Philip K. Dick

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Philip K Dick Pete Welschin piirtämänä

Philip Kindred Dick (16. joulukuuta 1928 – 2. maaliskuuta 1982) oli amerikkalainen tieteiskirjailija. Dickin teokset ovat suosittuja ja arvostettuja jo hänen eläessään, mutta Dickin kuoltua hänen maineensa kirjailijana nousi entisestään. Nykyään Dickia pidetään yhtenä tärkeimmistä tieteiskirjailijoista.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Lapsuus

Philip K. Dick syntyi Chicagossa. Hänellä oli kaksoissisar Jane, joka kuoli kuitenkin viiden viikon ikäisenä. Perhe muutti pian Kaliforniaan. Dickin vanhemmat erosivat pian ja hän jatkoi äitinsä hoivissa ensin Washington D.C.:ssä ja uudelleen San Francisconlahden alueella.

[muokkaa] Myöhemmät vaiheet

Philip K Dick -androidin pää Nextfest-näyttelyssä

Dick opiskeli jonkin aikaa Kalifornian yliopistossa (University of California), Berkeleyssä. Hän työskenteli levykaupassa 1948–1952 ja isännöi tiettävästi klassisen musiikin radio-ohjelmaa ennen kuin julkaisi ensimmäisen novellinsa vuonna 1952.

Dick oli viisi kertaa naimisissa, ja hänellä on vuosina 1960 ja 1968 syntyneet tyttäret Laura ja Isa sekä vuonna 1973 syntynyt poika Cris.

Dick kuoli aivohalvaukseen vuonna 1982, neljä kuukautta ennen hänen kirjaansa löyhästi perustuvan Blade Runner -elokuvan ensi-iltaa. Hän ehti nähdä elokuvan, ja kuvaili sen maailmaa juuri sellaiseksi, kuin oli sen kuvitellutkin.

[muokkaa] Kirjat

Philip K Dickin tuotantoon kuuluu 44 julkaistua kirjaa.lähde? Lisäksi suuren osan hänen kirjoituksistaan ja novelleistaan julkaisivat aikakauslehdet. Kirjailijana hän oli muiden tieteiskirjailijoiden suuresti arvostama, mutta tuli suurempaan suosioon vasta kuolemansa jälkeen. Hänen kirjojaan julkaisivat tieteiskirjallisuuden erikoiskustantamot, jotka maksoivat kirjailijoille huonosti. Dick ei ollut hyvä keksimään nimiä kirjoilleen, vaan ne keksi useimmiten kustannustoimittaja.

Ensimmäisen romaaninsa Solar Lottery, Dick julkaisi vuonna 1955. Vuonna 1963 hän voitti Hugo-palkinnon kirjastaan Oraakkelin kirja (The Man in the High Castle), joka käsittelee vaihtoehtoista todellisuutta, jossa Amerikka on Akselivaltojen hallussa.

Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi (Flow My Tears, The Policeman Said) voitti parhaan romaanin John W. Campbell Memorial Award -palkinnon 1975. Se kertoo tv-julkkiksesta, joka herää eräänä päivänä toisesta todellisuudesta, jossa hän on täysin tuntematon, vailla henkilöllisyyttä.

Dickin kirjoissa toistuu usein toisen todellisuuden teema (filmatisoinneista esimerkiksi Truman Show) sekä todellisuuden ja mielikuvituksen epäselvä raja (esimerkiksi Total Recall – unohda tai kuole). Hän kyseenalaistaa teoksissaan näkyvän maailman, ja arkipäiväinen olemassaolo paljastuu usein surrealistisesti joksikin muuksi kuin miltä se näyttää. Useissa teoksissa sivutaan virtuaalisessa todellisuudessa elämistä. Hänen kirjojensa sankarit ovat usein tavallisia työtätekeviä ihmisiä, eivät eliittiä. Dickin kirjoihin perustuvissa elokuvissa tätä asiaa on usein muuteltu.

Hänen kirjansa Ubik oli Time Magazinen 2005 julkaiseman 100 parhaan englannin kielellä vuoden 1923 jälkeen julkaistun teoksen listalla. Tämä on myös ainut hänen kirjoistaan, josta hän itse laati elokuvakäsikirjoituksen. Elokuvaa ei kuitenkaan tehty.

[muokkaa] Dickin näyt

Vuoden 1974 helmi-maaliskuussa Dick näki sarjan outoja näkyjä ollessaan leikkauksen jäljiltä kipulääkityksessä. Dick kuvasi näkyjään laser-säteiksi, geometrisiksi kuvioiksi, lyhyiksi vilauksiksi Jeesuksesta ja antiikin Roomasta. Näkyjen jatkuessa Dick kertoi elävänsä rinnakkaiselämää Thomas-nimisenä antiikin kristittynä, jota roomalaiset vainosivat. Vaikka Dick käytti huumeita (muun muassa LSD:tä), hän ei uskonut, että näyt olisivat niiden aikaansaannosta. Dick päätteli, että jokin jumalallinen olento oli ottanut häneen yhteyttä. Olentoa Dick kutsui Zebraksi, Jumalaksi, tai nimellä VALIS, sanoista Vast Active Living Intelligence System (valtava, aktiivinen, elävä älykkyysjärjestelmä). Dick käytti tätä myöhemmin yhden romaaninsa nimenä.

Myöhemmin hän arveli, että VALIS olisi satelliitti, joka kommunikoi maapallon ihmisten kanssa jonkinlaisilla säteillä. Dick käytti loput elämästään yrittäen saada selvyyttä tapahtuneeseen. Hän kirjoitti 8000-sivuisen kirjan, jota hän kutsui nimellä Exegesis. Dickillä oli aiemmin diagnosoitu skitsofrenia. Hänen skitsofreniansa paheni ajan myötä, ja hän uskoi maailman yhä olevan jonkinlaista Rooman valtakunnan jatkumoa – "The Empire Never Ended". Nimitys tulee hänen nuorena näkemästään toistuvasta unesta. Unessa The Empire Never Ended oli nimi ratkaisevan maailmanselityksen sisältävälle aikakauslehtiartikkelille. Unessa Dick etsi tätä artikkelia, mutta uni loppui aina ennen oikean lehden löytymistä. Uneen liittyi ajatus siitä, että artikkelin lukeminen olisi johtanut hulluuteen.

[muokkaa] Tuotantoa

  • Solar Lottery (1955)
  • Maailma jonka Jones teki (The World Jones Made 1956)
  • The Man Who Japed (1956)
  • Jumalan kahdeksan sormea (Eye in the Sky 1957)
  • The Cosmic Puppets
  • On aika sijoiltaan (Time Out of Joint 1959)
  • Dr. Futurity (1960)
  • Vulcan's Hammer
  • Oraakkelin kirja (The Man in the High Castle 1962)
  • The Game-Players of Titan (1963)
  • Mars on meidän (Martian Time-Slip 1964)
  • Simulantit (The Simulacra 1964)
  • Lies, Inc. (Lies, Inc. 1964)
  • Alfan kuun klaanit (Clans of the Alphane Moon)
  • The Penultimate Truth
  • Palmer Eldrich – kolmesti merkitty mies (The Three Stigmata of Palmer Eldritch 1965)
  • Dr. Bloodmoney, or How We Got Along After the Bomb
  • The Crack in Space (1966)
  • Varro vain viime vuotta (Now Wait for Last Year)
  • The Unteleported Man
  • Haudasta kohtuun (Counter-Clock World 1967)
  • The Zap Gun
  • The Ganymede Takeover (Ray Nelsonin kanssa)
  • Palkkionmetsästäjä (Do Androids Dream of Electric Sheep? 1968)
  • Ubik (1969)
  • Ruukunkorjaaja (Galactic Pot-Healer)
  • Maze of Death (1970)
  • Our Friends from Frolix 8
  • Rakennamme sinut (We Can Build You 1972)
  • Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi (Flow My Tears, The Policeman Said 1974)
  • Confessions of a Crap Artist (1975)
  • Deus Irae (Roger Zelaznyn kanssa) (1976)
  • Hämärän vartija (A Scanner Darkly 1977)
  • VALIS (VALIS 1981)
  • Jumalan pojan paluu (The Divine Invasion)
  • Timothy Archerin sielunvaellus (The Transmigration of Timothy Archer 1982)
  • The Man Whose Teeth Were All Exactly Alike
  • Radio Free Albemuth (1985)
  • Puttering About in a Small Land
  • In Milton Lumky Territory
  • Humpty Dumpty in Oakland (1986)
  • Mary and the Giant (1987)
  • The Broken Bubble (1988)
  • Nick and the Glimmung (lapsille)
  • Gather Yourselves Together (1994)

[muokkaa] Elokuvia

Dickin teoksiin perustuvista elokuvista tunnetuin on varmasti Ridley Scottin Blade Runner, vaikka sen käsikirjoituksella ei olekaan juuri mitään yhteistä Dickin romaanin kanssa. Jotkin filmatisoinneista ovat suhteellisen uskollisia kirjoille, toisinaan elokuvat perustuvat kirjoihin vain löyhästi. Monet niistä ovat alun perin novelleja ja melko lyhyitä, esimerkiksi "Impostor" vain kymmenisen sivua, joten laajennus kokoillan elokuvaksi vaatii lisämateriaalia käsikirjoitusvaiheessa.

[muokkaa] Kuunnelmia

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Philip K. Dick.

Yleisradio esitti kesällä 1996 yhdeksän Atro Lahtelan ohjaamaa kuunnelmasovitusta Dickin novelleista nimellä "Radioteatterin käsikirja mahdollisille maailmoille". Mm. novelliin "Mr.Spaceship" perustuvan kuunnelman "Menolippu Paratiisiin".

[muokkaa] Suomennettuja novelleja

  • ”Yksitoikkoinen maailma” (1954). Teoksessa Kauhujen kirjat 2, 1993.
  • ”Blobel vai ei?” (1964). Portti 2/1993.
  • ”Total Recall” (1966). Tähtivaeltaja 1/1991.
  • ”Revanssiottelu” (1967). Tähtivaeltaja 1/1987.
  • ”Kunpa olisin jo perillä” (1980). Portti 2/1993.
  • ”Rautavaaran tapaus” (1980). Tähtivaeltaja 1/1990 ja Portti 2/1993.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Philip_K._Dick
Henkilökohtaiset työkalut