Ateismin määritelmä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Ateismi
Ephesians 2,12 - Greek atheos.jpg

Käsitteet
Ateismin määritelmä
Materialismi
Naturalismi
Positiivinen ja negatiivinen ateismi
Sekulaari humanismi
Tieteen ja uskonnon välinen suhde
Uskonnottomuus
Vapaa-ajattelu


Historia
Ateismin historia


Kritiikit
Uskontokritiikki
Tieteilijöiden uskontokritiikki
Ateismin kritiikki


Yhteiskunta
Ateistien osuus väestöstä
Ateistien syrjintä
Kirkon ja valtion ero
Uskonnoton etiikka
Uskonnoton tapakulttuuri
Uskonnottomuus Suomessa
Valtioateismi


Ihmiset ja järjestöt
Luettelo ateisteista
Luettelo järjestöistä
Tunnukset

 n  k  m 

Ateismin määritelmästä ei vallitse yksimielisyyttä. Yleisesti eri määritelmien yhteisinä piirteinä on joko näkemys, että jumalia ei ole olemassa tai jumalauskon puuttuminen.[1] Ateismi on esiintynyt historian aikana eri ilmenemismuodoin ja eri perustein.[2] Tämä on vaikuttanut ateismin määrittelemisen vaikeuteen.[3]

A-teismi eli ei-teismi on sananmukaisesti teismin vastakohta eli negaatio (yhtälailla kuin myös jumaliin uskomimen on ateismin vastakohta eli negaatio). Tämä voi tarkoittaa joko uskon puuttumista jumaliin (kreikan atheos, jumalaton) tai jumalauskon (teismi) antonyymiä. Kumpikin määritelmä on mahdollinen, koska ateismi voidaan ymmärtää kahdella tavalla: joko väitelauseena tai yksilön tiedollisena käsityksenä[4]

Filosofi Michael Martinin teoksessa Atheism: A Philosophical Justification (1990)[5] käytetään ateismi-sanaa laajassa merkityksessä. Martin erottaa toisistaan positiivisen ateismin ja negatiivisen ateismin (uskon puute jumalan olemassaoloon), jolloin negatiivinen ateismi on päällekkäinen joidenkin agnostisismin määritelmien kanssa. Esimerkiksi Suomalainen filosofi Ilkka Niiniluoto taas pitää tätä määritelmää liian laveana.

Niiniluoto on kutsunut tieteelliseksi ateismiksi käsitystä, jonka mukaan tieteellisen tiedon perusteella voidaan osoittaa, että jumalia ei ole olemassa[6]. Käsityksen, jonka mukaan ei ole riittävästi perusteita pitää jumalia olemassa olevina, pohjalta on päädytty toisaalta myös ajatukseen, että mitä enemmän kumotaan jumalien olemassaoloa tukemaan esitettyjä todisteluja, sitä vähemmän vakuuttavaksi tämä kanta tulee. Tätä näytön puutteesta seuraavaa käsitystä, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa, Niiniluoto on nimittänyt filosofiseksi ateismiksi.[7]

Ontologinen ateismin määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väitelauseena jumalausko eli teismi on väite, jonka mukaan on olemassa jumala tai jumalia: Jumala on olemassa. Tällöin jumalauskon vastaväite on Jumala ei ole olemassa. Henkilö X, joka on sitä mieltä, että jumala on olemassa on jumalauskoinen eli teisti. Henkilö X, joka on sitä mieltä että jumala ei ole olemassa on "jumalaton" eli ateisti.[8]
Esimerkiksi George H. Smithin mukaan ateismi on väitelause: ”ei ole olemassa jumalaa tai jumalia”. [9] Tämä määritelmä esittää ontologisen eli olemassaoloa koskevan käsityksen.[10]

Olemassaoloa koskevina kantoina nämä ovat toisensa poissulkevat, eli kukaan järkevä henkilö ei voi olla yhtä aikaa teisti ja ateisti, koska väitteet muodostaisivat ristiriitaisen käsitysten joukon.[11] Sen sijaan jotkut ajattelevat, että on pidättäydyttävä kannanotosta jumalan olemassaoloon puolesta tai vastaan. Tällöin henkilö X ei kannata teismiä eikä ateismia. Tätä kantaa jumalan olemassaoloon voidaan luonnehtia epäilyksi. Tämäkin käsitys on silti kannanotto, joka perustuu harkintaan ja perusteiden punnitsemiseen. Thomas Henry Huxley esitti, että tätä kannanottoa kutsuttaisiin agnostismiksi.[8]

Tietoteoreettinen ateistin määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun ateismilla tarkoitetaan tiedollista asennetta (joku henkilö X on sitä mieltä, että ei ole olemassa jumalia), voidaan tämä Niiniluodon luonnehdinnan mukaan perustella kahdella tavalla: ”Ulkoapäin”, jolloin a-teismi eli ei-teismi on (henkilö X:n osalta) uskon puutetta jumalan olemassaoloon', ja ”sisältä käsin”, jolloin ateismi on käsitys, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa. Niiniluoto pitää jälkimmäistä tulkintaa loogisesti vahvempana siinä mielessä, että, olettaen henkilö X:n käsitysten ristiriidattomuuden, jälkimmäisestä väitteestä seuraa ensimmäinen, mutta ei päinvastoin.[12]

Filosofi Michael Scriven on muotoillut ateistin, agnostikon ja teistin määritelmän tietoteoreettisena käsityksenä, jolloin käsitys ateismin, agnostisismin ja teismin suhteen voi olla eriasteinen.[13]

Käsitys jumalan tai jumalien olemassaolosta Nimitys
1. Vahvoja todisteita olemassaoloa vastaan, ei mitään todisteita puolesta Positiivinen ateisti
2. Ei mitään yleisiä tai erityisiä perusteita tai todisteita puolesta Negatiivinen ateisti
3. Joitakin yleisiä tai erityisiä perusteita puolesta, silti epätodennäköinen Skeptikko, agnostikko laajassa merkityksessä, vaikka pitää jumalan tai jumalien olemassaoloa epätodennäköisenä, pitää sitä mahdollisena
4. Todisteita puolesta ja vastaan yhtä paljon, todennäköisyys 50 % Agnostikko kapeassa merkityksessä, ei ota mitään kantaa kummankaan puolesta
5. Vahvoja todisteita puolesta, silti ristiriitaisuuksia ja todisteita vastaan Käytännön teisti, agnostikko laajassa merkityksessä
6. Vahvoja todisteita puolesta eikä mitään todisteita vastaan. Todistuva tavanomaisessa mielessä Moderni teisti
7. Suoraan todistuva vastaansanomattomilla tosiasioilla Vanhakantainen teisti

Tähän muotoiluun on lisätty Michael Martinin jaottelu positiivisiin ateisteihin ja negatiivisen ateisteihin.[5] Positiiviset ateistit katsovat, että jumalien olemassaoloa voidaan pitää todistettavasti epätotena. Negatiiviset ateistit, joiden mielestä jumalan tai jumalien olemassaolon puolesta ei ole esitetty mitään todisteita.[14]

Michael Martinin tavoin myös filosofi Paul Edwards on tietoisesti poikennut määritelmästä, jonka mukaan ateisti pitää jumalan tai jumalien olemassaoloa koskevaa lausetta J epätotena. Hän määrittelee ateistin henkilönä, joka hylkää jumaliin uskon. Tällöin hylkäyksellä voi olla muitakin perusteita kuin J:n epätotena pitäminen. Michael Martin toteaa, että negatiivisen ateismin käsite on laajempi kuin Edwardsin ateismin käsite, sillä negatiivisen ateismin käsite lukee ateisteiksi myös henkilöt, joita yksinkertaisesti puuttuu usko jumalaan, eikä tämän uskon puuttumisen tarvitse olla tulosta uskon hylkäämisestä. Ilkka Niiniluodon mukaan tässä suhteessa Kari Saaren ateismin määritelmä näytön puuttumisesta seuraavana uskon puuttumisena on lähempänä Edwardsia kuin Martinia.

Ateistin määrittelemistä jumalankieltäjäksi on Suomessa vastustanut esimerkiksi Kari Saari[15] Arvostellessaan Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/90[16] Ilkka Niiniluodon ja Anssi Kuuselan kirjoittamaa elämänkatsomustiedon oppikirjaa[17] Kari Saari piti tätä määritelmää ”erittäin pahana virheenä” ja sen sijaan ateisti tulisi määritellä ”henkilöksi, joka ei usko jumalan olemassaoloon”, jolloin ateismi on ”näytön puuttumisesta seuraavaa uskon puuttumista”.[6]. Kari Saaren esittämässä ateistin määrittelyssä ”henkilöksi, joka ei usko jumalan olemassaoloon” on kuitenkin se ajatuksellinen ongelma, että siinä ateisti määritellään jumalien uskotellun olemassaolon kautta ja pohjalta, mutta miten se voisi olla mahdollista, kun jumalia ei ole olemassakaan.

Filosofi Julian Baggini on havainnollistanut ateismin käsitettä seuraavasti. Tavallisesti henkilöistä, jotka eivät usko jonkin mielikuvitusolennon olemassaoloon, ei käytetä mitään eritystä nimitystä. Oletetaan, että niiden ihmisten määrä, jotka uskovat tiettyyn taruolentoon, alkaa kasvaa. Pian heitä aletaan kutsua erityisellä nimellä, kuten teistejä eli jumalaan uskovia. Kun teistejä alkaa olla paljon, teistejä aletaan pitää normaaleina, vaikka jumalan olemassaolosta ei ole mitään näyttöä. Niitä, jotka eivät ole teistejä, aletaan kutsua ei-teisteiksi eli ateisteiksi. Tavallisella ihmisellä on erilaisia todellisuutta koskevia käsityksiä. Teistit sanovat, että tämän lisäksi todellisuuteen kuuluu jumala. Jos teistejä eli jumalaan uskovia ei olisi, olisi kuitenkin ateisteja, mutta kukaan ei kutsuisi heitä ateisteiksi. Ateistien käsitys olisi aivan sama vaikka teistejä ei olisi ollut koskaan olemassa.[18][19]

Suomen ateistiyhdistyksen puheenjohtajan Erkki Hartikaisen mielestä ”jumalaton” eli ateisti on parempi sana kuin ”uskonnoton”, koska hänen mukaansa sanalla ”usko” on niin paljon tunnemerkityksiä, että järkevien ihmisten pitäisi lakata kokonaan käyttämästä tätä sanaa. ”Tahraton, syytön, viaton, tupakoimaton, alkoholiton jne. ovat myönteisiä ominaisuuksia. Sana 'jumalaton' on hyvä sana täysin samassa merkityksessä kuin 'tahraton'.” Richard Dawkins on muodostanut sanaa geeni eli perintötekijä käyttäen uuden sanan ”meemi” eli mielen virus, jolla hän tarkoittaa helposti leviävää ja suosittua harhakäsitystä. ”Meemitön” olisi siis ihminen, joka on esimerkiksi jumalaton, ufoton tai horoskoopiton.[20][21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suurin osa sanakirjoista esittää toisen näistä kahdesta määritelmästä, kts. [ http://www.onelook.com/?w=atheism&ls=a OneLook.com]
    Definitions of the term "Atheism" Viitattu 27.4. 2007. (englanniksi)
  2. Niiniluoto, Ilkka: ”Ateismi”. Teoksessa Helenius, Timo, Timo Koistinen & Sami Pihlström (toim.): Uskonnonfilosofia, s. 122. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8.
  3. Giuseppe Tanzella-Nitti, Philip Larrey and Alberto Strumìa: Atheism Interdisciplinary Encyclopedia of Religion and Science. Viitattu 27.4. 2007. (englanniksi)
  4. Niiniluoto, Ilkka: ”Ateismi”. Teoksessa Helenius, Timo, Timo Koistinen & Sami Pihlström (toim.): Uskonnonfilosofia. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8. S. 130
  5. a b Martin, Michael: Atheism: A Philosophical Justification. Philadelphia, Pennsylvania: Temple University Press, 1990. ISBN 0-87722-943-0. (englanniksi)
  6. a b Niiniluoto, Ilkka: ”Ateismi”. Teoksessa Helenius, Timo, Timo Koistinen & Sami Pihlström (toim.): Uskonnonfilosofia. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8. S. 130.
  7. Lindfors, Pertti: Marxilaisuus ja tiede: Tutkielma tieteellisestä sosialismista. Helsinki: Kirjamaailma, 1967. S. 68.
    • Niiniluoto, Ilkka: ”Ateismi”. Teoksessa Helenius, Timo, Timo Koistinen & Sami Pihlström (toim.): Uskonnonfilosofia. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8. S. 136.
  8. a b Niiniluoto, Ilkka: ”Ateismi”. Teoksessa Helenius, Timo, Timo Koistinen & Sami Pihlström (toim.): Uskonnonfilosofia. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8. S. 130
  9. Smith, George H.: Atheism: The Case Against God. Buffalo, New York: Prometheus Books, 1979. ISBN 0-87975-124-X.
  10. Hartikainen, Erkki: Esitelmä ateismista Luonnonfilosofian seurassa 30. lokakuuta 2003. Erkki Hartikainen. Viitattu 16. huhtikuuta 2007.
  11. Niiniluoto, Ilkka: ”Ateismi”. Teoksessa Helenius, Timo, Timo Koistinen & Sami Pihlström (toim.): Uskonnonfilosofia. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8. S. 130
    Erkki Hartikainen toteaa, että ateismin ja teismin väitelauseet ovat ainoat mahdolliset, sillä olemassaolon ja olemattomuuden välimuotoa ei ole. Hartikainen, Erkki: Esitelmä ateismista Luonnonfilosofian seurassa 30. lokakuuta 2003. Erkki Hartikainen. Viitattu 16. huhtikuuta 2007.
  12. Niiniluoto, Ilkka: ”Ateismi”. Teoksessa Helenius, Timo, Timo Koistinen & Sami Pihlström (toim.): Uskonnonfilosofia. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8. S. 131
  13. Scriven, Michael: Primary Philosophy. New York: McGraw-Hill, 1966. ISBN 0-87975-078-2. Painettu uudelleen teoksessa Angeles, Peter Adam (Editor): Critiques of God: Making the Case Against Belief in God. (Uusi painos 1997). Buffalo, New York: Prometheus Books, 1976. ISBN 0-87975-078-2. Taulukon suomenkielisen muotoilun on tehnyt Erkki Hartikainen. Hartikainen, Erkki: Ateismin määrittelemisestä. Vapaa Ajattelija, 2001, nro 1/01.
  14. Teksti julkaisussa Hartikainen, Erkki (vastaava toim.): Yläasteen etiikka: Peruskoulun uskontojen historian ja etiikan oppikirja 1–3. (Kouluhallituksen hyväksymä kokeilumoniste lukuvuosiksi 1982–83, 1983–84, 1984–85.) Lisäpainos 1985. Helsinki: Vapaa ajatus, 1982. ja sen pohjalta tehdyssä internet-oppimateriaalissa Hartikainen, Erkki (toim.): Elämänkatsomustiedon oppikirjat: Todellisuus ja todellisuuskäsitys: Lukion elämänkatsomustieto 2 (ET 11) 2007. Erkki Hartikainen. Viitattu 16. huhtikuuta 2007.
  15. Saari, Kari: Ateismista, uskonnosta ja humanismista. Vapaa Ajattelija, 1985, nro 40:6, s. 125–131.
    Saari, Kari: Ateismin määritteleminen. Vapaa Ajattelija, 1987, nro 42:8, s. 176–177.
  16. Humanistinen ateisti: Vapaa Ajattelija, 1990.
  17. Kirjan uusin laitos: Vihmanen, Liisa, Anssi Kuusela & Ilkka Niiniluoto: Lukion elämänkatsomustieto. Ihminen totuuden etsijänä. (6. painos 2005.). Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1796-8.
  18. Hartikainen, Erkki: Erehtymätön ateisti Vapaa ajattelija. 4/2005. Viitattu 10.1.2011.
  19. Baggini, Julian: Ateismi: Lyhyt johdanto. (Atheism: A very short introduction, 2003.) Suomentaneet Erkki Hartikainen, Suvi Laukkanen ja Paula Vasama. Helsinki: Kustannus Oy Vapaa Ajattelija, 2005. ISBN 951-98702-1-0.
  20. Hartikainen, Erkki: Miksi ”jumalaton” on hyvä sana Jumalaton. maaliskuu 2006. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 13.3.2010.
  21. Hartikainen, Erkki: Esitelmä ateismista Luonnonfilosofian seurassa Jumalaton. 30.10.2003. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 13.3.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]