David Bohm

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
David Bohm.

David Bohm (19171992) oli yhdysvaltalainen, mutta pääasiassa Isossa-Britanniassa vaikuttanut kvanttifyysikko ja filosofi. Hän opiskeli muun muassa Robert Oppenheimerin ja Albert Einsteinin johdolla ja työskenteli tutkijana muun muassa Manhattan-projektissa toisessa maailmansodassa.

Bohm valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1990 fysiikantutkimuksistaan, jotka liittyivät kvanttimekaniikkaan, alkeishiukkasiin, metallien teoriaan ja plasmailmiöihin.

Kvanttimekaniikkaa tulkitsevista fyysikoista Bohm päätyi kvanttimekaniikan pohjalta hylkäämään mekanismin ja korostamaan holismia, kaikkeuden jakamatonta ykseyttä ja laadullista äärettömyyttä (Qualitative infinity). [1] Bohmin ontologia kannattaa läheisesti neutraalia monismia, jonka lähtökohtana on, että todellisuuden perustavanlaatuinen substanssi ei ole henkeä (idealismi) eikä ainetta (materialismi) eikä näitä molempia yhdessäkään (dualismi), vaan eräänlaista "neutraalia" perustaa samanaikaisesti sekä aineen että hengen takana. [2]

Bohm esitti niin kutsutun aktiivinen informaatio -teoreeman, jota sittemmin ovat jatkaneet muun muassa David Peat sekä Basil Hiley. Bohmin organistinen (ks. myös panteismi sekä panpsykismi) todellisuusmalli korostaa moniulotteista, maailman jakamatonta kokonaisuutta. Kvanttimekaniikassa Bohm tuli lisäksi tunnetuksi niin sanotusta piilomuuttujatulkinnastaan, joka monien fyysikoiden mielestä pyrki poistamaan kvanttimekaniikkaan liitetyn indeterminismin eli satunnaisuuden.

Piilojärjestys ja ilmijärjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bohmin metafysiikassa keskeisiä käsitteitä ovat piilojärjestys (Implicate Order) ja ilmijärjestys (Explicate Order). Tämä erottelu tarkoittaa, että kvanttimekaaninen systeemi voi esiintyä periaatteessakin ei-havaittavissa tiloissa, toisinaan taas havaittavissa, stabiileissa tiloissa. Ilmijärjestys näyttäytyy esineellisessä, makrofysikaalisessa maailmassa, jota voidaan havainnoida ja mitata. Piilojärjestys ekspressoituu ilmijärjestykseksi systeemin joutuessa stabiiliin tilaan. Siinä missä mekanistisessa maailmankuvassa oletetaan, että näkyvä ilmijärjestys on kaikki, mitä ontologisesti on olemassa, Bohmin mallissa fyysinen materia nähdään poikkeuksena niiden lukemattomien mahdollisuuksien joukossa, joita kvanttimaailmaan sisältyy. Bohmin mukaan ilmijärjestys on pikemminkin suhteellisen autonominen järjestys, jolla on perustansa piilojärjestyksessä. Piilojärjestys on automaattisesti aktiivinen, samalla kun ilmijärjestys noudattaa piilojärjestyksen lakia, niin että ilmijärjestys on vain sekundaarinen, piilojärjestyksestä johdettavissa ja sopii ainoastaan tiettyihin rajoitettuihin yhteyksiin.[3]

Bohm esittää, että informaatiorakenne sellaisenaan vaikuttaa todellisuuteen ohjatessaan kvanttievoluutiota mahdollisuudesta toiseen. Tällä tavalla vaikuttavaa informaatiota Bohm kutsuu termillä aktiivinen informaatio. Bohmin mukaan perustavinta olevaisessa ei suinkaan ole aine (tai energia), eikä myöskään aineellisten olioiden ulospäin suuntautuvat vaikutukset, vaan holomovement, kokonaisliike. Bohm esittää, että kaikki, mikä esiintyy kehkeytyneenä ilmijärjestyksen tilaan, tulee esiin systeemin kokonaisliikkeessä, jossa nämä esiintymät ovat olleet kätkettyinä mahdollisuuksina ja lopulta palaavat siihen. Bohmin mukaan holomovement on todellisuuden perustavanlaatuinen piirre – samoin kuin piilojärjestys – ei suinkaan aine eli ilmijärjestys, kuten klassisessa fysiikassa ajatellaan. Tämä todellisuuden perusta ei siis ole mitenkään sidottu aineen ilmiöihin vaan on perustavanlaatuisempi kuin se.[3]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Quantum Theory (1951)
  • Causality and Chance in Modern Physics (1957)
  • Quanta and Reality, A Symposium, yhdessä N. R. Hansonin ja Mary B. Hessen kanssa (1962)
  • The Special Theory of Relativity (1965)
  • Wholeness and the Implicate Order (1980)
  • Unfolding Meaning: A weekend of dialogue with David Bohm (Donald Factor, toim.) (1985)
  • The Ending of Time, yhdessä Jiddu Krishnamurtin kanssa (1985)
  • Science, Order and Creativity, yhdessä F. David Peatin kanssa (1987, suom. Tiede, järjestys ja luovuus)
  • Changing Consciousness: Exploring the Hidden Source of the Social, Political and Environmental Crises Facing our World, yhdessäa Mark Edwardsin kanssa (1991)
  • Thought as a System (1992)
  • The Undivided Universe: An ontological interpretation of quantum theory, yhdessä B. J. Hileyn kanssa (1993)
  • On Dialogue, toim. Lee Nichol (1996)
  • On Creativity, toim. Lee Nichol (1998)
  • Limits of Thought: Discussions, yhdessä Jiddu Krishnamurtin kanssa (1999)
  • Bohm-Biederman Correspondence: Creativity and Science, yhdessä Charles Biedermanin kanssa, toim. Paavo Pylkkänen (1999)
  • The Essential David Bohm, toim. Lee Nichol, esipuhe 14. dalai-lama (2002)

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bohm, David & Peat, F. David: Tiede, järjestys ja luovuus. (Science, order and creativity, 1987.) Suomentaneet Tiina Seppälä, Jukka Jääskeläinen ja Paavo Pylkkänen. Helsinki: Gaudeamus, 1992. ISBN 951-662-539-8.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nichol, Lee (toim.): The Essential David Bohm, s. 12-38. Routledge, 2002. ISBN 0-415-261740-0. (englanniksi)
  2. Pylkkänen, Paavo T.I.: Mind, Matter and the Implicate Order, s. 99-100. Springer, 2007. ISBN 978-3-540-23891-1. (englanniksi)
  3. a b Rainio, K.: Olevaisen olemus – Paavo Pylkkänen David Bohmin ideoiden tulkkina ja kehittäjänä. Tieteessä tapahtuu, 2008, nro 6, s. 72-74. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]