Denis Diderot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Louis-Michel van Loo: Denis Diderot (1767).

Denis Diderot (5. lokakuuta 1713 Langres31. heinäkuuta 1784 Pariisi) oli ranskalainen valistuksen ajan filosofi, taidearvostelija ja kirjailija, joka on tunnettu erityisesti toimittamastaan tietosanakirjasta, vuosina 1751–1772 ilmestyneestä teoksesta Encyclopédie.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diderot syntyi Langresissa, Champagnessa, ja hän herätti jo lapsuudessaan huomiota sivistyneisyytensä ansiosta. Diderot omaksui jo nuoruudessa ateistisen kannan ja myös säilytti sen elämänsä loppuun, vaikka kaikista hänen teoksistaan sitä ei juuri havaitse. Kun Diderot’ta syytettiin ateistiksi, hän totesi, että häntä ei yksinkertaisesti kiinnostanut jumalan olemassaolo. Voltairelle kirjoittamassaan vastauksessa hän totesi: ”On tärkeää, ettei sekoita myrkkykatkoa persiljaan; mutta ei lainkaan uskooko vai ei Jumalaan.”[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka filosofia oli Diderot’n sydäntä lähinnä, hän kirjoitti uransa aikana myös monia kaunokirjallisia teoksia. Hän laati myös luonnontieteellisiä tutkimuksia, taideteoreettisia tekstejä ja tietosanakirja-artikkeleita mitä erilaisimmista aiheista. Tuotteliaisuudestaan huolimatta Diderot julkaisi urallaan vain kaksi teosta omalla nimellään.

Diderot arvosteli tietosanakirja-artikkeleissaan kärkkäästi lääkärikuntaa ja syytti näiden saattavan potilaat suoranaiseen hengenvaaraan. Diderot pohdiskeli kirjassaan D’Alembertin uni, onko aineella piilevä tuntemiskyky.

Diderot oli hyvin kiinnostunut ihmismielen ominaisuuksista ja totesi, että "suuri tunneherkkyys synnyttää keskinkertaisia näyttelijöitä, keskinkertainen tunneherkkyys synnyttää joukoittain huonoja näyttelijöitä, tunneherkkyyden täydellinen puuttuminen luo loistavan näyttelijän. Nerokkaat näyttelijät eivät koskaan myönnä tätä".

Denis Diderot’ta pidetään myös suurena taidearvostelijana. Hän kirjoitti taidearvosteluja vuodesta 1759 alkaen ja arvosteli Pariisin salonkia, vuosittain järjestettyä taidenäyttelyä Correspondance littéraire -lehteen. Hänen maineensa arvostelijana muistetaan taiteen, taiteilijoiden ja maalaustekniikan analyysin, sekä makunsa ja tyylinsä takia. Vuonna 1796 julkaistua kirjoitusta "Essai sur la peinture" (Essee maalaustaiteesta) ihailivat niin J. W. von Goethe kuin myöhemmin 1800-luvun runoilija ja arvostelija Charles Baudelaire.

Kuolemansa jälkeen Diderot’sta tuli suoranainen valistuksen marttyyri, koska hän monien muiden tapaan taisteli sensuuria ja suvaitsemattomuutta vastaan. Politiikassa valistusfilosofit pyrkivät saamaan aikaan lainmuutoksia.

Diderot’n kuoleman jälkeen perikunta myi hänen kirjastonsa Katariina Suurelle osaksi Venäjän kansalliskirjastoa.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietosanakirja Encyclopédie, 1751-1772.
  • Essai sur le mérite et la vertu, kirjoittanut Shaftesbury Diderotin ranskalaisesta käännöksestä (1745)
  • Pensées philosophiques, essay (1746)
  • La promenade du sceptique (1747)
  • Les bijoux indiscrets, novel (1748)
  • Lettre sur les aveugles à l'usage de ceux qui voient (1749)
  • Encyclopédie, (1751–1772)
  • Lettre sur les sourds et muets (1751)
  • Pensées sur l'interprétation de la nature, essai (1751)
  • Le fils naturel (1757)
  • Entretien sur le fils naturel (1757)
  • Salons, critique d'art (1759–1781)
  • La Religieuse, roman (1760)
  • Le neveu de Rameau, dialogue (1761 ?, suom. Rameaun veljenpoika)
  • Lettre sur le commerce des livres (1763)
  • Mystification ou l’histoire des portraits (1768)
  • Entretien entre D’Alembert et Diderot (1769)
  • Le rêve de D’Alembert, dialogue (1769)
  • Suite de l’entretien entre D'Alembert et Diderot (1769)
  • Paradoxe sur le comédien (1769?, suom. Näyttelijän paradoksi, 1987)
  • Apologie de l’abbé Galiani (1770)
  • Principes philosophiques sur la matière et le mouvement, essai (1770)
  • Entretien d’un père avec ses enfants (1771)
  • Jacques le fataliste et son maître, novel (1771–1778, suom. Jaakko Fatalisti ja hänen isäntänsä, 1992)
  • Supplément au voyage de Bougainville (1772)
  • Histoire philosophique et politique des deux Indes, in collaboration with Raynal (1772–1781)
  • Voyage en Hollande (1773)
  • Eléments de physiologie (1773–1774)
  • Réfutation d'Helvétius (1774)
  • Observations sur le Nakaz (1774)
  • Essai sur les règnes de Claude et de Néron (1778)
  • Lettre apologétique de l'abbé Raynal à Monsieur Grimm (1781)
  • Aux insurgents d'Amérique (1782)
  • Salons

Lainauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Kerran käki ja satakieli riitelivät laulunsa lahjasta. Edellinen kehui lauluaan yksinkertaiseksi ja sääntöjenmukaiseksi. Jälkimmäinen sanoi käestä, ettei se uskaltanut laulaa muuta kuin mitä se oli oppinut äidiltään: 'Minä en tiedä mistään opettajasta, minä pidän sääntöjä pilkkanani (je me joue des regles). Minua ihaillaan varsinkin sen vuoksi, että niitä rikon. Minun onnellisia hairahduksiani ei voi verratakaan käen ikävään menetelmällisyyteen'. Aasi, jota pyydettiin ratkaisemaan riitaa, sanoi: 'Voi olla, että laulunne on hyvin kaunis, mutta minä en sitä ymmärrä; se tuntuu minusta omituiselta, sekavalta ja katkonaiselta. Mahdollisesti olette oppineempi kuin käki, mutta tämä kilpailijanne on menetelmällisempi, ja minä kannatan menetelmää.»
(Denis Diderot)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Positive Atheism's Big List of Denis Diderot Quotations Positive Atheism Magazine. Viitattu 21. huhtikuuta 2007. (englanniksi), lainattu teoksesta Herrick, Jim: Against the Faith: Some Deists, Skeptics and Atheists. Skeptic's Bookshelf. Buffalo, New York: Prometheus Books, 1985. ISBN 978-0-87975-288-0.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rameaun veljenpoika. (Le neuveu de Rameau, 1761.) Suomentanut ja johdannon kirjoittanut Kauko Kare. 3. painos (1. painos 1970). Hämeenlinna: Karisto, 1994. ISBN 951-23-3400-3.
  • Jaakko fatalisti ja hänen isäntänsä. (Jacques le fataliste et son maître, 1771–1778.) Suomentanut Jukka Mannerkorpi. 2. painos (1. painos 1992). Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32804-0.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ikonen, Teemu: Imitaation rajoilla: Täydentävä kirjoitus Denis Diderot’n tuotannossa. Väitöskirja: Yleinen kirjallisuustiede, Helsingin yliopisto. Helsinki: T. Ikonen, 2000. ISBN 952-91-1854-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Denis Diderot.