Todellisuus
Wikipedia
Todellisuus tarkoittaa kaikkea sitä, mikä on olemassa.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Todellisuuskäsitys
-
Pääartikkeli: Maailmankuva
Filosofi Tarja Kallio-Tammisen mukaan todellisuuskäsitys tai maailmankuva on laajin mahdollisin ihmisen muodostama käsitys todellisuudesta. Todellisuuskäsitys sisältää perustavat käsitykset todellisuuden luonteesta sekä tiedosta. Todellisuuskäsitys on yksilön käsitys siitä, millaisessa ympäristössä hän elää ja mitä siinä on mahdollista tehdä. Laajimpana taustakäsityksenä todellisuuskäsitys läpäisee koko kulttuurin ja jättää jälkensä sen eri osa-alueisiin.[2]
Todellisuuskäsitys muodostaa ohjaavan taustan kunkin aikakauden ajattelulle ja toiminnalle.[3] Länsimaiden historiassa todellisuuskäsitys on perustavasti muuttunut niin antiikin aikana kuin uuden ajan taitteessakin. Kallio-Tammisen mukaan tieteellinen tutkimus voi tuottaa yhä luotettavamman ja totuudenmukaisemman käsityksen todellisuudesta.[4]
[muokkaa] Todellisuuden kiistäminen
Filosofi John Hick on todennut, että pelkän logiikan ja matematiikan avulla ei voida todistaa mitään tosiasioihin ja todellisuuteen liittyvää, vaan tosiasiat tulee selvittää kokemuksen kautta. Hick toteaa, että ihmiset elävät todellisuudessa, jonka esineet ovat tosiasioita, joita ei voida tietää ilman havaintoa.[5]
Hick toteaa, että nykyaikana on vastustettu niitä oletuksia, jotka René Descartesin ajasta lähtien olivat hallinneet suurta osaa länsimaista ajattelua. Descartes katsoi, että ihmisillä voi olla tietoa vain hänen olettamistaan itsestään selvistä totuuksista tai niistä tehdyistä johdonmukaisista päätelmistä. Hickin mukaan on vieläkin yleistä ajatella kartesiolaisesti, että asian tietäminen tarkoittaa samaa kuin kyky todistaa asian totuus.
Lähtökohdastaan käsin Descartes oletti edelleen, että todellisuuden ja toisten ihmisten olemassaoloa on epäiltävä, kunnes ne on johdonmukaisesti todistettu. Hick toteaa, että todella perusteisiin menevää epäilyä ei kuitenkaan koskaan voida poistaa järkeilemällä, sillä tällainen epäily kyseenalaistaa myös järjenkäytön kyvyn. Hickin mukaan ainoa ulospääsy epäilystä on, että siihen hairahtuminen vältetään heti alussa. 1900-luvulla G. E. Mooren ja eräiden muiden vaikutuksesta valtasi alaa käsitys, että kartesiolainen epäily ei ole suinkaan järkiperäinen tiedonhankinnan menetelmä, vaan järjetön ja nurinkurinen. Mooren mukaan on mieletöntä ajatella, että ihmisten täytyisi todistaa sen todellisuuden todellisuus, jossa he elävät. Hänen mukaansa mikään ei ole ihmisille yhtä varmaa kuin heidän ympäristönsä olemassaolo. Ihmiset ovat kaikissa päättelyissään tietoisia todellisuudesta ja toisista yksilöistä, eikä tätä tosiseikkaa voida eikä tarvitse järkiperäisesti todistaa.[6]
Hick esittää myös, että kaikenkattavuuden saavuttaessaan epäily muuttuu järjettömäksi. Hän esittää seuraavan päättelyn. Kun epäillään tietyn havaitun esineen todellisuutta epäillään sitä, onko se yhtä todellinen kuin muut havaittavat esineet. ”Onko tuo tuoli todella olemassa” tarkoittaa Hickin mukaan samaa kuin ”Onko se olemassa samalla tavoin kuin pöytä ja muut tuolit ovat olemassa?” Tällainen epäily on Hickin mukaan mieletöntä. Koska jos mikään ei ole todellista, ei myöskään väitteellä, että jokin on epätodellista, ole mitään sisältöä, Hick sanoo.[7]
Hick esittää ajatuksen myös toisella tavalla: jos sanalla 'todellinen' on ihmisille jokin merkitys, heidän tulee esittää joitakin esimerkkejä sen oikeasta käytöstä. Heidän tulee pystyä osoittamaan selkeä esimerkki siitä, että jokin on 'todellista'. Tällainen esimerkki ei Hickin mukaan juuri voi olla muuta kuin tavallinen aistein havaittavissa oleva kappale. Mikäli tällaiset aineelliset kappaleet hyväksytään esimerkeiksi todellisista asioista, on loogisesti ristiriitaista väittää, että koko aineellisten kappaleiden todellisuus olisi epätodellinen. Nämä kappaleet eivät määritelmän mukaan ole epätodellisia, koska ne ovat tavanomaisia esimerkkejä siitä, mitä ihmiset tarkoittavat todellisilla esineillä.[8]
Kun kielletään aistien yleinen epäily, ei Hickin mukaan väitetä, että aistiharhoja ei olisi tai että havaitsemiseen ei liittyisi lukuisia käsitteellisiä ongelmia. Hickin mukaan sen tietäminen, että jotkin aistien viestit ovat tosia, on eri kuin oikean tulkinnan löytyminen näille viesteille.[9]
[muokkaa] Lainauksia
- ””Todellisuus on se, joka ei häviä silloin, kun lakkaat uskomasta siihen.” – Philip K. Dick[10]
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ ”todellisuus: 1. se mikä on todellista, todella olemassa olevaa;” Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0
- ↑ Kallio-Tamminen, Tarja: Kvanttilainen todellisuus: Fysiikka ja filosofia maailmankuvan muokkaajina, s. 205–206. Helsinki: Yliopistopaino, 2006. ISBN 951-570-625-4. Luku ”Todellisuuskäsityksen luonne”: ”Historiallisen ja tieteenfilosofisen aineiston pohjalta todellisuuskäsitys tai maailmankuva voidaan ymmärtää jonkinlaiseksi metateoriaksi, laajimmaksi kulttuurissa yleisesti vaikuttavaksi paradigmaksi, jonka kanssa tietyn aikakauden toiminta ja tieteelliset käsitykset ovat sopusoinnussa. Todellisuuskäsitys sisältää kulttuurissa vaikuttavat ontologiset ja epistemologiset perususkomukset sekä käsitykset niiden suhteesta. [ – – ] Jo varhaisessa kasvuiässä omaksutut todellisuuden luonnetta koskevat perusoletukset antavat kehyksen yksittäisen ihmisen olemassaololle, ja sen kautta hän jäsentää kohtaamansa ilmiöt.” ”Laajimpana kulttuurisena paradigmana todellisuuskäsitys läpäisee koko aikakauden kulttuurin ja jättää jälkensä sen eri osa-alueisiin”. Aikaisemmassa luvussa: ”Ajattelemalla todellisuuskäsitys ihmisen muodostamaksi laajimmaksi teoriaksi todellisuudesta [ – – ] ”.
- ↑ Kallio-Tamminen, Tarja: Kvanttilainen todellisuus: Fysiikka ja filosofia maailmankuvan muokkaajina, s. 240. Helsinki: Yliopistopaino, 2006. ISBN 951-570-625-4.
- ↑ Kallio-Tamminen, Tarja: Kvanttilainen todellisuus: Fysiikka ja filosofia maailmankuvan muokkaajina, s. 232. Helsinki: Yliopistopaino, 2006. ISBN 951-570-625-4.
- ↑ Hick, John: Uskonnonfilosofia, s. 75. (Philosophy of religion, 1963.) Suomentaneet Taisto Nieminen ja Heikki Kirjavainen. 2. painos (1. painos 1969). Helsinki: Kirjapaja, 1992. ISBN 951-625-167-6.
- ↑ Hick 1992, s. 76.
G. E. Mooren kirjoitukset ”Terveen järjen puolustus” (1925) ja ”Ulkomaailman olemassaolon todistus” (1939) on suomennettu teoksessa Etiikan peruskysymyksistä. Suomentaneet S. Albert Kivinen ja Jaakko Hintikka. Helsinki: Otava, 1965. - ↑ Hick 1992, s. 77.
- ↑ Hick 1992, s. 77.
- ↑ Hick 1992, s. 77.
- ↑ ”Reality is that which, when you stop believing in it, doesn't go away.” Philip K. Dick: Do androids dream of electric sheep? (1968). Suom. Dick, Philip K.: Palkkionmetsästäjä. Suomentanut Kari Nenonen. Jalavan scifi-sarja 16. Helsinki: Jalava, 1989. ISBN 951-8954-13-5.
