Palkkionmetsästäjä (romaani)

Palkkionmetsästäjä
Do Androids Dream of Electric Sheep?
Kirjan kansi.
Alkuperäisteos
Kirjailija	Philip K. Dick
Kieli	englanti
Genre	tieteisromaani
Julkaistu	1968
Sivumäärä	210
Suomennos
Suomentaja	Kari Nenonen
Kansitaiteilija	Jari Rasi
Kustantaja	Jalava
Julkaistu	1989
Sivumäärä	171
ISBN	951-8954-13-5
Uneksivatko androidit sähkölampaista? (Toinen suomennos) Suomentaja: J. Pekka Mäkelä Kustantaja: Täysi Käsi Julkaistu 2022 Sivumäärä 242 ISBN 978-952-7436-08-0
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Palkkionmetsästäjä (engl. Do Androids Dream of Electric Sheep?) on Philip K. Dickin vuonna 1968 ilmestynyt tieteisromaani. Teoksen on suomentanut vuonna 1989 Kari Nenonen ja vuonna 2022 J. Pekka Mäkelä otsikolla Uneksivatko androidit sähkölampaista?.

Romaanin päähenkilö on Rick Deckard, androideja metsästävä palkkionmetsästäjä. Romaani sijoittuu post-apokalyptiseen lähitulevaisuuteen (ensipainoksessa vuoteen 1992, myöhemmissä vuoteen 2021). Maa ja sen asukkaat ovat kärsineet Terminus-nimisestä maailmansodasta ja ydinaseiden käytöstä. Suurin osa eläimistöstä on joko kuollut sukupuuttoon tai on sen partaalla sodan aiheuttaman radioaktiivisen säteilyn takia. Eläimen omistaminen kertoo omistajan korkeasta asemasta, mutta sitäkin enemmän korostuu ihmisten empaattisuus eläimiä kohtaan.

Deckard saa tehtäväkseen ”peruuttaa” kuusi karannutta androidia, mallia Nexus-6, joka on viimeisin ja edistyksellisin androidimalli. Tämän tehtävän kautta romaani tutkii, ”mitä tarkoittaa olla ihminen”. Ihmisistä poiketen androidit eivät kykene tuntemaan empatiaa. Deckard joutuu tutkimaan, mikä loppujen lopuksi erottaa ihmiset androideista: jos ihmiset uneksivat lampaista, näkevätkö androidit unta sähkölampaista, kirjan alkuperäisen nimen mukaisesti.

Vuonna 1982 ilmestyi Ridley Scottin ohjaama romaanin maailmaan ja asetelmiin löyhästi pohjautuva elokuva, Blade Runner, ja vuonna 2017 Denis Villeneuven jatko-osa Blade Runner 2049.

Suomennokset

Harri Römpötti kirjoittaa vuonna 2022, että Kari Nenosen ensimmäinen suomennos vuodelta 1989 on "ikävästi epäonnistunut". Uuden suomennoksen on tehnyt J. Pekka Mäkelä vuonna 2022, ja Römpötin mukaan se "kulkee erittäin sujuvasti", vaikka olisi kyllä vaatinut vielä yhden oikolukukierroksen.

Asetelma

Palkkionmetsästäjä sijoittuu vuoteen 1992 (myöhemmissä painoksissa vuoteen 2021), vuosia sen jälkeen, kun ydinasein käyty maailmansota Terminus on tuhonnut suuren osan Maasta. YK kannustaa ihmisiä muuttamaan Maasta ulkokolonioihin, jotta ihmisrotu säilyisi radioaktiivisen säteilyn tappavalta vaikutukselta. Ihmisiä houkutellaan muuttamaan muun muassa lupaamalla antaa jokaiselle siirtolaiselle yksi androidi palvelijaksi.

Jäljelle jääneet ihmiset elävät ränsistyneissä kaupungeissa, joissa säteily rappeuttaa heidän geenejään. Eläimet ovat harvinaisia ja erittäin kalliita, ja ihmisten odotetaan pitävän niitä kotieläiminä ja auttavan säilyttämään ne elossa. Monet ihmiset turvautuvat kuitenkin varojen puutteessa halvempiin synteettisiin tai sähköisiin eläimiin. Juuri ennen romaanin alkua Deckard omisti aidon lampaan, joka kuitenkin kuoli lavantautiin ja jonka hän korvasi sähkölampaalla.

Maan yleisin uskonto on mercerismi, jossa nk. empatia-linkit yhdistävät käyttäjät kollektiiviseen tietoisuuteen, joka perustuu Wilbur Mercerin kärsimykseen. Mercer kävelee loputonta matkaa vuorta ylös samalla, kun häntä heitellään kivillä, joiden aiheuttaman kivun kaikki linkittyneet kokevat.

Toista uskontoa edustaa 23 tuntia vuorokaudessa kestävä televisio-ohjelma, jossa esiintyvät Buster Friendly ja hänen Ystävälliset Ystävänsä (”Friendly Friends”). Sen päätarkoitus on halventaa mercerismiä ja sallia androidienkin osallistua eräänlaiseen kulutukselliseen spiritualismiin (”consumerist spirituality”). Myöhemmin paljastuu, että vastoin yleistä luuloa Mercer ja Friendly eivät olekaan aitoja ihmisiä.

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Romaani seuraa androideja työkseen "peruuttavaa" palkkionmetsästäjää Rick Deckardia yhden päivän ajan, kun hän etsii paenneita, ihmisinä esiintyviä androideja. Sivujuonessa seurataan John R. Isidorea -nimistä yksinäistä miestä.

Romaanin alussa Deckard tuntee vieraantuneensa vaimostaan Iranista. Hänen mielestään Iran käyttää väärin tunne-elintään (laite, jonka avulla käyttäjä voi valita itselleen tunnetiloja) valitsemalla itselleen vääriä tunteita, kuten masennuksen.

Vieraillessaan androideja valmistavan Rosen Industriesin tiloissa Deckard tapaa Rachael Rosenin. Deckard on saapunut Rosen Industriesiin testaamaan "Voigt–Kampff"-nimisen empatiatestin toimivuutta uusimpaan Nexus-6-mallin androidiin. Maahan on jokin aika sitten saapunut kahdeksan Marsista paennutta Nexus-6-mallista androidia, jotka on peruutettava. Deckardin esimies Dave Holden onnistui peruuttamaan androideista kaksi ennen kuin hän joutui sairaalaan kolmannen androidin ammuttua häntä. Rachael on viehättävä naispuolinen androidi, jota Deckard luulee aluksi ihmiseksi mutta jonka empatiatesti paljastaa androidiksi.. Rachael itse uskoo olevansa aito ihminen, koska häneen on istutettu hänen valmistajansa Eldon Rosenin veljentyttären muistoja. Hän yrittää saada Deckardin lopettamaan palkkionmetsästyksen. Deckard alkaakin pohtia sitä, mitä ihmisyydellä, moraalisuudella ja empatialla lopulta tarkoitetaan. Kun Deckard yrittää peruttaa yhden jäljellä olevista kuudesta androidista, oopperalaulajaksi tekeytyneen Luba Luftin, hänet pidätetään ja viedään paikkaan, joka näyttää olevan täysin toimiva poliisiasema – mutta ei sellainen asema, jonka Deckard tuntee. Hän pakenee asemalta toisen, Phil Resch -nimisen palkkionmetsästäjän kanssa sen jälkeen, kun hän on päätellyt aseman olevan androidien miehittämä. Deckardin moraalinen pulma syvenee, kun hän palaa takaisin Luftin luo yhdessä Reschin kanssa hoitaakseen tehtävänsä loppuun. Resch osoittaa olevansa niin tunteeton, että Deckard epäilee myös häntä jonkin aikaa androidiksi.

Deckardin tarina on yhteydessä Isidoren tarinan. Isidore ei voi päästä pois Maasta radioaktiivisen säteilyn vuoksi alentuneen älykkyysosamääränsä takia. Hän elää yksin lähes autiossa kerrostalossa seuranaan vain empatia-linkki. Pris Stratton – androidi, joka on ulkoisesti identtinen Rachaelin kanssa – muuttaa rakennukseen, ja yksinäinen Isidore yrittää ystävystyä hänen kansaan. Pris ja hänen androidiystävänsä Roy ja Irmgard Baty huiputtavat Isidoren auttamaan heitä suojautumaan heidän peräänsä tulevilta palkkionmetsästäjiltä.

Kun Deckard tajuaa edessään olevan haasteen, hän pyytää Rachaelilta apua, ja he harrastavat yhdessä seksiä. Rachael toivoo seksillä saavansa Deckardin lopettamaan palkkionmetsästyksen, mutta hän epäonnistuu aikeissaan. Deckard onnistuu kuin onnistuukin peruuttamaan Prisin, Royn ja Irmgardin, jolloin Isidore murtuu menetettyään ainoan ystävänsä. Deckard saavuttaa myös ennätyksen "Eniten peruutuksia yhtenä päivänä". Deckardin palattua kotiin Iran kertoo nähneensä Rachaelin surmaavan Deckardin aiemmin päivällä ostaman aidon vuohen. Deckard ymmärtää, että kyseessä oli Rachaelin kosto, ja hän on kiitollinen siitä, että hän menetti vain rahaa; androidi olisi voinut tappaa vuohen sijasta Iranin.

Deckard matkustaa autiomaahan mietiskelemään ja saa jumalallisen ilmestyksen. Hän löytää rupikonnan, joiden luullaan kuolleen sukupuuttoon ja joita pidetään Mercerin suosikkieläiminä. Hän tuo konnan kotiin, mutta Iran huomaa, että se on keinotekoinen. Deckard ei ole iloinen kuullessaan asiasta, mutta hän "suosii" tietoa rupikonnan keinotekoisuudesta.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Androidit

Androideja käytetään vain Mars-kolonioissa. Monet niistä pakenevat psykologista eristyneisyyttä ja orjuutta ja piiloutuvat Maahan teeskennellen olevansa tavallisia ihmisiä. Vaikka ne ovat biologisia ja niitä on mahdoton erottaa ihmisistä, niitä pidetään koneina. Poliisin palkkionmetsästäjät, kuten Rick Deckard, etsivät ja "peruuttavat" (eli tappavat) paenneet androidit. Monesti Deckardin poliisiyksikkö kerää ja analysoi epäiltyjen peruutettujen androidien ruumiit varmistaakseen, että ne todella ovat keinotekoisia.

Aikaisemmat androidit oli helpompi tunnistaa niiden rajoittuneen älykkyyden takia. Androidi-tekniikan kehittyessä palkkionmetsästäjien piti kehittää empatiatesti ”Voigt–Kampff”, jotta ne voitaisiin erottaa ihmisistä. Testi mittaa empaattisia reaktioita – joita androideilla ei ole – kysymyssarjalla, joka aiheuttaa kuulijassa tunnereaktion. Kysymykset koskevat useimmiten eläimiä. ("Olet autiomaassa. Edessäsi on kilpikonna, joka on selällään. Se ei pääse omin avuin oikeinpäin. Se heiluttelee jalkojaan ilmassa, mutta sinä et auta.") Koska androidit eivät ole empaattisia, niiltä puuttuvat nämä tunnereaktiot ja ne vain teeskentelevät reagoivansa kysymyksiin ihmisten tavoin. Androidien reaktiot ovat myös huomattavasti hitaampia kuin ihmisillä. Yksinkertaisempi Bonellin testi, jota toinen San Fransiscon poliisijaosto käyttää, mittaa visuaalisen ärsykkeen aiheuttamaa refleksiä selkäytimen ylimmässä hermosolmussa. Sataprosenttisen varma tulos saadaan kuitenkin ainoastaan tutkimalla epäillyn androidin luuydinnäytettä.

Suomennokset

• Uneksivatko androidit sähkölampaista? Suomentanut J. Pekka Mäkelä, jälkisanat Toni Jerrman. Täysi käsi, 2022. ISBN 978-952-7436-08-0
• Palkkionmetsästäjä. Suomentanut Kari Nenonen. Jalavan scifi-sarja 16. Helsinki: Jalava, 1989. ISBN 951-8954-13-5.

Aiheesta muualla

• Manninen, P. A.: Palkkionmetsästäjä. Aikakone 1/1990.
• Salvidge, Guy: Do Androids Dream of Electric Sheep? 1.3.2010. (englanniksi)