Leopold II (Belgia)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leopold II
Leopold ii garter knight.jpg
Belgialaisten kuningas
17. joulukuuta 186517. joulukuuta 1909
Edeltäjä Leopold I
Seuraaja Albert I
Tiedot
Syntynyt 9. huhtikuuta 1835
Bryssel
Kuollut 17. joulukuuta 1909 (74 vuotta)
Laeken, Belgia
Puoliso Marie Henriette Anne von Habsburg-Lothringen

Leopold II (Louis Philippe Marie Victor) (9. huhtikuuta 183517. joulukuuta 1909) oli belgialaisten kuningas vuodesta 1865 kuolemaansa saakka. [1] Hän seurasi isäänsä Leopold I:tä. Belgian ulkopuolella Leopold II muistetaan lähinnä Kongon vapaavaltion perustajana ja ainoana omistajana. Kongon vapaavaltio oli yksityinen hanke – jonka kuningas otti toimekseen – kumin ja norsunluun keräämiseksi. Hanke perustui julmaan orjuuteen ja oli vastuussa miljoonien afrikkalaisten kuolemasta.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leopold II syntyi Brysselissä kuningas Leopold I:n ja prinsessa Louise-Marie Thérèse Charlotte Isabelle d'Orléansin toiseksi vanhimmaksi, mutta vanhimmaksi eloonjääneeksi pojaksi. Hän liittyi nuorena Belgian armeijaan ja meni Brysselissä 22. elokuuta 1853 naimisiin Marie Henriette Anne von Habsburg-Lothringenin, Itävallan arkkiherttuattaren kanssa. Hän oli Itävallan arkkiherttua Josephin (1776–1847) tytär ja hänen isoisoisänsä oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Leopold II (1747–1792).

Leopold II ja Marie Henriette Anne saivat neljä lasta:

Belgian hallitsijat
Saxe-Coburg-Gotha-suku
State Coat of Arms of Belgium.svg

Leopold I
Lapset
   Louis-Philippe
   Leopold
   Philippe
   Charlotte
Leopold II
Lapset
   Louise-Marie
   Leopold
   Stéphanie
   Clémentine
Albert I
Lapset
   Leopold
   Flanderin Kaarle
   Marie-José
Leopold III
Lapset
   Joséphine-Charlotte
   Baudouin
   Albert
   Alexander
   Maria-Esmeralda
Baudouin I
Albert II
Lapset
   Philippe
   Astrid
   Laurent
Philippe
Lapset
   Elisabeth
   Gabriel
   Emmanuel
   Eléonore

Leopold II:lla oli myös kaksi avioliitton ulkopuolista poikaa:

  • Lucien Philippe Marie Antoine (19061984), Tervurenin herttua
  • Philippe Henri Marie François (19071914), Ravensteinin kreivi.

Heidän äitinsä oli Blanche Zélia Joséphine Delacroix, joka tunnetaan myös nimella Caroline Lacroix. Hän meni kuninkaan kanssa naimisiin 12. joulukuuta 1909 uskonnollisessa seremoniassa, joka ei kuitenkaan ollut Belgian lakien mukaan pätevä.lähde? Seremonia tapahtui viisi päivää ennen kuninkaan kuolemaa Laekenin linnassa. Lacroix’n seuraava aviomies Antoine Durrieux adoptoi pojat vuonna 1910. Caroline Lacroix’sta kerrotaan tehdyn Vaughanin paronittaren, Lucienista Tervurenin herttuan ja Philippestä Ravensteinin kreivin, mutta tällaisia aatelisia titteleitä ei kuitenkaan ole Belgiassa rekisteröity.lähde?

15. marraskuuta 1902 italialainen anarkisti Gennaro Rubino yritti epäonnistuneesti murhata kuningas Leopold II:n, joka ratsasti kuninkaallisessa saattueessa juuri kuolleen vaimonsa, Marie Henrietten, muistoseremoniaan. Rubino avasi tulen ampuen kolme laukausta kohti Leopoldin vaunua, mutta yksikään hänen laukauksistaan ei osunut ja hänet pidätettiin välittömästi.

Belgian sisäpolitiikassa Leopold painotti erityisesti vahvaa armeijaa puolueettomuuden pohjana, mutta hän ei saanut voimaan yleistä asevelvollisuuslakia ennen kuin kuolinvuoteellaan. Kuningas Leopold II kuoli 17. joulukuuta 1909 ja hänet haudattiin Belgian kuninkaiden hautakammioon Laekenin linnankirkossa.

Yksityinen kolonialismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leopold uskoi hartaasti siirtomaiden olevan avain maan suuruuteen ja työskenteli väsymättömästi saadakseen siirtomaan Belgialle. Siirtomaa ei kuitenkaan kiinnostanut belgialaisia eikä Belgian hallitusta, ja lopulta Leopold ryhtyikin hankkimaan siirtomaata omiin nimiinsä yksityisenä kansalaisena.

Useiden epäonnistuneiden siirtomaiden hankkimiseen Afrikassa tai Aasiassa tähtäävien suunnitelmien jälkeen loi Leopold II vuonna 1876 yksityisen hallintoyhtiön, joka oli naamioitu kansainväliseksi tieteen ja ihmisystävällisyyden yhdistykseksi. Vuonna 1879, hallintoyhtiön nimissä, hän palkkasi kuuluisan tutkimusmatkailijan Henry Morton Stanleyn perustamaan siirtomaan Kongon alueelle. Diplomaattinen toiminta sai aikaan vuoden 1884–1885 Berliinin konferenssin, jossa 14 Euroopan maan sekä Yhdysvaltojen edustajat tunnustivat Leopoldin vallan suurimmalla osalla alueesta, johon hän ja Stanley olivat asettaneet vaatimuksensa. Seurauksena 5. heinäkuuta 1885 syntyi Kongon vapaavaltio (myöhemmin Belgian Kongo, sitten Zaire ja nykyään Kongon demokraattinen tasavalta), alue joka oli 76 kertaa Belgian kokoinen ja jota Leopold II oli vapaa hallitsemaan yksityisenä omaisuutenaan.

Nykyään Kongon vapaavaltion aikaisia tapahtumia pidetään yhtenä historian pahimmista kansanmurhista ja ihmisoikeusrikoksista: 40 vuoden aikana Kongon asukasluku väheni noin 20 miljoonasta noin 10 miljoonaan. Raportit alkuperäisväestön törkeästä hyväksikäytöstä ja laajalle levinneistä ihmisoikeusrikoksista (muun muassa orjuus, silpominen, raiskaukset ja murhat), erityisesti kumiteollisuudessa johtivat kansainväliseen liikehdintään 1900-luvun alussa. Lopulta vuonna 1908 Belgian parlamentti pakotti kuninkaan luovuttamaan Kongon vapaavaltion Belgialle.

Leopold II on yhä ristiriitainen henkilö Kongossa; vuonna 2005 hänen patsaansa otettiin alas vain muutama tunti sen jälkeen, kun se oli uudelleenpystytetty pääkaupungissa, Kinshasassa. Kongolainen kulttuuriministeri Christoph Muzungu päätti uudelleenpystyttää patsaan vedoten siihen, että ihmisten pitäisi nähdä myös kuninkaan hyvät puolet huonojen puolien lisäksi. Mutta vain muutama tunti siitä, kun tämä kuusimetrinen patsas oli pystytetty keskelle liikenneympyrää lähellä Kinshasan päärautatieasemaa, otettiin se alas ilman selitystä.

Leopold II ja belgialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet belgialaiset pitävät Leopold II:sta "Rakentajakuninkaana" (ransk. le roi bâtisseur, holl. Koning-Bouwer), sillä hän aloitti useita rakennushankkeita Belgiassa (pääasiassa Brysselissä, Ostendissa ja Antwerpenissa). Rakennukset käsittävät muun muassa Kuninkaalliset kasvihuoneet Laekenissa (osana Laekenin kuninkaallista linnaa), Japanilaisen tornin, Kiinalaisen paviljongin, Musée du Congo (nykyään Royal Museum for Central Africa) ja sitä ymparöivän puiston Tervurenissa, Cinquantenaire itsenäisyyden 50-vuotisjuhlien monumentti Brysselissä ja Antwerpenin rautatieaseman. Hän kykeni pystyttämään nämä rakennukset varoilla, jotka Kongon vapaavaltion riistosta saatiin.

Kun Kongo siirrettiin Leopoldilta Belgialle, tapahtui "Suuri unohdus", kuten Adam Hochschild asian ilmaisee Kuningas Leopoldin haamussa. Adam Hochschildin sanoin:

Kongo tarjoaa hyvän esimerkin unohtamisen politiikasta. Leopold ja belgialaiset siirtomaaviranomaiset menivät pitkälle yrittäessään poistaa historiasta syyttävät viittaukset. (Adam Hochschild, Kuningas Leopoldin haamu).

Royal Museum for Central Africa (Tervurenin museo) ei pitkään maininnut sanallakaan Kongon vapaavaltiossa tapahtuneita julmuuksia ja hirmutekoja. Julkisuudessa olleen arvostelun kautta museon historiaosuutta on uudistettu 2000-luvun jälkipuoliskolla. Toisen esimerkin voi loytää Blankenbergen rantakadulta, suositulta rantalomakohteelta, jossa monumentti esittää kolonialistia jaloissaan musta lapsi (oletettavasti tuomassa hänelle "sivistystä") ilman mitään kommentteja, antaen lisäkuvaa "Suuresta unohduksesta".

Kirjoituksia Leopold II:sta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet huomattavat kirjailijat ottivat osaa kansainväliseen Kongon väärinkäytösten vastustukseen, esimerkiksi Arthur Conan Doyle, Booker T. Washington, sekä alla mainitut.

Adam Hochschildin Kuningas Leopoldin haamu kuvailee kuningas Leopoldin Kongon hallinnon historiaa ja julmuuksia. (Hochschild, Adam: Kuningas Leopoldin haamu: Kertomus ahneudesta, terrorista ja sankaruudesta siirtomaa-ajan Afrikassa. (King Leopold’s ghost: A story of greed, terror and heroism in colonial Africa, 1998.) Suomentanut Heikki Salojärvi. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2850-4. )

Joseph Conrad kuvailee kirjassa Pimeyden sydän Kuningas Leopoldin Belgian Kongoa orjatyövoiman, raiskauksien ja silpomisien järjestelmäksi.

Mark Twain kirjoitti purevan poliittisen satiirin, King Leopold's Soliloquy (kokoteksti).

Muita lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Neal Ascherson: The King Incorporated, Allen & Unwin, 1963. ISBN 1-86207-290-6 (1999 Granta edition).

Sekalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Congo: White king, red rubber, black death (2003) on Peter Baten (BBC) dokumentti Leopoldista ja Kongosta. (Katso myos BBCn sivu.)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leopold II (Belgia).
 State Coat of Arms of Belgium.svg Edeltäjä:
Leopold I
Belgialaisten kuningas
18651909
Seuraaja:
Albert I