Juli Martov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
MartovW.jpg

Juli Osipovitš Martov (ven. Юлий Осипович Мартов, alun perin Zederbaum, ven. Цедербаум; 24. marraskuuta 1873 Konstantinopoli4. huhtikuuta 1923 Schömberg, Schwarzwald, Saksa) oli venäläinen vallankumouksellinen ja marxismin teoreetikko. Hän oli yksi Venäjän sosiaalidemokraattisen liikkeen perustajia ja merkittävämpiä menševikkien johtajia.[1]

Martov oli keskiluokkaisten juutalaisvanhempien lapsi ja syntyi Istanbulissa. Hän joutui lähtemään 1800-luvun loppuvuosina maanpakoon poliittisten mielipiteidensä takia, ja liittyi Venäjän sosialidemokraattiseen puolueeseen. Jo toisessa puoluekokouksessa vuonna 1903 puolue jakaantui Martovin kannattajiin ja Leninin kannattajiin. Martovin ryhmä vastusti Leninin päämäärää kehittää puolueesta pienen vallankumouksellisen ryhmän puolue ja kannatti eurooppalaisten sosialististen puolueiden suuren jäsenmäärän mallia.[2] Vaikka Leninin johtama ryhmittymä hävisi äänestyksen, heitä nimitettiin kuitenkin bolševikeiksi (enemmistö), koska he olivat voittaneet äänestyksen puoluelehti Iskran toimittajakunnan kokoonpanosta.

Martov palasi Venäjälle helmikuun vallankumouksen aikaan. Hän ei päässyt hallitukseen lokakuun vallankumouksen jälkeen, vaan johti pientä oppositioryhmää, joka kiellettiin vuonna 1918. Poliittisista syistä Martov joutui lähtemään vuonna 1920 jälleen maanpakoon, ja hän kuoli Saksan Schönbergissä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hakusana L Martov. Britannica. Lähteessä kuolinpaikkana Berliini. Viitattu 31.3.2015.
  2. Heikki Kirkinen (päätoim.): Venäjän ja Neuvostoliiton historia, s. 279, 316. Otava, 1986. ISBN 951-1-08450-X.
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.