofien mukaan viisautta on ollut ihmiskunnassa tarjolla kautta aikojen. Ihmiset ovat kuitenkin madalluttaneet saamansa viisauden poikkeuksetta sen "alkuperäisestä puhtaudestaan" jopa vastakohdakseen. Tästä kristosofit ottavat esimerkiksi Vanhan testamentin Mooseksen kirjojen käskyn: Älä tapa. Tätä käskyä ihmiset rikkovat toistuvasti sodissaan, samoin Jeesuksen vuorisaarnassaan antamia elämänohjeita. Viidennessä käskyssään hän kehottaa rakastamaan vihollisiakin.

Kristosofisesta toiminnasta

Vuorisaarnan mukaisesti kristosofia on "aseeton". Sotaa kristosofit pitävät moraalin ja järjen vararikkona, ihmiskunnan suurimpana vitsauksena. Väkivaltakysymys on kuitenkin vaikea ratkaista, sillä se on kristosofian mukaan täysin yksilöllinen, ei joukkopoliittinen kysymys. Jokaisen on kristosofian mukaan itsenäisenä yksilönä omaksuttava väkivallaton elämänasenne, ja sitä ei voi kukaan tehdä toisen puolesta.

Kristosofiassa esitellään opetuksia vastaanottajien vapaaseen harkintaan jääviksi. Kristosofit korostavat, että kukin omaksuu kuulemastaan tai lukemastaan järkeväksi ja hyväksi ymmärtämänsä. Totuus ei löydy kiistellen eikä väitellen, ei toisia nujertaen. Jokainen voi kristosofien mukaan käyttää järkeään eli ajatella ja näin inhimillistää myös tunne-elämäänsä, jolloin tekojenkin katsotaan muotoutuvan rakentaviksi.

Kristosofia on yksilölliseen vapaaehtoistyöhön perustuva aatteellinen yhteisö, jolla ei ole jäsenluetteloita.^lähde? Kristosofit järjestävät useilla paikkakunnilla kristosofisia esitelmätilaisuuksia, joihin yleisöä kutsutaan muun muassa sanomalehti-ilmoituksin.

Kristosofista kirjallisuutta kustantaa Kristosofinen kirjallisuusseura ry joka julkaisee myös aikakauslehteä Kristosofi. Kristosofinen kirjallisuus käsittää yli 200 nidettä, joiden merkittävimmät tekijät ovat^{kenen mukaan?}: Pekka Ervast, J.R. Hannula ja Väinö Lehtonen.

Aiheesta muualla

• Kristosofian esittelyä
• Kristosofi, kristosofinen aikakauslehti