Leopold III (Belgia)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leopold III
Leopold III of Belgium 1926.jpg
Belgialaisten kuningas
23. helmikuuta,193416. heinäkuuta, 1951
Edeltäjä Albert I
Seuraaja Baudouin I
Tiedot
Syntynyt 3. marraskuuta, 1901
Bryssel
Kuollut 25. syyskuuta 1983 (81 vuotta)
Woluwe-Saint-Lambert, Belgia
Puoliso Astrid Bernadotte
Lilian Baels

Leopold III (3. marraskuuta 190125. syyskuuta 1983) oli neljäs belgialaisten kuningas vuodesta 1934 vuoteen 1951, jolloin hän luovutti kruunun pojalleen Baudouin I:lle.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belgian hallitsijat
Saxe-Coburg-Gotha-suku
State Coat of Arms of Belgium.svg

Leopold I
Lapset
   Louis-Philippe
   Leopold
   Philippe
   Charlotte
Leopold II
Lapset
   Louise-Marie
   Leopold
   Stéphanie
   Clémentine
Albert I
Lapset
   Leopold
   Flanderin Kaarle
   Marie-José
Leopold III
Lapset
   Joséphine-Charlotte
   Baudouin
   Albert
   Alexander
   Maria-Esmeralda
Baudouin I
Albert II
Lapset
   Philippe
   Astrid
   Laurent
Philippe
Lapset
   Elisabeth
   Gabriel
   Emmanuel
   Eléonore

Léopold Philippe Charles Albert Meinrad Hubertus Marie Miguel syntyi Brysselissä Belgian ja Saxe-Coburg und Gothan prinssinä sekä Saksin herttuana. Hän nousi valtaistuimelle isänsä, kuningas Albert I:n, kuoltua 23. helmikuuta 1934.

Juuri teini-iän saavuttanut kruununprinssi taisteli henkilökohtaisesti ensimmäisessä maailmansodassa Belgian 12:nnessa rykmentissä. Sodan loputtua vuonna 1919 hän opiskeli St. Anthonyn seminaarissa Santa Barbarassa Kaliforniassa.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avioliitto Ruotsin prinsessa Astridin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leopold avioitui Ruotsin prinsessa Astridin kanssa Tukholmassa 4. marraskuuta 1926. Prinsessa Astrid syntyi Tukholmassa 17. marraskuuta 1905 Ruotsin prinssi Kaarlen ja Tanskan prinsessa Ingeborgin nuorimpana tyttärenä.

Tästä avioliitosta syntyi kolme lasta:

Kuningasparin lomaillessa vuonna 1935 Sveitsissä sijaitsevalla huvilallaan Kûssnacht am Rigissä, lähellä Vierwaldstättersee-järveä, kuningas menetti autonsa hallinnan kapealla maantiellä ja kuningatar menehtyi auton suistuttua tieltä.

Lilian Baels[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningas Leopold avioitui toisen kerran 11. syyskuuta 1941 morganaattisesti lastenhoitajansa Lilian Baelsin kanssa. Käytännössä morganaattinen avioliitto tarkoitti tässä tapauksessa sitä, että alempisäätyinen Lilian ei ollut oikeutettu kuningattaren arvonimeen, eivätkä hänen lapsensa olleet oikeutettuja kruunuun. Lilian syntyi Lontoossa 28. marraskuuta 1916. Hän oli Réthyn prinsessa ja kuoli 7. kesäkuuta 2002.

Avioliitosta syntyi kolme lasta (ei perimysoikeutta Belgian kruunuun):

  • Alexandre Emmanuel Henri Albert Marie Léopold ([Bryssel 18. heinäkuuta 1942), Belgian prinssi. Hän avioitui 1991 Lea Inga Dora Wohlmanin kanssa. Avioliitto tuli julki vasta seitsemän vuotta myöhemmin. Wohlman käyttää itse ottamaansa Belgian prinsessan arvoa.
  • Marie-Christine Daphné Astrid Elisabeth Léopoldine (Bryssel 6. helmikuuta 1951), Belgian prinsessa. Hänen ensimmäinen avioliittonsa vuonna 1981 Paul Druckerin kanssa kesti 40 vuorokautta, joskin he virallisesti erosivat vuonna 1985. Vuonna 1989 hän avioitui Jean-Paul Gourgen kanssa.
  • Maria-Esmeralda Adélaïde Lilian Anne Léopoldine (Bryssel 30. syyskuuta 1956) on Belgian prinsessa, toimittaja ja käyttää nimeä Esmeralda de Réthy. Hän avioitui vuonna 1998 tunnetun farmakologin Salvador Mancadan kanssa. Heillä on kaksi lasta, poika ja tytär.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belgialaisten kuningas Albert I (oikealla) ja tuleva kuningas Leopold III (vasemmalla)

Vuonna 1936 saksalaisten voimakkaan painostuksen edessä Leopold III teki päätöksen Belgian puolueettomuudesta, kun maa oli siihen saakka ollut Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan liittolainen. Tämä päätös ei kuitenkaan estänyt saksalaisia miehittämästä maata 10. toukokuuta 1940. Kyseessä oli ehdoitta antautuminen, joskin ilman Ranskaan paenneen hallituksen suostumusta. Tässä oli selkeä alku pitkään vielä sodan jälkeenkin maata vaivanneelle "Kuninkaalliselle ongelmalle".

Kuningas oli jäänyt joukkojensa pääosan kanssa saksalaisten saartamaksi ja Lontooseen siirtynyt pakolaishallitus ei tunnustanut Leopoldin oikeutta hallita maata. Kuningas ei hyväksynytkään natsien tarjousta hallita yhteistyössä heidän kanssaan. Kuitenkin hänen tekonsa saivat kansassa esiin suurta tyytymättömyyttä ja puhuttiin jopa maanpetturuudesta. Kuningas eli perheineen natsien valvonnassa Brysselin kuninkaallisessa linnassa.

Vuonna 1944 Heinrich Himmler määräsi kuninkaan perheineen siirrettäväksi Saksaan, jossa he viettivät talven 1944–1945 Saksissa lähellä rintamaa Hirschstein an der Elbesssä. Tämän jälkeen heidät siirrettiin Strobliin, lähelle Saltzburgia Itävaltaan. Yhdysvaltain joukot vapauttivat kuninkaallisen perheen toukokuussa 1945.

Merkittävä osa Belgian kansalaisista vastusti kuningas Leopold III:n paluuta takaisin valtaistuimelle. Häntä syytettiin tässä yhteydessä maanpetoksesta ja yhteistyöstä natsien kanssa, joskin taustalla oli myös voimakas viha kuninkaan uutta avioliittoa kohtaan, sillä edesmennyt kuningatar Astrid oli muodostunut kansalliseksi kulttihenkilöksi ja teon katsotiin loukkaavan hänen muistoaan. Näin kuninkaan nuorempi veli Flanderin kreivi Kaarle ryhtyi sijaishallitsijaksi parlamentin hänet siihen tehtävään valittua.

Sodan jälkiselvittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leopold perheineen ei palannut Belgiaan, vaan asettui asumaan Sveitsiin. Kuitenkin koko sodanjälkeistä Belgian sisäpolitiikkaa sävytti kysymys kuninkaan paluusta ja asemasta ns. "kuninkaallinen ongelma". Jopa voimakkaita vaatimuksia maan siirtymisestä tasavaltaan esitettiin. Eritoten maan ammattiyhdistysliike ja sosialistinen puolue ajoivat melko voimakkaasti kuninkaan paluun estämistä ja valtiomuodon muuttamista.

Vuonna 1944 parlamentin ja senaatin yhteisistunnossa valittiin kuningas Leopold III:n veli Kaarle sijaishallitsijaksi. Tämä vannoi virkavalansa 20. syyskuuta 1944 ja jatkoi tehtävässä 30. heinäkuuta 1950 saakka. Tehtävän hoidossa hänellä oli kaikki hallitsijalle kuuluva valta.

Vuonna 1950 järjestettiin kansanäänestys, jossa pieni enemmistö (57,68 %) kannatti kuninkaan paluuta Belgiaan. Kuninkaallisen perheen paluu synnytti laajoja mellakoita, etenkin ranskankielisessä Valloniassa, kansanäänestyksessä vallooneista 58 % vastusti kuninkaan paluuta kun flaameista sitä kannatti 72,2 %. Tässä oli lisää aihetta kahden kieliryhmän väliselle konfliktille. Nämä tapahtumat saivat kuninkaan luovuttamaan valtakunnan johtamisen 20-vuotiaalle pojalleen ja tämä tuli valtaan kuningas Baudouin I:nä.

Hallitsijan tehtävät jätettyään kuningas Leopold keskittyi lähes kokonaisuudessaan tieteelliseen tutkimustyöhönsä sosiaaliantropologina. Hän matkusteli tieteellisen työnsä puitteissa ympäri maailmaa ja vietti pidemmän aikaa esimerkiksi Senegalissa. Hän osallistui politiikkaan melko harvakseltaan, mutta kritisoi jyrkästi Belgian tapaa vapautua siirtomaistaan.

Kuningas Leopold III kuoli Woluwe-Saint-Lambertissä, Brysselin esikaupunkialueella vuonna 1983. Hänet on haudattu molempien puolisoidensa kanssa Laekenin kuninkaallisen linnan kirkon hautakryptaan muiden Belgian monarkkien tavoin.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leopold III (Belgia).
 State Coat of Arms of Belgium.svg Edeltäjä:
Albert I
Belgialaisten kuningas
19341951
Seuraaja:
Baudouin I