Palkkionmetsästäjä (romaani)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Palkkionmetsästäjä
Do Androids Dream of Electric Sheep?
Kirjan kansi.
Kirjan kansi.
Alkuperäisteos
Kirjailija Philip K. Dick
Kieli englanti
Genre tieteisromaani
Suomennos
Suomentaja Kari Nenonen
Kansitaiteilija Jari Rasi
Kustantaja Jalava
Julkaistu 1989
ISBN 951-8954-13-5
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Palkkionmetsästäjä (engl. Do Androids Dream of Electric Sheep?) on Philip K. Dickin vuonna 1968 ilmestynyt tieteisromaani. Teoksen on suomentanut vuonna 1989 Kari Nenonen.[1]

Romaanin päähenkilö on Rick Deckard, androideja metsästävä palkkionmetsästäjä. Romaani sijoittuu post-apokalyptiseen lähitulevaisuuteen (ensipainoksessa vuoteen 1992, myöhemmissä 2021). Maa ja sen asukkaat ovat kärsineet Terminus-maailmansodasta ja ydinaseiden käytöstä. Suurin osa eläimistöstä on joko kuollut sukupuuttoon tai on sen partaalla sodan aiheuttaman radioaktiivisen säteilyn takia. Eläimen omistaminen kertoo omistajan korkeasta asemasta, mutta sitäkin enemmän korostuu ihmisten empaattisuus eläimiä kohtaan.

Deckard saa tehtäväkseen ”peruuttaa” kuusi karannutta androidia, mallia Nexus-6, joka on viimeisin ja edistyksellisin. Tämän tehtävän kautta romaani tutkii ”mitä tarkoittaa olla ihminen”. Ihmisistä poiketen androideilta puuttuu täysin empaattisuuden tunteminen. Deckard joutuu tutkimaan mikä loppujen lopuksi erottaa ihmiset androideista: jos ihmiset uneksivat lampaista, näkevätkö androidit unta sähkölampaista, kirjan alkuperäisen nimen mukaisesti.

Vuonna 1982 ilmestyi Ridley Scottin ohjaama romaanin elokuvasovitus Blade Runner.

Asetelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkkionmetsästäjä sijoittuu vuoteen 1992 (myöhemmissä painoksissa 2021), vuosia sen jälkeen, kun ydinasein käyty maailmansota oli tuhonnut suuren osan Maata. YK kannustaa muuttamaan Maasta ulko-kolonioihin, että ihmisrotu säilyisi säteilyn tappavalta vaikutukselta. Yksi houkutus on antaa jokaiselle siirtolaisella yksi palvelija-androidi.

Jäljelle jääneet ihmiset elävät rappeutuvissa kaupungeissa, joissa säteily rappeuttaa heidän geenejään. Eläimet ovat harvinaisia ja ihmisten odotetaan pitävän niitä kotieläiminä ja auttavan säilyttämään ne elossa. Monet ihmiset turvautuvat halvempiin synteettisiin tai sähköisiin eläimiin pitääkseen yllä kuvitelmaa. Juuri ennen romaanin alkua Deckard omisti aidon lampaan, joka kuitenkin kuoli lavantautiin ja hän korvasi sen sähkölampaalla.

Maan yleisin uskonto on Mercerismi, jossa Empatia-linkit yhdistävät käyttäjät kollektiiviseen tietoisuuteen, joka perustuu Wilbur Mercerin kärsimykseen. Hän kävelee loputonta matkaa vuorta ylös samalla kun häntä heitellään kivillä, joiden aiheuttaman kivun kaikki linkittyneet kokevat. Toista uskontoa edustaa 23 tuntia vuorokaudessa kestävä televisio-ohjelma, jossa esiintyvät Buster Friendly ja hänen Ystävälliset Ystävänsä (”Friendly Friends”). Sen päätarkoitus on halventaa Mercerismiä ja sallia androidienkin osallistua eräänlaiseen kulutukselliseen spiritualismiin (”consumerist spirituality”). Paljastuu, että vastoin yleistä luuloa Mercer ja Friendly eivät olekaan aitoja ihmisiä.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaani seuraa palkkionmetsästäjää Rick Deckardia yhden päivän ajan, kun hän etsii paenneita ihmisinä esiintyviä androideja. Sivujuonessa seurataan J.R. Isidorea.

Romaani alkaa, kun Deckard tuntee vierautuneensa vaimostaan. Hän tuntee tämän väärinkäytävän tunne-elintään valitsemalla vääriä tunnetiloja, kuten depressiota.

Deckard tapaa Rachael Rosenin Rosen Industriesin tiloissa, kun hän on siellä testaamassa empatiatestin toimivuutta uusinta Nexus-6 -androidia kohtaan. Rachael on viehättävä naispuolinen androidi, jota Deckard uskoi aluksi ihmiseksi. Rachael itse uskoo olevansa aito ihminen, mutta vain koska häneen on istutettu valmistajansa veljentyttären muistoja. Hän yrittää saada Deckardin lopettamaan palkkionmetsästyksen. Deckard tulee epävarmaksi ihmisyydestä, moraalisuudesta ja empatiasta. Yritettyään peruuttaa toisen androidin hänet pidätetään ja viedään paikkaan mikä näyttää olevan täysin toimiva poliisiasema - mutta ei sellainen asema, jonka Deckard tuntee. Hän pakenee toisen palkkionmetsästäjän kanssa pääteltyään aseman olevan androidien miehittämä. Deckardin moraalinen pulma syvenee, kun hän työskentelee vähän aikaa erityisen tunteettoman palkkionmetsästäjän kanssa.

Deckardin tarina on yhteydessä J.R.Isidoren tarinaa, joka ei voi päästä pois Maasta alhaisen älykkyysosamääränsä takia. Isidore elää yksin melkein autiossa kerrostalossa seuranaan vain empatia-linkki. Pris Stratton, androidi joka on ulkoisesti identtinen Rachaelin kanssa, muuttaa rakennukseen ja yksinäinen Isidore yrittää ystävystyä hänen kansaan. Pris ystävineen saavat Isidoren auttamaan heitä saamaan Deckardin ansaan, kun tämä on tulossa peruuttamaan heitä.

Kun Deckard tajuaa edessään olevan haasteen, hän saa Rachaelin auttamaan itseään ja he harrastavat seksiä. Rachael toivoo seksillä saavansa Deckardin lopettamaan palkkionmetsästyksen, mutta epäonnistuu siinä. Deckard onnistuu peruuttamaan androidit, jolloin Isidore murtuu menetettyään ainoan ystävänsä. Deckard saa myös ennätyksen "Eniten peruutuksia yhtenä päivänä". Palattuaan kotiin hänen vaimonsa kertoo nähneensä Rachaelin surmaavan hänen aidon vuohensa. Hän ymmärtää sen olleen Rachaelin kosto ja on kiitollinen että menetti vain rahaa; androidi olisi voinut tappaa hänen vaimonsa.

Deckard matkustaa autiomaahan mietiskelemään ja saa jumalallisen ilmestyksen. Hän löytää rupikonnan, joiden luullaan kuolleen sukupuuttoon ja joita pidetään Mercerin suosikkieläiminä. Hän tuo konnan kotiin, missä hänen vaimonsa saa selville sen olevan keinotekoinen. Deckard ei ole iloinen mutta "suosii" tietoa rupikonnan keinotekoisuudesta.

Androidit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Androideja käytetään vain Mars-kolonioissa, silti monet niistä pakenevat psykologista eristäytyneisyyttä ja orjuuta. Vaikka ne ovat biologisia ja niitä on mahdoton erottaa ihmisistä, niitä pidetään koneina. Poliisin palkkionmetsästäjät, kuten Rick Deckard etsivät ja "peruuttavat" (eli tappavat) paenneet ihmisinä esiintyvät androidit. Monesti Deckardin poliisiyksikkö kerää ja analysoi epäiltyjen peruutettujen androidien ruumiit varmistaakseen, että ne todella ovat keinotekoisia.

Aikaisemmat androidit oli helpompi tunnistaa niiden rajoittuneen älykkyyden takia. Androidi-tekniikan kehittyessä palkkionmetsästäjien piti kehittää empatiatesti, joka tunnetaan nimellä "Voigt-Kampff", erottaakseen ne ihmisistä. Testi mittaa empaattisia reaktioita - joita androideilla ei ole - sarjalla kysymyksiä, jotka aiheuttavat emotionaalisen reaktion. Kysymykset koskevat useimmiten eläimiä. ("Olet autiomaassa. Edessäsi on kilpikonna, joka on selällään. Se ei pääse omin avuin oikeinpäin. Se heiluttelee jalkojaan ilmassa, mutta sinä et auta.") Koska androidit eivät ole sympaattisia, niiltä joko puuttuvat reaktiot tai niitä teeskennellään ja ne ovat mitattavasti ihmisiä hitaampia. Yksinkertaisempi Bonellin testi, jota toinen San Fransiskon poliisijaosto käyttää, mittaa visuaalisen stimulaatin aiheuttamaa refleksiä selkäytimen ylimmässä hermosolmussa. Kuitenkin ainoa tapa saada sataprosenttisen varma tulos, on tutkia epäillyn androidin luuydinnäytettä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dick, Philip K.: Palkkionmetsästäjä. (Do androids dream of electric sheep?, 1968.) Suomentanut Kari Nenonen. Jalavan scifi-sarja 16. Helsinki: Jalava, 1989. ISBN 951-8954-13-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]