Kirkon ja valtion erottamispyrkimykset Suomessa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Unbalanced scales.svg
 Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu.
Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla.
Uskonnottomuus Suomessa

Kirkon ja valtion erottamispyrkimykset Suomessa koskee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon erottamista valtiosta. Suomen luterilaista ja ortodoksista kirkkoa on kutsuttu valtiokirkoiksi[1][2]. Kirkon ja valtion suhdetta voidaan luonnehtia valtiokirkolliseksi, koska valtion ja kirkon väliset liitokset ovat niin voimakkaita[3].

Muun muassa Vapaa-ajattelijain liiton mielestä Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko tulee muuttaa tavallisiksi yhdistyksiksi, jotka perivät jäsenmaksunsa kuten muutkin yhdistykset eivätkä kirkollisveron kautta. Kirkoilla ei heidän mukaansa tule olla julkisoikeudellista asemaa eikä mitään erioikeuksia.[4]

Mikään Suomen merkittävistä poliittisista puolueista ei nykyään aktiivisesti aja kirkon ja valtion täydellistä erottamista toisistaan.[5]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historiaa

Prometheus-seuran vuonna 1907 julkaisemassa esitelmässä professori Edvard Westermarck sanoi: ”Eikö olisi jo aika meidänkin kansamme yhteiskunnan, siveyden ja uskonnon nimessä säätää, että täydellinen uskonvapaus on oleva, että mitään erityisesti etuoikeutettua uskontoa ei saa yhteiskunnassa olla olemassa, että kirkko on erotettava valtiosta?”[6]

Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen vuoden 1903 Forssan ohjelmassa todettiin:

»Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.»
([7])

Vasta vuonna 1923 voimaan tullut uskonnonvapauslaki antoi uskonnottomille täydet kansalaisoikeudet.[8] Vaatimus valtion ja kirkon erottamisesta ei kuitenkaan toteutunut, minkä Jussi Pikkusaari on väitöskirjassaan[9] tulkinnut tappioksi sosiaalidemokraattien katsomuspolitiikalle[10].

[muokkaa] Kirkko ja valtio -komitea

Kirkko ja valtio -komitea selvitti kirkon ja valtion suhdetta 1972–1977 luterilaisen kirkon toivomuksesta.[11] Komitea oli mietinnössään pääosin yksimielinen luterilaisen kirkon vuoden 1970 vastaavan komitean kanssa. Komitea katsoi, että kirkkojen ja valtion välinen suhde tulisi säilyttää ennallaan.[12]

Komitea esitti joitakin uudistuksia, jotka olisivat lievästi parantaneet uskonnonvapautta Suomessa. Lausuntokierroksen jälkeen opetusministeriö asetti työryhmätasoisen valmisteluelimen tekemään käytännön toimenpide-ehdotuksia komiteanmietinnön pohjalta. Työryhmä kuitenkin ehdotti, että käytännöllisesti katsoen mitään komitean muutosehdotuksista ei tule toteuttaa. Tilanne muuttui jonkin verran vasta 1993 kirkkolain uudistuksessa ja hallitusmuodon perusoikeusuudistuksessa 1995. Ennen uudistusta uskonnonvapauden periaatetta ei ilmaistu lainsäädännössä lainkaan, ellei uskonnonvapauslain nimeä katsota sellaiseksi.[13]

[muokkaa] Kirkon ja valtion suhde Suomessa nykyisin

Pääartikkeli: Kirkkojen ja valtion suhde Suomessa

Suomen perustuslaki toteaa, että evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa.[14] Suomen ortodoksista kirkkoa koskee Laki ortodoksisesta kirkosta.[15][16]

[muokkaa] Kirkon ja valtion erottaminen

Kirkon ja valtion eron kannattajien mukaan valtion tulee olla uskontoihin nähden puolueeton.[17] Muun muassa Vapaa-ajattelijain liitto sanoo, että valtionkirkot Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko tulee muuttaa tavallisiksi yhdistyksiksi, jotka perivät jäsenmaksunsa kuten muutkin yhdistykset eivätkä kirkollisveron kautta. Kirkoilla ei tule olla julkisoikeudellista asemaa eikä mitään erioikeuksia.[17]

Kun Suomi liittyi 1990-luvun alussa Euroopan neuvostoon, perusoikeudet tuli kirjata perustuslakiin Euroopan ihmisoikeussopimuksen edellyttämällä tavalla. Ihmisoikeussopimuksessa mainitaan perusoikeutena ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus. Suomen perustuslaissa mainitaan ”uskonnon ja omantunnon vapaus”. Eduskunnan perustuslakivaliokunta mainitsi 1994 mietinnössään, että, jos lakiin olisi kirjattu ehdotettu ilmaus ”vakaumuksenvapaus”, se olisi merkinnyt korostetusti ”uskonnottoman vakaumuksen” vapautta. Valiokunnan mielestä uskonnottomuuden vapautta ei voitu Suomessa ilmaista näin. Vapaa-ajattelijain liiton mukaan lakiin on täten jäänyt virhe, joka suosii uskontoja. Liiton mukaan tämä virhe ei myöskään ole peruste uskonnon tai uskonnollisten yhdyskuntien erityisasemalle Suomessa.[18]

Sääntöjensä mukaan Vapaa-ajattelijain liitto vaatii lainsäädännössä[19]

  1. valtionkirkkojärjestelmän purkamista niin, että missään yhteiskunnallisissa toimissa ei edellytetä eikä harjoiteta minkäänlaista uskonnollista toimintaa
  2. kirkkojen jäsenmaksun kannon poistamista verotuksen yhteydestä
  3. kaiken uskontokunnille jaettavan rahallisen valtionavun tai muun yhteiskunnallisen tuen lopettamista
  4. uskonnon opetuksen lopettamista päiväkodeista, kouluista ja teologisten tiedekuntien lakkauttamista valtion yliopistoista
  5. uskonrauha- ja jumalanpilkkalakien kumoamista
  6. yleisen hautaustoimen siirtämistä valtiolle ja kunnille.

Vapaa-ajattelijoiden mukaan suomalaisille tärkein syy kuulua kirkkoon on kirkolle annettu hautausmaiden ylläpito, vaikka monissa eurooppalaisissa maissa kunnat hoitavat hautaustoimen. Liiton mielestä kirkon määräävä markkina-asema hautaustoimessa rajoittaa suomalaisten ajatuksenvapautta. Vapaa-ajattelijoiden mukaan kirkolle on annettu käytännössä mahdollisuus hautaustoimen monopoliin, sillä kirkko saa yhteisöveroa vuosittain noin kaksi kertaa sen verran kuin kirkolta kuluu hautaustoimen ylläpitoon.[18]

Evankelisluterilaisen kirkon ja uskonnon syrjivää erityisasemaa kuvaa Vapaa-ajattelijain liiton mielestä se, että yritykset maksavat Suomessa veroa kirkolle. Tämä on liiton mukaan kansainvälisesti ainutlaatuista.[18] Uskontokunnilla on myös mahdollisuus saada oikeus vihkiä avioliittoon, vaikka avioliitto ei liiton mukaan liity mitenkään uskontoon.[18] Erityisasemaa merkitsee liiton mukaan myös kirkon veronkanto-oikeus. Kun kirkko alkoi 1950-luvun lopulla menettää jäseniään kirkollisveron vuoksi, säädettiin laki, jonka mukaan vero peritään valtionveron yhteydessä.[18]

Jos mitään uskontoa ei ole mainittu missään valtion laissa ja jos valtio ei suosi mitään uskontoa muillakaan tavoin, valtiokirkollisuuden vastustajien mielestä voidaan sanoa, että kirkko ja valtio tai uskonnot ja valtio on erotettu toisistaan.[20]

Tämän käsityksen mukaan Suomessa on valtiokirkko on jo pelkästään sillä perusteella, että uskonnoista puhutaan lakipykälissä. Suomessa olisi vahva valtiokirkko muun muassa seuraavista syistä:[20]

  1. Kouluissa on pakollista uskonnon tai uskontojen opetusta, joka suosii vahvasti uskontoja ja erityisen vahvasti kristinuskoa.
  2. Hautaustoimi on annettu evankelis-luterilaisen kirkon hoidettavaksi ja kilpailu hautaustoimen alalla on lailla estetty.
  3. Useilla uskonnoilla on veronkanto-oikeus eli oikeus kerätä jäsenmaksunsa verotuksen yhteydessä.
  4. Valtio kustantaa pappien ja valtiokirkkojen työntekijöiden koulutuksen.
  5. Valtio pitää yllä teologisia tiedekuntia.
  6. Uskontokunnilla on valtiolle ja muille yhteiskunnan tahoille kuuluvia tehtäviä kuten oikeus vihkiä avioliittoon.
  7. Valtio tukee valtiokirkkoja muilla tavoilla.[20]

Näiden asioiden muuttaminen tekisi kirkon ja valtion eron kannattajien mielestä Suomen valtiokirkot vahvoista valtiokirkoista heikoiksi valtiokirkoiksi. Kirkkojen vaikutusvalta olisi entisellään, mutta kansalaisten elämä olisi entistä vähemmän riippuvaista valtionuskonnoista.[20]

[muokkaa] Erioikeudet

Ruotsin vallan aikaisiin lakehin kuului uskontopakon periaate ja valtion velvollisuus kouluttaa papit kustannuksellaan.[21] Suomessa sääty­eri­oikeudet lakkautettiin kokonaan vuonna 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä, sillä lain valmistelutöiden mukaan ne olivat vanhentuneita, tarpeettomita ja epätasa-arvoisita.[22][21] Vapaa-ajattelijoiden mielestä luterilaisen kirkon etuoikeutettu asema perustuu pappissäädyn erivapauksiin, ja tältä osin säätyerioikeuksia ei ole vielä kumottu. Kun perustuslain vahvuiset papiston erioikeudet on muodollisesti kumottu laissa, esimerkiksi teologisten tiedekuntien poistaminen yliopistoista ja siirtäminen kirkon itsensä hoidettaviksi ja kustannettavaksi ei vaatisi enää perustuslainsäätämisjärjestystä eduskunnassa[21]

Muun muassa kansanedustaja, ortodoksi Tarja Filatov ei ole hyväksynyt ortodoksisen kirkon päätöstä, jonka mukaan Mitro Repo menetti papinoikeutensa siksi ajaksi, kun hän toimii politiikassa. Filatovin mielestä jokaisella ihmisellä tulee olla perusoikeuksien ja demokratian periaatteiden mukainen mahdollisuus asettua ehdokkaaksi vaaleissa. Filatovin mukaan ortodoksikirkko polkee myös tasa-arvon ihanteita torjuessaan naispappeuden. Hänen mielestään julkisyhteisöllisiin instituutioihin, kuten kahteen valtiokirkkoon, tulisi kohdistaa samoja oikeuksia ja samoja velvoitteita.[23]

[muokkaa] Teologiset tiedekunnat

Kansanedustaja Erkki Tuomioja vaati teologisten tiedekuntien poistamista yliopistoista ja korkeakouluista Skepsis ry:n tilaisuudessa pitämässä puheessaan vuonna 2007. Tuomiojan mukaan julkisin varoin ylläpidettävät yliopistot ovat tieteen tekemistä varten, ei teologisia tiedekuntia varten. Tuomiojan mukaan uskonnon ja uskomusten tutkimuksella on paikkansa yliopistoissa muissa tiedekunnissa, esimerkiksi uskontotieteenä.[24][25]

[muokkaa] Kirkollinen kalenteri

Vapaa-ajattelijain mielestä kirkolliset juhlapäivät valtakunnallisessa kalenterissa loukkaavat katsomusvapautta. Evankelis-luterilaiset juhlapäivät on poistettava virallisten vapaapäivien joukosta.[26][27]

[muokkaa] Sotilaspapit

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä sotilaspappien virallinen asema armeijassa rikkoo uskonnottomien tasavertaista kohtelua. Sotilaspappien virat on lakkautettava. Heidän tilalleen voidaan palkata psykologikoulutuksen saanutta henkilöstöä. Paraatiin tai ohimarssiin osallistumisen ehtona ei tule pitää osallistumista kenttäjumalanpalvelukseen tai uskonnollisen valatilaisuuden seuraamista.[28][29]

[muokkaa] Vankilapapit

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä vankilapappien virat on lakkautettava osana kirkon ja valtion eroa ja tilalle on perustettava psykologien, psykiatrien ja kouluttajien virkoja.[30]

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Valtionkirkko Tilastokeskus, käsitteet ja määritelmät. Viitattu 29.6.2009.
  2. ↑ Scheinin, Martin: Koulujen uskonnonopetus ihmisoikeuksien näkökulmasta (PDF) Teologinen aikakauskirja. 2002. Helsinki: Teologinen julkaisuseura. Viitattu 30.6.2009.
  3. ↑ Sakaranaho, Tuula: Kansankirkon varjossa: Uskonnollisen tasa-arvon toteutuminen Suomessa – vähemmistöjen näkökulma (PDF) (Pro gradu -työ) 2008. Helsinki: Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, uskontotieteen laitos. Viitattu 3.7.2009. Viittaus teokseen Heikkilä, Markku (toim.): Uskonto ja nykyaika: Yksilö ja eurooppalaisen yhteiskunnan murros, s. 128–156. Sitra 217. Jyväskylä: Atena, 1999. ISBN 951-796-162-6.
  4. ↑ Vapaa-ajattelijain liitto ry 2009. Tampere: Uskomaton.fi. Viitattu 29.6.2009.
  5. ↑ Valtiokirkko purettu kansankirkoksi Evl.fi. Viitattu 3.7.2009.
  6. ↑ Westermarck, Edvard: Siveys ja kristinusko: Esitelmä. Prometheuksen kirjasia 1. Helsinki: Prometheus, 1907. Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Forssan ohjelma (Hyväksytty puoluekokouksessa 1903, Forssa) Suomen Sosialidemokraattinen Puolue. Viitattu 3.7.2009.
  8. ↑ Ilkka Niiniluoto: Ateismi. Teoksessa Helenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlström, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia, s. 128. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8.
  9. ↑ Pikkusaari, Jussi: Vaikea vapaus: Sosialidemokratian häviö kirkolle Suomen kulttuuritaistelussa. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Bibliotheca historica 32. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1998. ISBN 951-710-085-X.
  10. ↑ Niiniluoto 2003, s. 127.
  11. ↑ * Kirkko ja valtio -komitea: Kirkko ja valtio -komitean mietintö. Komiteanmietintö 21/1977. Helsinki: Opetusministeriö, 1977. ISBN 951-46-2246-4.
  12. ↑ Mäkinen, Joonas: Sivustaseuraajasta kansankirkon toimijaksi: SDP:n kirkkopolitiikka vuosina 1977–1987 (PDF) (Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian pro gradu -tutkielma) Maaliskuu 2008. Helsinki: Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, kirkkohistorian laitos. Viitattu 1.7.2008.
  13. ↑ Noppa, Pauli: ”Valtiokirkon hallinnollis-lainsäädännöllinen asema ja muutoksen mahdollisuus”, teoksessa Vaismaa, Aaro (toim.): Kansanhumanismin ABC: Suomalaisen humanistiliikkeen sanomaa ja historiaa kolmelta vuosikymmeneltä, s. 177. Toimittanut Aaro Vaismaa. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1998. ISBN 951-97679-2-4.
  14. ↑ Suomen perustuslaki 11.6.1999/731. Finlex. Viitattu 3.7.2009.
  15. ↑ Laki ortodoksisesta kirkosta 10.11.2006. Finlex. Viitattu 3.7.2009.
  16. ↑ Lakiesitys ja perustelut Viitattu 3.7.2009.
  17. ↑ a b Vapaa-ajattelijain liitto ry 2009. Tampere: Uskomaton.fi. Viitattu 3.7.2009.
  18. ↑ a b c d e Kukkonen, Juha: ”Suomessa syrjitään uskonnottomia” Helsingin sanomat. 13.6.2004. Viitattu 29.11.2009.
  19. ↑ Vapaa-ajattelijain liitto ry:n säännöt 11.12.2008. Viitattu 7.12.2009.
  20. ↑ a b c d Hartikainen, Erkki: Mikä on valtiokirkko tai valtionuskonto? Jumalaton. 3.2.2008. Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 3.7.2009.
  21. ↑ a b c Toivonen, Raimo: ”Säätyerioikeudet”, Uskonnottoman oikeusopas, s. 124. Jämsä: R. Toivonen, 1997.
  22. ↑ Laki säätyjen erioikeuksien lakkauttamisesta (971/1995) Finlex. Viitattu 9.4.2009.
  23. ↑ Simula, Matti: Tarja Filatov: Demokratia kuuluu papillekin. =Suomen kuvalehti, 31.5.2009. Artikkelin verkkoversio Viitattu 29.6.2009.
  24. ↑ Järvinen, Risto K.: Myös uskonnotonta vakaumusta on kunnioitettava. Skeptikko, 2007, nro 4. Artikkelin verkkoversio.
  25. ↑ Mustakallio, Pekka: Erkki Tuomioja, vakaumus ja sen oopiumi. Kyyhkynen, 2008, nro 1. Artikkelin verkkoversio.
  26. ↑ Hartikainen, Erkki: Raportti uskonnonvapaudesta 2. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1980.
  27. ↑ Viite: 34/041/1998 Lausuntopyyntönne uskonnonvapauskomitean mietinnöstä (06.04.2001) Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 23.5.2010.
  28. ↑ Vapaa-ajattelijain liitto ry: Timo I. Vasama, puheenjohtaja, Erkki Hartikainen, sihteeri: Asia: Lausuntopyyntö Kirkko ja valtio- komitean mietinnöstä: Sotilassielunhoito Viitattu 15.2.2011.
  29. ↑ Ylikoski, Esa: Uskonnottomien oikeuksista. Vapaa ajattelija, 3/2005.
  30. ↑ Vapaa-ajattelijain liitto ry: Timo I. Vasama, puheenjohtaja, Erkki Hartikainen, sihteeri: Asia: Lausuntopyyntö Kirkko ja valtio- komitean mietinnöstä: Sielunhoito vankiloissa Viitattu 9.7.2010.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Hartikainen, Erkki: Raportti uskonnonvapaudesta 2. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1980.
  • Pikkusaari, Jussi: Vaikea vapaus: Sosialidemokratian häviö kirkolle Suomen kulttuuritaistelussa. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Bibliotheca historica 32. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1998. ISBN 951-710-085-X.
  • Rouhe, Ari: Suomen evankelisluterilaisen kirkon oikeudellinen erityisasema uskonnonvapausongelmana. Pro gradu -työ: Turun yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta. Turku: Turun yliopisto, 1990.
  • Toivonen, Raimo: Uskonnonvapauslaki, hautaustoimilaki, peruskoululaki 13§ ym., kriittinen tutkimus. Jämsä: R. Toivonen, 2008.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kirkon_ja_valtion_erottamispyrkimykset_Suomessa&oldid=11319775
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut