Post-apocalypse
Post-apocalypse on fantasian ja scifin lajityyppi, jossa järjestäytynyt tekninen sivilisaatio on tuhoutunut esimerkiksi ydinsodan, pandemian tai luonnonkatastrofin aiheuttaman totaalisen tuhon vaikutuksesta. Genre yhdistelee science fictionia ja toimintaelokuvaa. Lajityypissä on usein vaikutteita myös seikkailuelokuvista. Tyypillisessä juonikuviossa ihmiskunta on hajonnut pieniksi yhteisöiksi jotka sotivat usein toisiaan vastaan. Päähenkilönä toimii usein omapäinen ja rohkea seikkailija, joka saattaa välittää usein enemmän rahasta kuin sankaruudesta ja keinottelee eri ryhmien välillä.
Post-apocalypse-tyylilaji syntyi Pako New Yorkista ja Mad Max -elokuvien tapaisten elokuvien innoittamana, ja sitä suosivat erityisesti italialaiset b-elokuvaohjaajat.[1] Myös The Warriors ja Blade Runner olivat merkittävä vaikuttajia. Italian ulkopuolella esimerkiksi filippiiniläinen Cirio H. Santiago teki useita postapokalyptisiä toimintaelokuvia.
Sisällysluettelo |
Kirjallisuudessa [muokkaa]
- H. G. Wellsin Maailmojen sota 1898
- John Wyndhamin Triffidien kapina 1951
- John Christopherin Tripodien aika 1967-1968
- Stephen Kingin Tukikohta 1978
- Dmitri Gluhovski Metro 2033 2005
Genren elokuvia [muokkaa]
- 12 apinaa (1995)
- 28 päivää myöhemmin (2002)
- Apinoiden planeetta (1968)
- Atlantiksen kostajat (1983)
- Blade Runner (1982)
- Bronxin asfalttisoturit (1982)
- Pako Bronxista (1983)
- The Book of Eli (2010)
- A Boy and His Dog (1975)
- The Day After Tomorrow (2004)
- Death Warriors – kuoleman soturit (1983)
- I Am Legend (2007)
- Mad Max 2 – asfalttisoturi (1981)
- Mad Max – ukkosmyrsky (1985)
- Mad Max: Fury Road (2014)
- Matrix (1999)
- New Yorkin tuhon jälkeen vuonna 2019 (1983)
- Nälkäpeli (2012)
- Nälkäpeli: Vihan liekit (2013)
- Pako New Yorkista (1981)
- Soturit (1979)
- Taistelurekka (1982)
- Uudet barbaarit (1982)
- Waterworld (1995)
- Zardoz (1974)
