Baudouin I
Sivulta puuttuu
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||
Baudouin I (7. syyskuuta 1930 Laeken– 31. heinäkuuta 1993 Motril, Espanja) oli belgialaisten viides kuningas vuodesta 1951 vuoteen 1993.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tausta
Baudouin, joka esiintyy myös muodoissa Boudewijn, Balduin tai Baldwin, on ollut nimenä usealla Flanderin kreivillä ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella. Baudouin oli vanhempiensa Belgian kruununperijän ja Brabantin herttuan, myöhemmin kuningas Leopold III:n ja tämän puolison, Ruotsin prinsessa Astridin toinen lapsi ja vanhin poika.
Baudouinin nuoruutta varjosti kauttaaltaan hänen äitinsä varhainen kuolema auto-onnettomuudessa Sveitsissä vuonna 1935, kun poika oli vasta viiden vuoden ikäinen. Seuraava suuri kokemus ja trauma oli toinen maailmansota, jonka hän koki Ranskassa ja Espanjassa, ja myöhemmin Brysselissä ja Ciergnonissa Ardenneilla. Välittömästi Normandian maihinnousun jälkeen Belgian kuningasperhe vietiin natsien toimesta Saksaan ja sieltä myöhemmin Itävaltaan. Amerikkalaiset joukot vapauttivat kuningasperheen 7. kesäkuuta 1945. Vapautumisen jälkeen Belgiassa puhkesi ns. "kuninkaallinen ongelma", jonka tähden kuningasperhe jatkoi maanpakoaan ja asettui asumaan Sveitsiin, jossa se asui aina heinäkuuhun 1950 saakka.
[muokkaa] Nousu kuninkaaksi
Belgiassa oli suoritettu osittainen perustuslaillinen reformi ja naiset saivat äänioikeuden 1940-luvun loppuun mennessä. Tämä nosti valtaan oikeisto- ja keskustakoalition, joka päätti järjestää kansanäänestyksen kuninkaan paluusta. Belgiassa maaliskuussa 1950 suoritettu kansanäänestys osoitti kansalaisten enemmistön kannattavan kuninkaan paluuta takaisin Belgiaan. Äänestys kuitenkin jakoi maan selkeästi kuninkaalle vihamieliseen eteläiseen, ranskankieliseen Valloniaan ja kuninkaalle myötämieliseen pohjoiseen flaamin- eli hollanninkieliseen osaan.
Kuningasperhe palasikin kotimaahansa, mutta maa ajautui kaaokseen voimakkaiden ristiriitojen repimänä. Pääsääntöisesti ammattiyhdistysliike ja vasemmisto vastustivat kuningas Leopoldin paluuta ja ajoivat maahan tasavaltalaista valtiomuotoa. Liberaalit ja kristilliset yhdessä konservatiivien kanssa puolestaan kannattivat kuninkaan paluuta valtaistuimelle.
Välttääkseen maan ajautumisen täydelliseen kaaokseen Leopold III nimitti vanhimman poikansa Baudouinin kuninkaalliseksi prinssiksi 11. elokuuta 1950. Näin Leopold III luovutti kruununsa pojalleen, josta tuli Belgian viides kuningas Baudouin I 17. heinäkuuta 1951.
[muokkaa] Kongon kysymys
-
Pääartikkeli: Kongon kriisi
Kansan keskuudessa yksinäiseksi ja surulliseksi kuninkaaksi kutsuttu Baudouin aloitti hallintokautensa vaikeissa olosuhteissa. Sijaishallitsija Kaarlen aikana oli tehty monia vaikeita päätöksi niin talouselämässä kuin ulkopolitiikassakin. Belgia oli liittynyt jäseneksi Yhdistyneisiin Kansakuntiin, Benelux-maiden talousliittoon ja NATO:on. Nuoren hallitsijan ensimmäisiä vuosia sävytti kuitenkin eniten kuninkaan paluun puitteissa syntynyt kansan voimakas kahtiajako flaameihin ja vallooneihin.
Lisäksi maa liittyi perustajajäsenenä Euroopan hiili- ja teräsyhteisöön (1951), myöhemmin Euroopan talousyhteisöön (EEC) (1957). Maan pääkaupungissa Brysselissä järjestettiin Maailmannäyttely vuonna 1958 ja se edellytti mittavia investointeja sodasta toipumassa olevalta maalta.
Nuoren hallitsijan suurimmaksi ongelmaksi muodostui hänen esi-isänsä kuningas Leopold II:n aikanaan yksityisomistukseen hankkima Kongo, jonka itsenäisyys tuli ajankohtaiseksi 1950-luvun aikana.
Vuonna 1955 kuningas teki voitokkaan kiertomatkan Kongoon, jossa hänet otettiin vastaan sellaisella innolla, että se oudoksutti ujoa kuningasta. Vain neljä vuotta matkan jälkeen kuningas ilmoitti Belgian hallituksen aikeesta myöntää itsenäisyys Kongon alueelle. Näin tapahtuikin ja 30. kesäkuuta 1960 kuningas Baudouin osallistui vallanvaihtojuhlallisuuksiin Kongon pääkaupungissa Léopoldvillessä. Kongon vaaleilla valittu pääministeri Patrice Lumumba oli kutsuttu ja hän piti kuuluisan Kongon itsenäisyyspuheensa. Puhe poikkesi suuresti muiden arvohenkilöiden puheista, jotka ohitettiin harmittomina, mutta Lumumban puhe arvosteli jyrkin sanankääntein entisiä siirtomaaisäntiä. Kuningas Baudouin loukkaantui puheesta verisesti.
[muokkaa] Avioliitto
Kansalaiset olivat huolestuneet politiikan yksinäisestä kuninkaasta, mutta he huolestuivat myös yksityiselämässään yksinäisestä nuoresta miehestä. 15. joulukuuta 1960 kuningas Baudouin I avioitui espanjalaisen doña Fabiola de Mora y Aragónin kanssa. Avioliitto solmittiin Saint-Michel-et-Gudulen katedraalissa Brysselissä ja se näytettiin ensimmäisenä kuninkaallisena häätilaisuutena koko maailmalle television välityksellä.
Tästä pitkäaikaisesta ja ilmeisesti suuren rakkauden ja kiintymyksen avioliitosta ei kuitenkaan syntynyt kruununperijää. Kaikki kuningattaren viisi raskautta päättyivät keskenmenoon. Kuningas Baudouin kasvatti veljensä, Liegen prinssi Albertin vanhimmasta pojasta, Philippestä, valtansa perijää.lähde? Näin uskottiin Albertin jäävän syrjään koko vallanperimyksestä.
[muokkaa] Pitkä hallituskausi
Kuningas Baudouinin hallituskausi kesti 42 vuotta. Hänen aikanaan maassa ehti olla lähes yhtä monta hallitusta. Tämä aiheutti sen, että perustuslaillisen monarkin, joka ei voinut esittää julkisesti näkemyksiään ilman hallituksen suostumusta, mielipiteet olivat hyvina arvostettuja ja kuunneltuja.
Hänen hallituskaudellaan Belgiasta tuli liittovaltio, ja vaikka Baudouin aina korosti kansakunnan yhtenäisyyttä ja näki itsensä sen takaajana, hän ei kuitenkaan voinut estää kieliriitoja. Nämä riidat johtivat lopulta virallisten kielirajojen luomiseen, jolloin syntyi kolme hallintoaluetta ja kolme yhteisöä.
Baudouinin ei suinkaan aina ollut helppo yhdistää omaa henkilökohtaista vakaumustaan ja kuninkaallisia velvollisuuksia. Esimerkiksi vuonna 1990 hän kieltäytyi allekirjoittamasta abortin rangaistavuuden poistavaa lainsäädäntöä. Silloin hallitus totesi perustuslain 82. artiklan mukaisesti, että "kuningas on kykenemätön hallitsemaan". Tämä puolestaan mahdollisti lain hyväksymisen 4. huhtikuuta 1990 ja seuraavana päivänä parlamentti palautti kuninkaan asemaansa.[1]
[muokkaa] Kuningas Baudouinin säätiö
Vuonna 1976, kun kansakunta juhli monarkkinsa valtaannousun 25:ttä vuosipäivää, perustettiin kuningas Baudouinin säätiö. Perustana tälle säätiölle olivat belgialaisten keräämät juhlinnan kohteen lahjavarat. Säätiön tarkoituksena on parantaa kansalaisten elinehtoja taloudellisella, sosiaalisella, kulttuurisella ja tieteellisellä tasolla.
[muokkaa] Kuolema
Kuningas Baudouin kuoli vuonna 1993 sydänkohtaukseen lomallaan perheen kesäasunnolla Espanjan Motril'ssa. Hänen nuorempi veljensä Albert nousi kuninkaaksi 9. elokuuta 1993 Albert II:na. Baudouin I:n hautajaisista muodostui maailman monarkkien ja valtionpäämiesten suurtapahtuma. Syvästi uskonnollinen kuningatar Fabiola oli toivonut tilaisuudesta kunnian ja toivon messua. Hän näytti itse esimerkkiä pukeutumalla katolilaisten monarkkien suruväriin, valkoiseen.
Kuningas Baudouin I haudattiin Laekenin linnan Notre Dame kirkon kuninkaalliseen hautaholviin, jonne kaikki muutkin Belgian monarkit on haudattu.
Kongon eli tuolloisen Zairen silloista johtaja Mobutu Sese Sekoa ei kutsuttu kuninkaan hautajaisiin, mitä Mobutu piti myöhemmin elämänsä suurimpana pettymyksenä. Toinen kutsumatta jätetyistä oli Saddam Hussein.[2]
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Political leaders of contemporary Western Europe: a biographical dictionary, David Wilsford, s. 30 [1]
- ↑ Europe: I Struggle, I Overcome, Wilfried Martens, s. 80 [2]
 |
Edeltäjä: Leopold III |
Belgialaisten kuningas 1951–1993 |
Seuraaja: Albert II |
