Berliinin konferenssi (1884)

Berliinin konferenssi 1884 virallisti Afrikan maiden alistamisen siirtomaiksi.

Berliinin konferenssi (saks. Kongokonferenz eli "Kongon konferenssi") sääteli vuosina 1884–1885 kolonialismia ja kauppaa Afrikassa uuden imperialismin aikana, ja sen kanssa osui yksiin Saksan yhtäkkinen nousu suurvallaksi. Konferenssin kutsui koolle Portugali, ja sen järjesti Saksan ensimmäinen kansleri Otto von Bismarck. Sen tulosta Berliinin konferenssin yleisasiakirjaa pidetään usein Afrikan valloituksen virallistamisena. Konferensiin osallistui 14 valtiota, joista neljä oli siihen aikaan suuria siirtomaavaltoja Afrikka: Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa ja Portugali. Loput olivat Itävalta-Unkari, Belgia, Tanska, Italia, Alankomaat, Venäjä, Espanja, Ruotsi-Norja, Ottomaanien valtakunta ja Yhdysvallat.

Konferenssissa sovittiin, että jos joku Euroopan valtio valtaa Afrikan rannikkoa, se ilmoittaa muille asiakirjan allekirjoittajavaltioille. Rannikon valtaus oikeutti valloittajaa saamaan haltuunsa myös sisämaata sen takaa. Valtauksen sai tehdä, jos pystyi osoittamaan kykeneväänsä hallitsemaan alueen kauppaa ja merenkulkua. Sopimus takasi, ettei Euroopan maiden tarvinnut sotia keskenään valloituksista. Ajan hengen mukaisesti siinä ei otettu kantaa siihen, pitäisikö paikallisilta asukkailta kysyä, sopiko valloitus heille.^[1]