Aleksandra Kollontai

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aleksandra Kollontai työhuoneessaan Tukholmassa vuonna 1943.

Aleksandra Mihailovna Kollontai (Алекса́ндра Миха́йловна Коллонта́й — omaa sukua Domontovitš, Домонто́вич) (31. maaliskuuta (J: 19. maaliskuuta) 1872, Pietari9. maaliskuuta 1952, Moskova) oli venäläinen marxilainen kirjailija, feministi ja diplomaatti. Hänestä tuli maailman ensimmäinen naispuolinen diplomaattiedustaja vuonna 1923, kun hänet nimitettiin Neuvostoliiton edustajaksi Osloon. Kollontai oli Neuvostoliiton täysivaltainen edustaja (vuodesta 1943 suurlähettiläs) Tukholmassa vuosina 1930–1945, missä asemassa hän toimi välittäjänä Suomen ja Neuvostoliiton rauhantunnusteluissa vuosina 1940 ja 1944.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksandra Domontovitšin äiti oli suomalaisen puutavarakauppiaan tytär Aleksandra Aleksandrovna, omaa sukua Masalin ja isä venäläinen keisarillisen armeijan kenraali Mihail Aleksejevitš Domontovitš. Kesät perhe vietti Aleksandran äidinisän Aleksander Masalinin maatilalla Kuusaan hovissa Muolaassa. Aleksandra Kollontai (Šura) valmistui opettajaksi ja oli 1800-luvun lopulla lyhyen aikaa naimisissa pikkuserkkunsa, insinööriupseeri Vladimir Kollontain kanssa. He saivat vuonna 1893 pojan, Mihailin.

Vallankumouksellinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksandra Kollontai ryhtyi kokopäivätoimiseksi kirjailijaksi ja vallankumoukselliseksi. Hän ei ollut perinteinen feministi vaan näki, että vain kommunismi voisi vapauttaa naiset. Vuonna 1898 hän matkusti Zürichiin Sveitsiin opiskelemaan. Palattuaan 1903 hän kirjoitti tutkimuksen Suomen työläisten elämää. Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen hajottua menševikeiksi Juli Martovin johdolla ja bolševikeiksi Vladimir Leninin johdolla 1903, Kollontai ei myötäillyt kumpaakaan osapuolta. Bolševikkeihin hän suhtautui epäluuloisesti ja liittyi viimein menševikkeihin.

Kollontai joutui pakenemaan ulkomaille vuonna 1908. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä hän oli Tirolissa valmistelemassa kansainvälistä naisten kongressia Wienissä. Karl Liebknecht sai järjestettyä hänet puolueettomiin maihin sodan alta. Hän liittyi bolševikkeihin 1914 palatessaan Venäjälle.

Asema Neuvostoliitossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksandra Kollantai ja Neuvostoliiton johtohenkilöitä.

Kollontai valittiin bolševikkien keskuskomiteaan vuoden 1917 elokuussa ja hänestä tuli sosiaalisen hyvinvoinnin kansankomissaari (ministeri). Vuonna 1919 hän perusti Ženodtelin, "naisten osaston", joka taisteli lukutaidottomuutta vastaan ja koulutti naisia vallankumouksen mukanaan tuomista uusista avioliitto-, koulutus- ja työlaeista. Vuonna 1920 hänet nimitettiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen naisjaoston johtajaksi ja seuraavana vuonna Kominternin naisasiain sihteeriksi, josta hän joutui lopulta eroamaan mielipiteidensä vuoksi.

Kollontaista tuli kommunistisen puolueen sisäinen kriitikko, ja hän muodosti yhdessä ystävänsä Aleksandr Šljapnikovin kanssa vasemmistolaisen ryhmän puolueessa, nimeltä "Työläisten oppositio". Lenin kuitenkin hajotti ryhmän, ja Kollontai jäi poliittisesti tuuliajolle.

Stalinin saatua vallan hän nimitti Kollontain ulkomaille diplomaatiksi – Kollontai oli uranuurtaja: ensimmäinen nainen suurlähettiläänä koko maailmassa. Hänet nimitettiin ensin kauppa- ja diplomaattiedustajaksi Norjaan (19231926), sitten Meksikoon (19261927), josta palasi Norjaan 19271930). Vuonna 1930 hän sai siirron Tukholmaan, jossa toimi vuoteen 1945 asti. Hän oli myös mukana Neuvostoliiton lähettämässä edustajistossa YK:n perustamisessa. Ulkomailla hänellä ei ollut vaikutusvaltaa Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Hän toimi diplomaattisena välittäjänä maissa, joiden kautta Neuvostoliitto pystyi hankkimaan tarvitsemiaan kriittisiä tuotteita, esimerkiksi toisen maailmansodan aikana SKF:n kuulalaakereita, joiden päävientikohde oli Saksa. Ulkomaantyönsä ansiosta hän säilyi yhtenä harvoista vanhoista bolševikkijohtajista sivussa Stalinin puhdistuksista ja teloituksista. Vuonna 1945 Kollontai sairastui ja palasi Neuvostoliittoon. Hän kuoli vuonna 1952.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kollontain ajatukset seksuaalisuudesta herättivät aikanaan paljon huomiota. Kuuluisassa kirjoituksessaan Theses on Communist Morality in the Sphere of Marital Relations (1921) hän toteaa seksuaalisuuden olevan ihmisen luonnollinen tarve siinä missä nälkä ja janokin.[1] Tämä vapaan rakkauden kannatus herätti pahennusta laajalti. Lännessä kirjoituksia tulkittiin väärin, ja niiden perusteella väitettiin naisten tulleen sosialisoiduiksi Neuvostoliitossa. Lenin puolestaan piti Kollontain ajatuksia epäsosialistisina.[2]

Kollontai ehdotti lisäksi kollektiivista kasvatusta ja kollektiivisia asuntoja, mutta hänen suunnitelmansa hylättiin utopistisina.

Aleksandra Kollontai ja Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kollontai toimi välittäjänä Suomen ja Neuvostoliiton rauhanneuvotteluissa keväällä vuonna 1940 ja 1944. Hän tapasi Paasikiven Tukholmassa useita kertoja.

Kollontai oli suhdetoimintanainen, jonka tehtävänä oli vakuuttaa Suomen ja Ruotsin johto sekä muutkin uskomaan Neuvostoliiton rauhanhankkeita 1944 ja osoittaa Stalinin olevan tosissaan niiden suhteen. Uskottavuudella pyrittiin todellisuudessa hankkimmaan myönnytyksiä Neuvostoliiton hyväksi. Jatkosodan loppuvaiheessa lähettiläs toimi houkutuslintuna, joka loi jatkuvasti sellaisia ylisuuria odotuksia rauhanehtojen suhteen, jotka osoittautuivat myöhemmin todellisissa neuvotteluissa perättömiksi.

Kollontain ja Neuvostojohdon yhteistoiminta oli kovaa psykologista peliä, jonka tarkoituksena oli saavuttaa tiukka ote Suomesta ja edesauttaa myöhemmin maassa toteutettavaa vallankumousta.

Neuvostojohto levitti Kollontain välityksellä lehdistölle itsestään myös maltillista käsitystä, jonka toivottiin leviävän julkisuuteen ympäri maailmaa.

Stalin oli hyvin tyytyväinen Kollontain toimintaan Tukholman-lähettiläänä ja toimitti tälle kiitoksen lokakuussa 1944. Myös Ždanov kiitti 24. lokakuuta 1944 Kollontaita erinomaisesta työstä Neuvostojohdon hyväksi. NKVD katsoi lähettilään laadullisesti toimineen onnistuneesti annetussa tehtävässä.[3]

Kollontain suhdeverkosto Tukholman-lähettiläänä:

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hetkiä elämästäni. (Letopis’ moej žizni, 1946.) Suomentanut Olli Kuukasjärvi. Helsinki: Moskova: SN-kirjat: Progress, 1990. ISBN 951-615-706-8.
  • Naisen asema taloudellisessa yhteiskuntakehityksessä (suom. 1973)
  • Suuri rakkaus (suom. 1982)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leonid Itzelev: Madame Kollontai – vallankumouksen seireeni, 1997

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Petri Liukkonen: Alexandra Kollontai Kuusankosken kaupunginkirjasto, Pegasos. 2008. Viitattu 21.4.2010. (englanniksi)
  2. Sally Ryan: Clara Zetkin: Lenin on the Women's Question Marxists Internet Archive Library. 29.2.2004. Viitattu 21.4.2010. (englanniksi)
  3. Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991. Sivu 122. Jukka Seppinen. Ajatus kirjat. Gummerus 2006 toinen painos. ISBN 951-20-6548-7
  4. Menetetty Karjala? Jukka Seppinen 2006. Minerva ISBN 952-5591-73-5