Jiddu Krishnamurti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jiddu Krishnamurti

Jiddu Krishnamurti (11. toukokuuta 1895 Madanapelle, Intia17. helmikuuta 1986 Kalifornia, Yhdysvallat) oli Intiassa syntynyt filosofi ja elämäntaidon opettaja. Hän halusi vapauttaa ihmiset henkisistä häkeistä, kaikesta sidonnaisuudesta, jota ihmisen mieleen on vuosituhanten ajan. Krishnamurtin tavoitteena oli saada aikaan syvällinen muutos ihmismielessä, mutaatio aivosoluissa.lähde? Tämä tapahtuu, kun ihminen havaitsee todellisuuden sellaisena kuin se on eikä oman ajattelunsa heijasteiden kautta.

Kirjassaan "Truth and Actuality" (1977) Krishnamurti erottaa kaksi erilaatuista todellisuutta. Toinen on ihmisen ajattelun ja uskomusten luoma ja hahmottama subjektiivinen todellisuus, reality. Toisaalta on actuality, se mitä maailmankaikkeudessa objektiivisesti ja absoluuttisesti tapahtuu. Tätä jälkimmäistä ei voi järjellä ymmärtää eikä sanoin tai käsittein kuvailla, koska "sana ei koskaan ole sama kuin asia, johon se viittaa".

Itsepetos alkaa, kun ihminen alkaa pitää oman mielensä keksimiä kuvia, käsitteitä ja symboleita totuutena. Hän alkaa elää kahdessa todellisuudessa: itse luomassaan ja todellisessa. Nämä ovat ristiriidassa, jonka ihminen yrittää ratkaista luomalla ihanteen, mutta se vain pahentaa tilannetta ja pitkittää ongelman ratkaisua. Krishnamurti sanoo, että kohdatessaan tosiasiat sellaisenaan mieli on hiljaa, passiivisen tietoisuuden tilassa. Sellaisessa tilassa mielen luomat ongelmat ratkeavat itsestään ja ihminen intuitiivisesti tietää, miten hänen tulee toimia.

Näkemyksessään ajattelun osuudesta ongelmien ratkaisemiseen Krishnamurti selvästi poikkeaa perinteisestä käsityksestä. Hän katsoi, että ajattelu on paitsi luonut kaikki ihmisen syvät ongelmat, myös ylläpitää niitä eikä koskaan pysty niitä poistamaan. Tähän tarvitaan oivalluskykyä (intelligence) ja syvää ytimiin näkemistä (insight). Ne muuttavat aivojen toiminnan ja ajattelun luonteen. Oivalluskykyinen ja syvään näkemiseen kykenevä mieli on vapaa menneisyyden ohjelmoinnista ja pystyy reagoimaan tapahtumiin tuoreesti ja ennakkoluulottomasti. Sellainen elää hetkestä hetkeen valppaasti tietoisena.

Krishnamurtille elämä oli dynaaminen ja jakamaton prosessi. Ajattelu perustuu aina kokemuksiin ja on siksi vanhaa. Nämä "vanhat aivot" eivät voi koskaan kohdata sitä, mikä on ikuista ja pyhää. Vain oman ajattelunsa rajoitteista ja mielensä kiinnikkeistä vapautunut ihminen on Krishnamurtin mukaan uskonnollinen ja kykenee aidosti rakastamaan.

Krishnamurti kirjoitti kirjoja ja kiersi kuolemaansa asti (vuoteen 1986) pitämässä julkisia puhetilaisuuksia eri puolilla maailmaa ja tavaten ihmisiä yksityisesti ja ryhminä. Hänen opetustaan esitellään kymmenissä kirjoissa, joista 24 on suomennettu. Puhetilaisuudet kestivät yleensä vähän yli tunnin ja niitä oli puhesarjassa 4-10. Tilaisuudet on dokumentoitu tarkasti ääninauhoille ja videoille ja suuri osa niistä on julkaistu sellaisenaan.

Krishnamurti puhui aina vapaasti, ilman papereita. Hän johdatti kuulijansa kysymään elämän peruskymyksiä, mutta ei yleensä vastannut, vaan halusi heidän itse oivaltavan miten asiat todella ovat ja mitä niille voi tehdä. Tavoitteena oli yhdessä ajatteleminen, kahden ystävän tasavertainen keskustelu, jossa molemmat ovat samalla aikaa oppilas ja opettaja.

Kasvatus oli Krishnamurtille erityisen tärkeätä. Hän perusti Krishnamurti-kouluja Englantiin, Intiaan ja Amerikkaan. Koulujen tarkoituksena on tutkia mahdollisuutta elää ilman ristiriitoja ja kasvattaa lapsista vapaita ja kukoistavia ihmisiä.

Krishnamurti ei halunnut eikä nimennyt itselleen seuraajia, koska hänen mukaansa "jokaisen pitää olla valona itselleen" eikä totuutta voi koskaan siirtää toiselle tuhoamatta sitä.

Opetukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krishnamurti kiteytti opetustensa tarkoituksen elämäkertansa kirjoittajan Mary Lutyensin sitä pyytäessä tekstiin, joka on julkaistu elämäkerran toisessa osassa "The Years of Fulfilment" (1983):

Krishnamurtin opetuksen ydin sisältyy vuonna 1929 sanottuun lauseeseen: ”Totuus on poluton maa”. Totuutta ei voi löytää organisaation, uskonlahkon, opinkappaleen, papin eikä seremonian avulla, ei filosofisen tiedon eikä psykologisen tekniikan keinoin. Se kohdataan käyttämällä vuorovaikutusta peilinä, ymmärtämällä oman mielemme sisältö, havainnoimalla, ei älyllisen, sisäänkääntyneen erittelyn avulla.

Ihminen on rakentanut sisäisen turvamuurin uskonnollisista, poliittisista ja itseään koskevista mielikuvista. Mielikuvat ilmenevät symboleina, mielipiteinä ja uskomuksina. Näiden mielikuvien taakka hallitsee ihmisen ajattelua, arkea ja suhteita toisiin ihmisiin. Mielikuvat ovat syy kaikkiin ongelmiimme, koska ne erottavat ihmiset toisistaan. Ihmisen käsitys elämästä muotoutuu hänen mieleensä juurtuneista käsitteistä. Ihmisen tajunta koostuu sisällöstään ja on koko hänen olemisensa ydin. Tajunnan sisältö on kaikille ihmisille yhteistä. Yksilöllistä on nimi, olemus ja perinteestä ja ympäristöstä omaksuttu pintasivistys. Pinnalliset tekijät eivät tee ihmistä ainutlaatuiseksi, ainutlaatuista on täydellinen vapaus kaikille ihmisille yhteisen tajunnan sisällöstä. Ihminen ei siis ole yksilö.

Vapaus ei ilmene reaktiona eikä vapautena valita. Ihminen kuvittelee olevansa vapaa, koska hänellä on vaihtoehtoja. Vapaus on aidosti ja suuntaamattomasti tarkkailemista, eikä siihen liity rangaistuksen pelkoa tai palkkion odotusta. Vapaudella ei ole vaikutinta. Vapaus ei ole ihmisen kehityksen päätepiste, se on hänen olemassaolonsa ensimmäinen askel. Tarkkaillessaan ihminen alkaa havaita, että ei ole vapaa. Vapaus on olla valikoimattomasti tietoinen arjen olemisestaan ja toimistaan.

Ajatus on aikaa. Ajatus syntyy kokemuksesta ja tiedosta, eikä niitä voi erottaa ajasta ja menneisyydestä. Aika on ihmisen psykologinen vihollinen. Toimintamme perustuu tietoon ja siksi aikaan. Ihminen on täten aina menneisyyden vanki. Koska ajatus on aina rajoittunutta, elämämme on alituista ristiriitaa ja sisäistä kamppailua. Psykologista kehittymistä ei ole. Kun ihminen tulee tietoiseksi omien ajatustensa liikkeestä, hän havaitsee jakauman ajattelijan ja ajatusten, tarkkailijan ja tarkkailtavan, kokijan ja kokemuksen välillä. Hän oivaltaa, että tämä jakauma on harhaa, kuvitelma. Vain tällöin havaitseminen on välitöntä sisäistä näkemistä, jota menneisyys tai aika eivät mitenkään varjosta. Tämä ajaton oivaltaminen saa mielessä aikaan syvällisen, mullistavan muutoksen.

Täydellinen kieltäminen on myönteisen ydin. Kun kielletään kaikki se minkä ajatus on psykologisesti synnyttänyt, silloin on rakkautta, joka on syvää myötätuntoa."

Idän Tähti -järjestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jiddu Krishnamurtista kasvatettiin teosofisen liikkeen piirissä ja holhouksessa käyttövälinettä ns. Maailmanopettajalle, mutta syvällisen henkisen prosessin jälkeen hän irtisanoutui tästä tehtävästä ja koko teosofisesta liikkeestä ja alkoi kiertää maailmaa pitämällä puheita. Lakkauttaessaan hänelle perustetun Idän tähti-järjestön 1929 Krishnamurti ilmoitti syyksi, että ei halua olla "luomassa ihmisille uusia häkkejä" ja että hänen päämääränsä on "ihmiskunnan täydellinen, ehdoton vapauttaminen". Krishnamurti painotti opetuksissaan sitä, että todellinen viisaus juontuu tietoisuudesta ja että kaikki oppisuunnat estävät yksilöä saavuttamasta sitä.

Krishnamurti Foundation[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krishnamurti piti äärimmäisen tärkeänä, että kukaan ei yritä tulkita hänen opetuksiaan, vaan että jokainen perehtyy niihin mahdollisimman autenttisessa muodossa, ja kuuntelee itseään eikä sitä mitä sanotaan. Krishnamurti Foundation huolehtii dokumenttien säilyttämisestä ja opetusten välittämisestä kiinnostuneille. Suomessa sitä edustaa Krishnamurti Tiedotusyhdistys ry, jonka tarkoituksena on "välittää tietoa Jiddu Krishnamurtin opetuksista ja julkaisuista ja parantaa mahdollisuuksia hänen opetuksiinsa perehtymiseen mahdollisimman aidossa ja alkuperäisessä muodossa".

Krishnamurti keskusteli monien tiedemiesten, taiteilijoiden, poliitikkojen ja uskontotieteen edustajien kanssa. Fyysikko David Bohmin kanssa käytyjä dialogeja on julkaistu mm. kirjoissa Ajan päättyminen, Elämän kokonaisuus ja Oivalluskyky herää.

Vuonna 1984 Krishnamurtille myönnettiin elämäntyöstään YK:n Rauhanmitali. Kiitospuheessaan hän korosti, että mikään organisaatio ei voi tuoda maailmaan rauhaa. Sisäisesti ristiriitaiset ja heimoajattelua ja erottelevia uskomuksiaan palvovat ihmiset eivät voi elää sovussa ja sivistyneesti keskenään. Ihmiset voivat kyllä sietää toisiaan, mutta silti he valmistautuvat sotaan pitämällä yllä asevarustelua ja oikeutusta tappaa toinen ihminen. Jos halutaan maailmaan rauha, tämä mielen ikivanha ohjelmointi on purettava.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elämän syvä haaste, (Meeting Life) Basam Books 2004, ISBN 952-5534-02-2. Puheita ja kirjoituksia eri vuosilta
  • Tulevaisuus on nyt, (The Future is Now) WSOY 1991. Krishnamurtin viimeiset puheet, Intia 1985-86
  • Ajan päättyminen, (The Ending of Time)WSOY 1986. Kolmetoista keskustelua fyysikko David Bohmin kanssa ISBN 951-0-13560-7
  • Ajattomuuden liikuntoa,(Krishnamurti´s Journal) WSOY 1984. Krishnamurtin päiväkirjamerkintöjä 1983-84
  • Elämän kokonaisuus, (Wholeness of Life) WSOY 1982. Seitsemän keskustelua David Bohmin ja David Shainbergin kanssa 1976 ja puheita vuodelta 1977
  • Tämä tapahtui: Krishnamurtin muistiinpanoja. (Krishnamurti’s notebook, 1976.) Esipuheen kirj. Mary Lutyens. Suom. Mirjam Karpio ja Elsa Puolanne apunaan työryhmä. Taskutieto 151. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1980. ISBN 951-0-09610-5. Krishnamurtin päiväkirjamerkintöjä 1961-62.
  • Oivalluskyky herää 2, (The Awakening of Intelligence) WSOY 1978. Puheita 1971-72 ja keskustelu David Bohmin kanssa
  • Oivalluskyky herää 1, (The Awakening of Intelligence) WSOY 1977. Keskusteluja Jacob Needlemanin, Alain Naudén ja Swami Venkatesanandan kanssa, puheita New Yorkissa 1971 ja Intiassa 1968
  • Mahdoton kysymys (The Impossible Queation) WSOY 1975. Puheita ja keskusteluja 1970
  • Ihminen muuttuu (Urgency of Change)WSOY 1973. 33 keskustelua ihmisten kanssa
  • Erillisyyden päättyminen (The Only Revolution) WSOY 1972. Kohtaamisia ihmisten ja luonnon kanssa
  • Ajattelun tuolle puolen (Freedom from the Known)WSOY 1970. Kokoelma puheista koonnut Mary Lutyens
  • Kulttuurista on kysymys, (This Matter of Culture) Tammi 1966. Puheita nuorille ja kasvattajille
  • Avaimena vapaus (Life Ahead) Tammi 1964. Puheita ja keskusteluja nuorille
  • Uuteen ulottuvuuteen (Commentaries on Living III), Tammi 1961. Kohtaamisia ihmisten kanssa
  • Selkeyttä kohti (Commentaries on Living II)WSOY 1959. Kohtaamisia ihmisten kanssa
  • Hetkestä hetkeen (Commentaries on Living)WSOY 1957. Kohtaamisia ihmisten kanssa
  • Tuntematon todellisuus (The First and Last Freedom) WSOY 1954, esipuhe Aldous Huxley. Kirjoituksia
  • Elämän eheyttäminen (Education and the Signifigance of Life) WSOY 1952. Puheita
  • Ihmisen ongelma, Nykyhetki 1952. Puheita 1948 Intiassa
  • Elämän tie, Nykyhetki 1949. Kolme radiopuhetta.
  • Totuus ja vapaus, Nykyhetki 1948. Puheita 1945-46.
  • Luova oivallus, Nykyhetki 1947. Puheita 1944.
  • Puheita 1940, Nykyhetki 1946. Puheita Ojaissa 1940.

(Krishnamurti Tiedotus ry 1991) Neljä vihkosta teoksesta "Ajattelun tuolle puolen"

  • Mielihyvä (Pleasure)
  • Vapaus (Freedom)
  • Rakkaus (Love)
  • Keskustelu itseni kanssa (A Dialogue with Oneself)

Krishnamurtin nuoruuden suomennetut vihot (Ennen teosofisen liikkeen vaikutuspiiristä eroamista)

Suomen Teosofinen seura ry:

  • Mestarin jalkojen juurella (nimimerkillä Alcyone),
  • Onnen valtakunta
  • Kuka tuo totuuden

Maaseudun Sanomain kirjapaino oy

  • Millä arvovallalla (osat 1–3)
  • Viisauden allas

(Idän)Tähti lehti:

  • Kansainvälisen Idän Tähti -järjestön julkaisema aikakauslehti 1920 luvulla.

Krisnamurtin varhaisimmista vaiheista löytyy tietoa Mary Lutyensin kirjoista "Krishnamurti: The Years of Awakening" (John Murray 1975), "Krishnamurti: The Years of Fulfilment" (John Murray 1983), "The Open Door" (John Murray 1988)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]