Nepalin kongressipuolue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nepalin kongressipuolue (nepaliksi नेपाली काँग्रेस) on nepalilainen uudistusmyönteinen keskusta-sosiaalidemokraattinen puolue. Viime vaaleissa 1999 se oli kannatukseltaan maan suurin puolue ja 37,3 prosenttia äänistä. Sitä johtaa Girija Prasad Koirala (G. P. Koirala). Se on sosialistisen internationaalin jäsen.

Kongressipuolueen edeltäjä Nepalin kansallinen kongressi perustettiin maanpaossa Kalkutassa 25. tammikuuta 1947, ja se johti pian koko maan laajuisia Rana-dynastian vastaisia mielenosoituksia. Vuonna 1950 Nepalin kansallinen kongressi ja Nepalin demokraattinen kongressi (perustettu 1948) yhdistyivät Kalkutassa ja julistivat aseellisen taistelun Ranoja vastaan. Aseellinen vallankumous Ranoja vastaan alkoi 1950 hyökkäyksellä Birgunjiin maanpaossa olleen kuningas Tribhuvanin tuella.

Kongressipuolue otti ohjelmakseen demokraattisen sosialismin 1956. Vuoden 1959 vaaleissa se sai murskavoiton ja pyrki yhteiskunnan uudistamiseen demokraattisin keinoin. Vuoden 1960 kuninkaallisen vallankaappauksen jälkeen puolueen johtaja Bishweshwar Prasad Koirala (B. P.) ja monet muut johtohenkilöt vangittiin tai he pakenivat Intiaan. B. P. Koirala vapautettiin vasta 1967, ja yleisen armahduksen turvin useat johtohenkilöistä palasivat maahan 1979.

Puolueet olivat kiellettyjä 1960–1963 ja panchayat-järjestelmän aikana, mutta Kongressipuolue jatkoi maanalaisena järjestönä ja oli oppositioryhmien ydin. Se pyrki feodaalijärjestelmän purkamiseen, ehdotti perusteollisuuden kansallistamista ja progressiivista verotusta maaomaisuudelle, kiinteistöille, palkoille, tuotoille ja ulkomaisille sijoituksille. Kongressipuolue järjesti kansannousuja vuorilla ja Terain tasangolla.

Vuoden 1980 kansanäänestyksessä se kannatti monipuoluejärjestelmää panchayatin sijaan. Kun vaatimus ei mennyt läpi, se boikotoi vaaleja 1981 eikä hyväksynyt uutta hallitusta. B. P. Koiralan kuolema 1982 heikensi puoluetta edelleen.

1980-luvulla Kongressipuolue hylkäsi kansallistamisvaatimukset ja alkoi tukea sekataloutta, yksityistämistä ja markkinataloutta tietyillä alueilla. Ulkopolitiikassa se kannattaa liittoutumattomuutta ja hyviä välejä Intian kanssa. Kongressipuolue boikotoi myös vuoden 1986 vaaleja mutta sai osallistua vuoden 1987 paikallisvaaleihin. Mielenosoituskieltoa uhmaten se järjesti joukkoprotesteja eri kommunistiryhmittymien kanssa tammikuussa 1990, mikä oli demokratialiikkeen alkupiste.

Kongressipuolueen koettua nöyryyttävän vaalitappion K.P. Bhattarain johdolla kommunisteille vuoden 1991 vaaleissa puoluejohtaja erosi ja veteraanipoliitikko G. P. Koirala valittiin sen parlamenttiryhmän johtoon. Pääministerinä hän muodosti ensimmäisen demokraattisen hallituksen kahteen vuosikymmeneen.

Vakava riita hätätilan jatkamisesta johti vuonna 2002 Nepalin kongressipuolueen (demokraattinen) eroon entisen pääministeri Sher Bahadur Deuban johdolla.