The Last of Us

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
The Last of Us
The Last of Us.jpg
Kehittäjä Naughty Dog
Julkaisija Sony Computer Entertainment
Ohjaaja Neil Druckmann
Bruce Straley
Suunnittelija(t) Jacob Minkoff
Käsikirjoittaja(t) Neil Druckmann
Taiteilija(t) Erick Pangilinan
Nate Wells
Säveltäjä(t) Gustavo Santaolalla
Julkaisupäivä
Lajityyppi toimintaseikkailu, selviytymiskauhu
Pelimuoto yksinpeli, moninpeli
Ikäluokitus PEGI: 18 [1]
Alusta PlayStation 3
PlayStation 4
Jakelualusta Blu-ray
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

The Last of Us on Naughty Dogin kehittämä ja Sony Computer Entertainmentin julkaisema toimintaseikkailu- ja selviytymiskauhupeli. Peli julkaistiin yksinoikeudella PlayStation 3:lle kesäkuussa 2013.[h 1] Peli paljastettiin joulukuussa 2011 Spike Video Game Awards -gaalatilaisuudessa. The Last of Us julkaistiin maailmanlaajuisesti 14. kesäkuuta 2013.[1][2]

Peli sijoittuu maailmanlopun jälkeiseen Yhdysvaltoihin, missä joukko ihmisiä elää armeijan hallitsemilla karanteenialueilla loiseliön aiheuttaman tartunta-aallon levittyä maailmaan 20 vuotta aikaisemmin. Pelaaja ohjaa Bostonin karanteenialueella asuvaa Joelia (äänenä Troy Baker), joka saa tehtäväkseen viedä teini-ikäisen Ellien (Ashley Johnson) kapinallisjoukko Tulikärpästen luo. Matkalla he kohtaavat monia esteitä ja vaikeuksia, joista heidän tulee selviytyä.

The Last of Us on myynyt yli 8 miljoona kappaletta.[3][4] Peli sai yli kaksisataa vuoden peli -palkintoa, mikä tekee siitä kaikkien aikojen palkituimman videopelin.[5] The Last of Us sai kiitosta muun muassa sen käsikirjoituksesta, ääninäyttelystä, äänisuunnittelusta, tasosuunnittelusta ja sävellyksestä. Lisäksi sen tarinaa kehuttiin hahmojen kehityksestä, alatekstistä, ihmisyyden tarkastelusta ja sen naishahmojen kuvauksesta. Pelistä julkaistiin päivitetty versio PlayStation 4:lle nimeltä The Last of Us: Remastered heinäkuussa 2014. Se sisältää lisäosan Left Behind, joka julkaistiin aiemmin PlayStation 3:lle helmikuussa 2014.

Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekoälyn ohjaama Ellie avustaa pelaajaa taistelutilanteissa hyökkäämällä vihollisten kimppuun.

The Last of Us on tarinavetoinen[6] kolmannen persoonan selviytymiskauhu- ja toimintaseikkailupeli.[7][6] Pelaaja ohjaa pääasiassa Joelia; Ellie ja muut hahmot ovat tekoälyn ohjaamia.[8] Pelissä on useita aseita, kuten pistooleja, kivääreitä ja liekinheittimiä sekä monia lähitaisteluaseita.[9]

Tyypillisiä vihollisia pelissä ovat tartunnan saaneet ja toiset ihmiset, joita kutsutaan metsästäjiksi.[10] Tartunnan saaneet jaetaan ”naksuttelijoihin”, ”juoksijoihin” ja ”punkeroihin”.[11] Juoksijat ovat lähiaikoina tartunnan saaneita ihmisiä, jotka pelaajan havaitessaan juoksevat tätä kohti. Naksuttelijat ovat saaneet tartunnan paljon aikaisemmin, ja ne ovat menettäneet näkökykynsä. Ne näkevät lepakon tavoin käyttämällä apunaan ääntä, naksuttelemalla. Naksuttelijat ovat vaikeammin tapettavissa kuin juoksijat, joihin tehoaa jo pelkästään nyrkit. Naksuttelijoita varten tarvitaan joko käsiase tai päivitetty lähitaisteluase. Punkerot ovat pelin harvinaisimpia vihollisia, ja ne toimivat ikään kuin tason päävihollisina. Ne ovat isoja, painavia otuksia, jotka heittelevät eräänlaisia pommeja, jotka vahingoittavat pelaajaa.[12] Tartunnan saaneet pyrkivät tappamaan pelaajan joko puremalla tai hakkaamalla. Lisäksi pelissä on vihollisina toisia ihmisiä, jotka ryöstävät ja tappavat muita selviytyjiä. Osa heistä on kannibaaleja. Toisinaan pelaajan vastassa on armeijan sotilaita tai kapinallisjoukko Tulikärpästen jäseniä.

Pelaaja voi usein päättää, taisteleeko hän vihollisia vastaan vai yrittääkö hän hiiviskellä niiden ohitse. Taistelu on ainoa vaihtoehto silloin, kun se edistää tarinaa. Pelaajalla on käytössään pitkiä aseita, kuten kivääreitä, haulikoita ja jousipyssyjä sekä lyhyitä käsiaseita, kuten pistooleita ja revolvereita. Pelaaja voi löytää maasta lähitaisteluaseita, kuten pesäpallomailoja tai putkia, jotka kuitenkin hajoavat käytössä. Pulloja ja tiiliä voidaan käyttää vihollisten tainnuttamiseen tai harhauttamiseen.[13] Aseita voidaan parannella työpenkkien ääressä, ja Joelin fyysisiä kykyjä, kuten elämäpisteiden määrää tai askartelunopeutta, voidaan parantaa keräämällä pillereitä ja lääkekasveja. Lääkepakkauksia ja välineitä, kuten Molotovin cocktaileja, voidaan tehdä pelialueelta löytyvien osien, kuten alkoholin ja siteiden, avulla.[8] Aseiden panokset ovat harvassa, ja niitä voi kantaa mukanaan vain rajatun määrän.[14] Muita kerättäviä esineitä, kuten sarjakuvia, muistilappuja ja Tulikärpästen riipuksia, voi löytää maastosta, mutta niillä ei ole pelaamisen kannalta mitään arvoa.[15]

Taistelukohtausten lisäksi pelissä on paljon rauhallisia kohtauksia, jotka sisältävät usein keskusteluja hahmojen välillä. Keskustelut ovat usein valinnaisia, eikä niitä ole pakko kuunnella. Näiden kohtausten aikana pelaajien tulee ratkaista yksinkertaisia tehtäviä, kuten viedä uimataidoton Ellie lautalla syvien vesialueiden yli ja käyttää tikkaita tai roskalavoja ylemmäs pääsemiseksi.[8]

The Last of Us sisältää tekoälyjärjestelmän, jota kutsutaan ”vallan tasapainoksi.” Järjestelmä antaa vihollisten reagoida taistelutilanteisiin realistisesti. Viholliset menevät suojaan pelaajan nähdessään, huutavat apua tarvittaessa ja käyttävät hyväksi pelaajan ahdinkoa, jos tältä on esimerkiksi panokset loppuneet. Samalla tavoin Ellie pystyy auttamaan Joelia heittämällä esineitä vihollisia päin, kertomalla Joelille vihollisen olinpaikan ja pelin loppua kohden käyttämällä veistä ja pistoolia.[16]

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Pääpeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joelin ja Ellien matkaama reitti Yhdysvaltojen halki.

Peli alkaa prologilla, jossa esitellään päähenkilö Joel (Troy Baker) ja hänen nuori tyttärensä Sarah (Hana Hayes). Joelin syntymäpäivänä yhtäkkinen loiseliön aiheuttama tartunta-aalto leviää Yhdysvalloissa. Pelaaja ohjaa Sarahia, joka herää setänsä Tommyn (Jeffrey Pierce) sekavaan puhelinsoittoon. Hän löytää alakerrasta isänsä, joka etsii pistooliaan. Tommy saapuu Joelin ja Sarahin luo, ja he yrittävät lähteä pois kaupungista. Matkalla he kolaroivat ja joutuvat jatkamaan jalan. He luulevat pelastuneensa, kun he kohtaavat armeijan sotilaan, mutta sotilas saa määräyksen ampua heidät. Tommy onnistuu ampumaan sotilaan, mutta Sarah kuolee häneen osuneeseen luotiin.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin tartunta on tuhonnut lähes koko sivilisaation, ja vain joukko selviytyjiä elää Yhdysvalloissa. Selviytyjiä elää sekä armeijan tarkasti vartioimilla karanteenivyöhykkeillä että niiden ulkopuolella. Joel elää Bostonin karanteenivyöhykkeellä ja toimii salakuljettajana yhdessä parinsa Tessin (Annie Wersching) kanssa. Joel ja Tess lähtevät etsimään paikallista gangsteria Robertia (Robin Atkin Downes), joka on varastanut heiltä suuren määrän aseita ja myynyt ne eteenpäin kapinallisjoukko Tulikärpäsille. Joel ja Tess tapaavat Tulikärpästen johtajan, Marlenen (Merle Dandridge), joka suostuu antamaan aseet, jos he salakuljettavat teini-ikäisen Ellien (Ashley Johnson) pois karanteenivyöhykkeeltä. He lähtevät yöllä, mutta huomaavat pian Ellien käsivarressa olevan infektion. Ellie väittää sen olevan kolme viikkoa vanha ja olevansa immuuni tartunnalle. Määränpäässään he löytävät Tulikärpäsjoukon kuolleena. Tess paljastaa saaneensa tartunnan ja käskee Joelia jättämään hänet. Tess kuolee sotilaiden luoteihin.

Joel päättää viedä Ellien veljensä Tommyn luo, joka oli kerran Tulikärpästen jäsen. Tommy asuu kuitenkin kaukana Coloradossa, joten Joel hankkii auton tutultaan Billiltä (W. Earl Brown). Joel ja Ellie jatkavat autolla matkaansa, mutta joutuvat pysähtymään Pittsburghiin, missä heitä väijyy joukko metsästäjiä. Ellie pelastaa Joelin ampumalla yhden metsästäjistä, mikä saa Joelin opettamaan Ellietä ampumaan. Joel antaa Ellielle myös pistoolin käyttöönsä. Pittsburghissa he tapaavat Henryn (Brandon Scott) ja tämän pikkuveljen Samin (Nadji Jeter), joka on suunnilleen Ellien ikäinen. He matkaavat yhdessä jonkin aikaa kunnes Sam saa tartunnan ja muuttuu. Ennen kuin muuttunut Sam ehtii tehdä vahinkoa, Henry ampuu hänet. Murtuneena veljensä kohtalosta hän ampuu myös itsensä.

Syksyllä Joel ja Ellie ovat päässeet Jacksoniin, Coloradoon. He löytävät vesivoimalaitoksen, missä Tommy ja hänen vaimonsa Maria (Ashley Scott) asustavat. Maria kertoo Ellielle Joelin menneisyydestä. Joel päättää jättää Ellien Tommyn käsiin ja palata takaisin. Joel kuitenkin muuttaa mielensä ja lähtee viemään Ellietä hevosen selässä kohti Coloradon yliopistoa, missä Tommy kertoo Tulikärpästen majailevan. Yliopistolla he huomaavat Tulikärpästen hylänneen koulun laboratorion ja siirtyneen Salt Lake Cityyn. Joukko selviytyjiä yllättää Joelin ja Ellien, ja Joel haavoittuu pahasti.

Joelin ollessa sairaana Ellie metsästää peuraa. Kun hän lopulta onnistuu tappamaan sen, hän kohtaa kaksi selviytyjää, Davidin (Nolan North) ja Jamesin (Reuben Langdon). Ellie suostuu vaihtamaan peuran lääkkeeseen Joelille. James lähtee takaisin leiriinsä, mutta David jää Ellien kanssa kahden. Joukko tartunnan saaneita saartaa heitä, mutta he onnistuvat tappamaan ne. Myöhemmin David kertoo, että yliopistolla Joelin ja Ellien kimppuun hyökänneet selviytyjät olivat heidän leiristään. David antaa Ellien silti mennä lääkkeen kanssa, mutta joukko miehiä lähtee jäljittämään Ellietä Davidin käskyä kuuntelematta. Ellie johdattaa heidät pois Joelin luota ja joutuu kiinniotetuksi. Hän kuitenkin karkaa, mutta joutuu Davidin saartamaksi palavaan ravintolaan. Joel herää ja kuulustelee kahta miestä Ellien olinpaikasta. Hän saapuu ravintolaan, missä Ellie tappaa Davidin.

Keväällä kaksikko saapuu Salt Lake Cityyn. He matkaavat tunnelin läpi, mutta joutuvat virran pyörteeseen ja melkein hukkuvat. Tulikärpäsjoukko kuitenkin ottaa heidät kiinni. Joel herää sairaalasta, missä Marlene odottaa häntä. Marlene kertoo Ellien olevan valmiina leikkaukseen, missä Tulikärpäset aikovat poistaa hänen aivonsa tutkiakseen hänen immuniteettiaan. Joel pakenee ja löytää Ellien tajuttomana leikkauspöydältä. Hän kantaa Ellien sairaalan parkkipaikalle, missä Marlene yrittää estää häntä. Joel ampuu Marlenen ja valehtelee Ellielle kotimatkalla, että Tulikärpäset ovat lakanneet etsimästä lääkettä tartunnalle. Peli päättyy kaksikon pysähtyessä lähelle Tommyn asuinpaikkaa, missä Ellie komentaa Joelin vannomaan, että kaikki, mitä hän kertoi Tulikärpäsistä oli totta. Joel valehtelee ja vastaa myöntävästi, mihin Ellie toteaa: ”Okei”.

Lisäsisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelille julkaistiin lisäosa Left Behind 14. helmikuuta 2014. Lisäosa seuraa kahta aikajanaa, joiden välillä tarina hyppii. Ensimmäinen tarina sijoittuu Coloradon yliopiston tapahtumien jälkeiseen aikaan, jolloin Joel on vakavasti haavoittunut. Ellie vie hänet turvaan ostoskeskukseen ja lähtee etsimään ensiaputarvikkeita. Kun ostoskeskuksen apteekki on jo ryövätty, Ellie joutuu etsimään lääkettä muualta. Hän törmää pudonneeseen armeijan helikopteriin ja löytää sen sisältä ensiapupakkauksen. Hän yrittää päästä turvallisesti takaisin Joelin luo, mutta kohtaa matkalla tartunnan saaneita ja Davidin ryhmän selviytyjiä. Lopulta hän pääsee Joelin luo taisteltuaan heitä vastaan ja onnistuu sitomaan hänen haavansa.

Toinen tarina sijoittuu Bostoniin kolme viikkoa ennen pääpelin tapahtumia. Ellien paras ystävä Riley (Yaani King) yllättää hänet sisäoppilaitoksessa, missä Ellie opiskelee. Riley paljastaa liittyneensä Tulikärpäsiin ja vie Ellien hylättyyn ostoskeskukseen, missä he ovat aiemminkin käyneet. Tytöt leikkivät jonkin aikaa, kunnes Riley sanoo, että Tulikärpäset ovat määränneet hänet toiseen kaupunkiin ja että hän halusi nähdä Ellien vielä viimeistä kertaa. Piristääkseen tunnelmaa, tytöt leikkivät sotaa vesipyssyillä ja tanssivat yhdessä. Ellie paljastaa ettei halua Rileyn lähtevän ja suutelee häntä. Yhtäkkiä musiikista kiinnostuneet tartunnan saaneet saartavat heidät. He onnistuvat pakenemaan niiltä, mutta tulevat sitä ennen purruksi. Ellie raivostuu, mutta Riley yrittää rauhoitella häntä sanoen: ”Odotetaan vain, mitä tapahtuu. Ollaan tosi traagisia, menetetään järkemme yhdessä.” Hänen sanansa painuvat Ellien mieleen ja hän muistelee niitä, kun hän valmistautuu viemään Joelin toiseen piilopaikkaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjaaja Bruce Straley (vas.) ja luova ohjaaja Neil Druckmann (oik.) valittiin johtamaan The Last of Usin kehitystä.

Tarinan kehitys ja asetelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naughty Dog aloitti The Last of Usin kehittämisen loppuvuodesta 2009, heti Uncharted 2: Among Thievesin julkaisun jälkeen. Yhtiön sisällä muodostettiin kaksi ryhmää, joista toinen alkoi kehittää Uncharted 3: Drake's Deceptionia ja toinen The Last of Usia.[17] Jälkimmäisen saivat johdettavakseen ohjaaja Bruce Straley ja luova ohjaaja Neil Druckmann.[18]

Opiskellessaan Carnegie Mellon -yliopistossa vuonna 2004 Druckmann osallistui ryhmätyöhön, jonka tehtävänä oli luoda videopelikonsepti, joka esiteltäisiin elokuvaohjaaja George A. Romerolle. Romero valitsisi oman suosikkinsa ja sen keksijätiimi tekisi prototyypin pelistä. Druckmannin ajatuksena oli yhdistää Ico-videopelin kaltainen pelimekaniikka ja Romeron Night of the Living Dead -elokuvan kaltainen zombi-maailmanlopusta kertova tarina. Pelin päähenkilöksi hän kirjoitti Sin Cityn (1991–2000) John Hartigania muistuttavan poliisin, jonka tehtävänä oli nuoren tytön suojeleminen. Päähenkilön sydänsairauden takia pelaajat olisivat saaneet pelata usein nuoren tytön hahmolla, mikä olisi kääntänyt hahmojen roolit vastakkaiseksi. Romero ei valinnut ideaa, mutta Druckmann kehitti sitä myöhemmin kirjoittaessaan The Last of Usin tarinaa. Suunnitteluvaiheessa ideana oli, että tartunta leviäisi ainoastaan naisiin, mutta sitä pidettiin lopulta liian misogynistisena.[19]

Peli tutkii mahdollisuutta, jossa Cordyceps-sieni tarttuu ihmiseen. Sieni tartuttaa pääosin hyönteisiä ottaen niiden motoriikan haltuunsa ja pakottaen ne kasvattamaan sientä.[20]

Pelin keskeisessä osassa olevat tartunnan saaneet saivat inspiraationsa BBC:n luontodokumentissa Planeettamme Maa (2006) esiintyneestä osiosta, joka kertoi Cordyceps-suvun sienestä.[21] Kyseiset sienet tartuttavat pääosin hyönteisiä: ne ottavat haltuunsa niiden motoriikan ja pakottavat ne auttamaan sienen kasvamista.[20] Peli tutkii kuitenkin ajatusta siitä, mitä tapahtuisi, jos sieni tarttuisi ihmiseen ja pääsisi leviämään.[21] Pelissä ei suoraan sanota, mistä virus sai alkunsa; peliohjaaja Bruce Straley mukaan se johtuu siitä, että kehitysryhmä keskittyi enemmän pelin hahmoihin eikä virukseen. Kehittäjät selittivät tapahtumat mieluummin alatekstin avulla eivätkä suoraan maininneet infektion syytä. Straley vertaili The Last of Usin alatekstiä BioShock Infiniten (2013) alatekstiin. Hänen mielestään jälkimmäinen sytytti monia keskusteluja peliteollisuuden sisällä, minkä hän näkee teollisuuden kypsymisen merkkinä. ”Olen nähnyt tarpeeksi hyviä tarinoita romaaneissa ja elokuvissa. Nyt haluan nähdä niitä videopeleissä”, Straley sanoi.[22] Kehitysryhmä käytti tartunnan saaneita tarinassaan pakottaakseen pelaajan tutkimaan ihmisen peräänantamattomuuden rajoja.[23] Koko kehityksen ajan ryhmä vakuuttivat, että tartunnan saaneet olivat selvästi erilaisempia kuin zombit.[24]

Jotta peli olisi mahdollisimman realistinen, ryhmä tutki laajasti aihetta. Alan Weismanin kirjan Maailma ilman meitä (2007) inspiroimana Naughty Dog loi pelimaailman, jossa pelaajan olisi pakko tehdä päätöksiä ja hyödyntää rajallisia tarvikkeitaan tehokkaasti.[25] Druckmann otti vaikutteita myös historiallisista tapahtumista. Tutkiessaan vuoden 1918 espanjantautia, hän sai tietää vainoharhaisuudesta ja ihmisten tarpeesta puolustaa itseään sukupuuton uhan alla; 1880-luvun polioepidemia taas ilmaisi hänelle miten eriäväisyydet yhteiskuntaluokissa voivat värjätä ihmisten käsityksiä syyllisyydestä suuren katastrofin sattuessa.[26] Druckmann ja Straley ovat kertoneet Amy Hennigin toimineen inspiraationa pelin tarinalle; Hennig työskenteli pääkäsikirjoittajana ja luovana ohjaajana Uncharted-pelisarjassa (2007–).[27] Ryhmä otti myös vaikutteita elokuvasta Gravity (2013) pelin yksinkertaisuuden ja intensiivisyyden suhteen.[28]

Druckmann vältti käsikirjoituksessa käyttämästä ”hienoa dialogia” ja piti kaiken ”lyhyenä ja luonnollisena”.[29] Yhteisöstrategi Eric Monacellin mukaan tarinan kantavat teemat ovat ”rakkaus, lojaalius ja vapahdus”, joiden tärkeyttä hän painottaa.[30] Hänen kollegansa Arne Meyer sanoi, että pelin väkivalta sopii sen tarinaan.[31] Ryhmä oli kiinnostunut tarinan synkistä teemoista sen ”kauniin” asetelmaan rinnalla.[32] Pelin loppu oli tarkoitus jättää tulkinnanvaraiseksi.[19] Straley on sanonut, että se ”ei ole tyypillinen loppu, mutta se on silti mukava päätös.”[33] Sekä hän että Druckmann ovat kertoneet olevansa turhautuneita, kun pelaajat ovat kertoneet heille, että he halusivat valita pelin lopun. Straley sanoi, että useimmat näistä pelaajista kertoivat hänelle, että olisivat valinneet saman lopun kaikesta huolimatta.[22] Tuotannon alkuvaiheessa ryhmä kaavaili loppua, jossa Ellie joutui tappamaan jonkun pelastaakseen lamautuneen Joelin. Ajatus hylättiin, koska ryhmän mielestä se ei noudattanut hahmojen kehityskaaria.[19] Vaikka pelin testaajat eivät pitäneet lopusta, Druckmann ei muuttanut sitä. Kun pelin musiikki ja pelattavuus oli viimeistä vaille valmis, testaajat alkoivat arvostaa lopetusta enemmän.[34]

Hahmokehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Troy Baker (vas.) ja Ashley Johnson (oik.) esittävät pelin päähenkilöitä, Joelia ja Elliea.

Joelin ja Ellien välinen suhde oli pelin keskeisin osa, ja kaikki muut osatekijät kehitettiin sen ympärille. Kokenut ääninäyttelijä Troy Baker on pelissä Joelin ääni, kun taas Ellien äänenä toimii näyttelijä Ashley Johnson. Heidän suorituksensa taltioitiin käyttämällä pääosin liikkeenkaappausteknologiaa. Suunnilleen 85 prosenttia pelin animaatioista taltioitiin liikkeenkaappauksella, ja jäljelle jääneet ääniosat äänitettiin myöhemmin studiossa.[35] Vaikka Johnsonin katsottiin olevan sopiva Ellieksi melko aikaisessa vaiheessa, Joelin näyttelijää haettiin pitkään, sillä kahden hahmon välinen kemia oli pelin kannalta välttämätön. Sen jälkeen kun Baker ja Johnson olivat näytelleet yhdessä, kehittäjät oivalsivat, että Baker on täydellinen Joel nuoresta iästään huolimatta. Druckmann katsoi roolituksen johtuvan Bakerin äänestä ja tämän liikkeistä koe-esiintymisessä.[36] Baker ja Johnson osallistuivat hahmojensa kehitykseen.[37] Baker esimerkiksi vakuutti Drumannille, että Joel välittäisi Tessistä hahmonsa yksinäisyyden takia,[38] ja Johnson sai Druckmannin kirjoittamaan Elliestä vahvemman ja puolustuksellisemman.[37] Osa hahmojen välisestä vuoropuhelusta oli myös improvisoitu. Druckmannin käsikirjoitus sisälsi turhan paljon vuorosanoja, joten hän antoi näyttelijöiden valita niistä tarinalle välttämättömimmät.[28] Alusta alkaen The Last of Usin piti sisältää kaksi protagonistia, joilla molemmilla on vahva henkilökohtainen tarinakaari. Pelin talviosiossa pelaaja ohjaa Elliea. Kehittäjät pitivät tämän salaisena ennen pelin julkaisua, jotta se tulisi pelaajille yllätyksenä. Myös Ellien immuniteettia ja pelin prologia, jossa pelaaja ohjaa Joelin tytärtä, pidettiin salaisena.[39] Hahmonvaihto merkitsee suojelijan roolin kääntymistä, mikä toistaa Druckmannin opiskeluaikaisia ideoita.[34] Hahmojen vuorovaikutus sai innoitteita Uncharted 2: Among Thievesin Nathan Draken ja Tenzinin suhteesta, joka taas on videopelin Ico innoittama. Pelin päähenkilöt edustavat kahta pelissä esiintyvää aikakautta: Joel edustaa aikaa ennen taudin leviämistä, ja Ellie, joka syntyi maailmanlopun jälkeiseen aikaan, edustaa nykymaailmaa.[25]

Annie Werschingin esittämän Tessin piti alun perin olla pelin päävastustaja, mutta kehitystiimin oli vaikea uskoa hänen motiivejaan.[40] Wersching oli vaikuttunut käsikirjoituksesta ja Druckmannin kyvystä luoda ainutlaatuisia naishahmoja. Kirjoittaessaan pelin naishahmoja, varsinkin Tessin ja Ellien hahmoja, Druckmann vältti ulkoisia vaikutteita kuten esimerkiksi tapaa, jolla naisia kuvataan mediassa.[41] W. Earl Brownin esittämän Billin seksuaalinen suuntautuminen jätettiin alun perin epämääräiseksi käsikirjoituksessa, mutta hahmon kohtauksia muutettiin myöhemmin, kun Brown luki käsikirjoituksen ja piti hahmoa homoseksuaalina.[38] Billin rooli pelissä oli lausua ääneen Joelin huolet Ellien saattamisesta, koska Joel ei voi sitä tehdä. Tehdäkseen Billistä kiinnostavamman, Druckmann teki hänestä ristiriitaisen. Bill sanoo, että toisesta ihmisestä välittäminen vaikeuttaa selviytymistä ja johtaa kuolemaan; lopulta paljastuu, että Billillä oli kumppani, josta hän välitti hyvin paljon.[34]

Kehittäjät kokivat, että selviytymiskauhun genre ja maailmanlopun jälkeinen maailma antoivat heille mahdollisuuden kehittää hahmoja paremmin. Ryhmä käytti Uncharted-peleistään saamaansa tietoa hyväksi ja rinnastivat hahmot sekä pelimekaniikassa että tarinassa tapahtuvien ristiriitojen kanssa. He ottivat vaikutteita kirjoista Tie (2006) ja Varkaiden kaupunki (2008) sekä elokuvasta Menetetty maa (2007),[39] joissa kaikissa on heidän mielestään mieleenpainuvia hahmoja.[42] ”Haluamme, että pelaaja kokee paremmin sen miltä tuntuu elää maailmassa, jossa joka luoti on tärkeä ja jossa jokainen askel voi merkitä joko selviytymistä tai kuolemaa”, Straley sanoi.[39]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkinäytteet


”The Last of Us”

Pelin pääteema ”The Last of Us” on Gustavo Santaolallan säveltämä.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”The Choice”

Kappaleessa kuuluu Santaolallan käyttämä alavireinen kitara.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Kehityksen aikana Druckmann ja Straley kokosivat yhteen erilaisia musiikkikappaleita, joita he pitivät inspiroivina. Etsiessään säveltäjää pelille he huomasivat, että monet heidän keräämistään kappaleista oli säveltänyt Gustavo Santaolalla. Tästä syystä Sony otti yhteyttä Santaolallaan, joka suostui työskentelemään pelin soundtrackin parissa.[36] Santaolalla oli innostunut pelistä kuultuaan, mistä se kertoo; hän oli aiemmin ollut halukas työskentelemään videopeleissä, mutta kieltäytyi työstä ellei sen keskipisteenä ollut sen tarina ja hahmot.[43]

Koska Santaolalla ei osaa lukea tai kirjoittaa nuotteja, hän alkoi työskennellä The Last of Usin parissa tuotannon aikaisessa vaihessa. Druckmann kertoi säveltäjälle osia pelin tarinasta ja teemoista sen sijaan, että olisi antanut säveltämiseen selviä ohjeita; Santaolalla arvosti vapautta ja koki sen edistävän säveltämistä. Santaolallan mukaan hänen pitää säveltääkseen ”mennä johonkin synkkään, rakenteellisempaan paikkaan, joka ei olisi välttämättä melodinen.”[36] Itsensä haastamiseksi hän käytti useita ainutlaatuisia, itselleen aiemmin tuntemattomia soittimia ja antoi itselleen vaaran ja viattomuuden tunteen. Hän käytti alhaiseksi viritettyä kitaraa tuottaakseen matalia ääniä. Santaolalla äänitti monissa huoneissa, mukaan lukien kylpyhuoneessa ja keittiössä, saadakseen aikaan ainutlaatuisia säveliä.[36]

Kehitysryhmä halusi pelin tekoälyn vaikuttavan musiikkiin. He myös yrittivät saada musiikilla aikaan reaktioita pelaajassa, kun he kuulivat tutun sävelen pelin aikaisemmasta vaiheesta, mikä laukaisisi jonkin aiemman tuntemuksen. Musiikkipäällikkö Jonathan Mayerin mielestä pelin toimintakohtauksissa soiva musiikki oli epätavallinen muihin peleihin verrattuna ja mainitsi, että se on ”suhteellisen hillitty”, ja että kun sen irrottaa asiayhteydestä, ensireaktio siihen muuttuu.[44] Pelin pääteema, ”The Last of Us”, oli ensimmäinen musiikkikappale, jonka vaikuttunut ryhmä kuuli.[44]

Markkinointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sony julkisti pelin virallisesti 10. joulukuuta 2011 Spike Video Game Awards -gaalassa.[45] Hieman tiedotuksen jälkeen, Naughty Dogin presidentti paljasti tietoja pelistä:

The Last of Us on genren määrittävä kokemus, joka yhdistelee selviytymis- ja toimintapelien osia ja kertoo hahmovetoisen tarinan modernista taudista, joka tuhoaa ihmiskunnan. Luonto kajoaa sivilisaatioon pakottaen selviytyjät tappamaan ruuan, aseiden ja muun toivossa. Säälimätön selviytyjä Joel ja rohkea, ikäistään viisaampi teini-ikäinen Ellie joutuvat työskentelemään yhdessä selviytyäkseen matkastaan läpi Yhdysvaltojen.

– Evan Wells. [46]

Naughty Dog ilmoitti helmikuussa 2013 joutuvansa siirtämään alkuperäistä julkaisupäivää, 7. toukokuuta 2013, kuukaudella eteenpäin, jotta he voisivat tehdä viime hetken parannuksia. Yhtiö julkaisi lehdistötiedotteen, jossa se selitti siirtoa: ”sen sijaan, että oikaisisimme tai vaarantaisimme visiomme, olemme päättäneet tehneet vaikean päätöksen siirtää julkaisupäivää, sillä uskomme, että peli ansaitsee muutaman lisäviikon, jotta voimme olla varmoja siitä, että The Last of Us on Naughty Dogin korkeiden standardien mukainen”.[47]

Druckmannin kirjoittama ja Faith Erin Hicksin kuvittama neliosainen sarjakuva The Last of Us: American Dreams julkaistiin Dark Horse Comicsin kautta. Sarjakuvasarja on pelin esiosa, ja sen päähenkilöinä ovat nuorempi Ellie ja toinen nuori selviytyjä Riley.[48] Sen ensimmäinen osa ilmestyi 3. huhtikuuta 2013, jonka jälkeen sarjakuvat ilmestyivät kuukausittain. Sarjakuvan kaikki neljä osaa julkaistiin kokoelmana 30. lokakuuta 2013.[49]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostelut
Yhteispisteet
Kerääjä Pisteet
GameRankings 95,09%[50]
Metacritic 95/100[51]
Arvostelupisteet
Julkaisu Pisteet
Computer and Video Games 10/10[52]
Edge 10/10[53]
Eurogamer 10/10[54]
IGN 10/10[55]
Pelaaja 8/10 (PS3)[56]
10/10 (PS4)[57]
V2.fi 5/5 tähteä[8]
Destructoid 10/10[58]

The Last of Us oli arvostelumenestys.[59] Arvosteluja keräävä sivusto Metacritic laski sille 98 arvostelun pohjalta painotetun keskiarvon 95/100.[51] GameRankings laski 68 arvostelun perusteella sen arvosanaksi 95 %.[50] Se on viidenneksi korkeimmalle arvosteltu Playstation 3 -peli sekä Metacriticin että GameRankingsin sivuilla. Kriitikot kehuivat sen hahmokehitystä, tarinaa ja alatekstiä, äänisuunnittelua sekä naisten ja HLBT-hahmojen kuvausta. Peliä pidetään yhtenä seitsemännen sukupolven merkittävimmistä,[60][61] ja monen kriitikon mukaan se on yksi kaikkien aikojen parhaimmista videopeleistä.[62][63] IGN:n Colin Moriarty kutsui The Last of Usia ”mestariteokseksi”,[55] ja Edgen kriitikon mielestä se on konsoliajan ”kaikkein mukaansatempaavin, tunteenomaisesti sointuvin, tarinavetoisin eepos”.[53] Eurogamerin Oli Welsh kirjoitti, että se on ”toivonpilkahdus” selviytymiskauhulle,[54] ja Computer and Video Gamesin Andy Kelly julisti sen ”Naughty Dogin hienoimmaksi hetkeksi”.[52]

Pelaajan Ville Arvekari antoi The Last of Usille arvosanaksi 8/10 ja kehui sen hahmoja, mutta moitti sen ”hidastempoista” tarinaa.[56] Vuotta myöhemmin lehden Janne Pyykkönen antoi The Last of Us: Remastered -pelille täydet pisteet ja kirjoitti, että pelissä on ”armottoman hyvä käsikirjoitus, uskottavaa dialogia ja alan parasta ääninäyttelyä, upea ääniraita, taiteellisesti ja teknisesti mestarillista grafiikkaa”.[57] V2.fi-sivuston Manu Pärssinen antoi pelille täydet viisi tähteä ja kehui sen tarinaa, hahmoja ja tunnelmaa. Lisäksi ääninäyttelijät, joita hän kutsuu alansa ammattilaisiksi, saivat Pärssiseltä arvostusta.[8]

Pelin hahmot, varsinkin Joel ja Ellie, saivat paljon kehuja muualtakin. Game Informerin Matt Helgeson kutsui kaksikon samaistuttavaa suhdetta ”liikuttavaksi” ja ”hyvin tehdyksi”.[64] Eurogamerin Welsh, jonka mielestä hahmot oli kehitetty ”maltilla ja taidolla”, arvosti niiden tunteellista painoarvoa,[54] ja Joystiqin Richard Mitchellin mukaan suhde oli ”aito” ja tunteellinen.[65] Näyttelijöiden suoritukset, jotka Edgen sekä Eurogamerin Welshin mukaan paransivat käsikirjoitusta,[53][54] saivat myös arvostusta.[64][55][58]

Myynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Last of Us myi ensimmäisen julkaisuviikkonsa aikana yli 1,3 miljoonaa kappaletta, ja siitä tuli vuoden 2013 siihen asti myydyin videopeli.[66] Kolme viikkoa julkaisunsa jälkeen, peli oli myynyt 3,4 miljoonaa kappaletta, ja sen arveltiin olevan parhaiten myydyin alkuperäinen peli sitten L.A. Noiren (2011) julkaisun.[67] The Last of Us oli lopulta vuoden 2013 kymmenenneksi myydyin.[68] Syyskuuhun 2014 mennessä peli oli myynyt kahdeksan miljoonaa kappaletta, joista seitsemän miljoonaa oli ollut PlayStation 3:lle ja miljoona PlayStation 4:lle.[4] Suomessa The Last of Us saavutti kultapelin rajan 15 771 myydyllä kappaleella, ja se oli vuoden 2013 yhdeksänneksi myydyin videopeli.[69]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Last of Us on kaikkien aikojen palkituin videopeli yli 230 vuoden peli -palkinnolla.[5] Se oli arvosteluja keräävien sivustojen Metacriticin ja GameRankingsin toiseksi korkeimmalle arvosteltu videopeli vuonna 2013 Grand Theft Auto V:n jälkeen.[70][71] Ennen pelin julkaisua, se sai lukuisia palkintoja E3-tapahtumassa.[72] Peli voitti vuoden peli -palkinnon muun muassa seuraavissa julkaisuissa: The A.V. Club,[73] Canada.com,[74] Cheat Code Central,[75] Daily Mirror,[76] The Daily Telegraph,[77] Destructoid,[78] The Escapist,[79] GamesRadar,[80] GameTrailers,[81] Game Revolution,[82] Giant Bomb,[83] Good Game,[84] Hardcore Gamer,[85] IGN,[86] International Business Times,[87] Kotaku,[88] Pelaaja,[89] VG247,[90] VideoGamer.com.[91] Lisäksi se voitti vuoden pelin Annie-,[92] Bafta-,[93] Interactive Achievement- ja Game Developers Choice -palkinnot.[94][95]

Sovitukset ja mahdollinen jatko-osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sony ilmoitti maaliskuussa 2014, että The Last of Usin elokuvasovitus on tekeillä. Elokuvan ohjaa Neil Druckmann ja sen tuottaa Sam Raimi.[96] Druckmann ja pelin näyttelijät, Gustavo Santaolallan säveltämänä, esittivät osan pelin kohtauksista teatteriesityksenä 28. heinäkuuta 2014 Santa Monica, Kaliforniassa.[97]

Druckmann sanoi helmikuussa 2014, että pelin jatko-osan mahdollisuus on ”noin 50/50”, ja että ryhmän tulisi löytää tarina, ”joka on syytä kertoa ja joka ei toista itseään”.[98] Heinäkuussa 2014 strategisti Arne Meyer sanoi, että jatko-osan harkitsematta jättäminen ”olisi epäoikeudenmukaista” peliyhtiötä ja faneja kohtaan.[99]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomioita
  1. Päivitetty versio The Last of Us: Remastered julkaisiin PlayStation 4:lle heinäkuussa 2014.
Viitteet
  1. a b The Last of Us - Playstation 3 Discshop.fi. Viitattu 13.2.2013. (suomeksi)
  2. Leboeuf, Sarah: The Last of Us Gets May Release Date The Escapist. 8.12.2012. Viitattu 13.2.2013. (englanniksi)
  3. Karmali, Luke: The Last of Us Sales Pass 7 Million with New DLC Coming 16.7.2014. IGN. Viitattu 21.1.2015. (englanniksi)
  4. a b Dunning, Jason: The Last of Us Remastered Crosses One Million Sold Worldwide 1.9.2014. Viitattu 9.4.2015. (englanniksi)
  5. a b Nelva, Giuseppe: Naughty Dog’s The Last of Us Is the Most Awarded Game in Recorded History by Critics 24.1.2014. DualShockers. Viitattu 21.1.2015. (englanniksi)
  6. a b Moilanen, Jukka: Ohjaaja vahvistaa: The Last of Us -leffa perustuu pelin tarinaan Pelaaja. 14.3.2014. Viitattu 5.2.2015.
  7. Naughty Dogin selviytymiskauhu The Last of Us nappasi Australiassa K18-luokituksen 16.5.2013. Tilt.fi. Viitattu 5.2.2015.
  8. a b c d e Pärssinen, Manu: V2.fi - Arvostelu - The Last of Us 14.6.2013. V2.fi. Viitattu 5.2.2015.
  9. Ennakossa The Last of Us 17.5.2013. Konsolifin.net. Viitattu 5.2.2015.
  10. The Last of Us: Viimeiset selviytyjät, Viimeiset päivät (Ja vain aikuisille!) 5.8.2013. Peliraati.fi. Viitattu 5.2.2015.
  11. Arvekari, Ville: Arvostelu: The Last of Us Pelaaja. 7.6.2013. Viitattu 5.2.2015.
  12. The Last Of Us - Let's play / Pelailu osa 10 - Punkero - suomeksi / Finnish - HD 24.6.2013. YouTube. Viitattu 5.2.2015.
  13. The Last of Us 19.6.2013. Konsolifin.net. Viitattu 5.2.2015.
  14. The Last of Us - The Real Men's Playground 2.7.2013. The Real Men's Playground. Viitattu 5.2.2015.
  15. Arvostelussa The Last of Us 7.7.2013. Gaming.fi. Viitattu 5.2.2015.
  16. Meyer, Arne: Balance Of Power: Gameplay In The Last Of Us 2.3.2012. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  17. Moriarty, Colin: Naughty Dog Officially Split Into Two Teams 12.12.2011. IGN. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  18. Hansen, Ben: New Tricks: An Interview With Naughty Dog's Co-Presidents Game Informer. 22.2.2012. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  19. a b c Webster, Andrew: The power of failure: making 'The Last of Us' The Verge. 19.9.2013. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  20. a b Photos: "Zombie" Ants Found With New Mind-Control Fungi 5.3.2011. National Geographic. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  21. a b Takahashi, Dean: What inspired The Last of Us (interview) 6.8.2013. VentureBeat. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  22. a b Takahashi, Dean: The definitive interview with the creators of Sony’s blockbuster The Last of Us (part two) 6.8.2013. VentureBeat. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  23. Willoughby, Shane: TGL Interview: Naughty Dog’s Neil Druckmann talks The Last of Us 16.8.2012. Arkistoitu alkuperäisestä. The Gaming Liberty. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  24. The Last of Us Development Series Episode 1: Hush Sony Computer Entertainment. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  25. a b The Last of Us: An Interview with Naughty Dog The Digital Fix. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  26. Parker, Laura: Staying Human in the Inhuman World of The Last of Us 1.2.2013. GameSpot. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  27. Turi, Tim: Expanding The House: Naughty Dog's Second Team Game Informer. 24.2.2012. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  28. a b The Last Of Us: The Best Film Of The Year (That Wasn't Actually A Film) Empire. 18.12.2013. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  29. Dutton, Fred: The Last of Us – Neil Druckmann on Creating a Future Classic PlayStation Blog. 7.6.2013. Sony Computer Entertainment. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  30. Yablonski, Kirby: The Last of Us (PS3) Developer Interview at Fan Expo Vancouver 23.4.2012. Canadian Online Gamers. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  31. Makuch, Eddie: Naughty Dog: violence fits the narrative in The Last of Us 12.10.2012. GameSpot. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  32. The Last of Us Development Series Episode 2: Wasteland Beautiful Sony Computer Entertainment. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  33. The Last Of Us: the definitive postmortem – spoilers be damned The Edge. 18.6.2013 Arkistoitu alkuperäisestä. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  34. a b c Petit, Carolyne: Bonds Forged in Difficult Times: The Making of The Last of Us 6.8.2013. GameSpot. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  35. Hanson, Ben: Capturing Joel And Ellie For The Last Of Us Game Informer. 20.2.2012. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  36. a b c d Grounded: Making The Last of Us Sony Computer Entertainment. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  37. a b Robertson, Andy: The Last of Us: interview with Neil Druckmann and Ashley Johnson The Telegraph. 31.5.2013. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  38. a b Smith, Edward: The Last of Us, Neil Druckmann and Less Being More International Business Times. 5.6.2013. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  39. a b c Takahashi, Dean: The definitive interview with the creators of Sony’s blockbuster The Last of Us (part one) 6.8.2013. VentureBeat. Viitattu 2.4.2015. (englanniksi)
  40. Helgeson, Matt: Afterword: The Last of Us. Game Informer, elokuu 2013, nro 45, s. 32–33. CBS Interactive. (englanniksi)
  41. Cook, David: The Last of Us: acting out the end of the world 12.12.2012. VG247.com. Viitattu 8.4.2015. (englanniksi)
  42. Turi, Tim: Strife Breeds Strife: Inspiration For The Last Of Us Game Informer. 10.2.2012. Arkistoitu alkuperäisestä. Viitattu 8.4.2015. (englanniksi)
  43. Hanson, Ben: Why Audio Matters In The Last Of Us Game Informer. 15.2.2012. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  44. a b Farokhmanesh, Megan: Naughty Dog discusses sound and music in The Last of Us Polygon. 23.6.2013. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  45. Cullen, Johnny: Naughty Dog’s The Last of Us announced at VGAs 11.12.2011. VG247. Viitattu 26.3.2015. (englanniksi)
  46. Naughty Dog Reveals The Last of Us at 2011 VGAs 11.12.2011. Sony Computer Entertainment. Viitattu 26.3.2015. (englanniksi)
  47. Miller, Greg: The Last of Us Delayed 12.2.2013. IGN. Viitattu 26.3.2015. (englanniksi)
  48. Goldfarb, Andrew: The Last of Us Prequel Comic, Art Book Revealed 12.10.2012. IGN. Viitattu 1.4.2015. (englanniksi)
  49. The Last of Us: American Dreams TPB Dark Horse Comisc. Viitattu 1.4.2015. (englanniksi)
  50. a b The Last of Us for Playstation 3 GameRankings. Viitattu 26.3.2015. (englanniksi)
  51. a b The Last of Us for Playstation 3 Reviews Metacritic. Viitattu 26.3.2015. (englanniksi)
  52. a b Kelly, Andy: The Last of Us review: Apocalypse wow Computer and Video Games. 5.6.2013. Viitattu 26.3.2015. (englanniksi)
  53. a b c The Last Of Us review Edge. 5.6.2013. Arkistoitu alkuperäisestä. Viitattu 26.3.2015. (englanniksi)
  54. a b c d Welsh, Oli: The Last of Us review Eurogamer. 31.7.2013. Viitattu 26.3.2015. (englanniksi)
  55. a b c Moriarty, Colin: The Last of Us Review 5.6.2013. IGN. Viitattu 26.3.2015. (englanniksi)
  56. a b Arvekari, Ville: Arvostelu: The Last of Us Pelaaja. 7.6.2013. Viitattu 26.3.2015. (englanniksi)
  57. a b Pyykkönen, Janne: Arvostelu: The Last of Us Remastered Pelaaja. 5.9.2014. Viitattu 26.3.2015. (englanniksi)
  58. a b Sterling, Jim: Review: The Last of Us 5.6.2013. Destructoid. Viitattu 26.3.2015. (englanniksi)
  59. Hussain, Tamoor: The Last of Us review round-up: 'Easily Naughty Dog's finest moment' Computer and Video Games. 5.6.2013. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
  60. The Last of Us - #3 Top Games of a Generation 4.6.2014. IGN. Viitattu 26.3.2015. (englanniksi)
  61. Robinson, Martin: Eurogamer's Games of the Generation: The top 50 Eurogamer. 4.11.2013. Viitattu 26.3.2015. (englanniksi)
  62. 1. The Last Of Us - The 100 Greatest Video Games Of All Time 15.8.2014. Viitattu 26.3.2015. (englanniksi)
  63. Moriarty, Colin: Colin Moriarty's Top 25 Games of All Time 7.2.2014. IGN. Viitattu 26.3.2015. (englanniksi)
  64. a b Helgeson, Matt: Naughty Dogs' Grim Masterpiece - The Last of Us Game Informer. 5.6.2013. Viitattu 26.3.2015. (englanniksi)
  65. Mitchell, Richard: The Last of Us review: Humans, conditioned 5.6.2013. Joystiq. Viitattu 26.3.2015. (englanniksi)
  66. Tassi, Paul: 'The Last of Us' Has The Biggest Launch Of The Year With 1.3M Sold Forbes. 18.6.2013. Viitattu 9.4.2015. (englanniksi)
  67. Yin-Poole, Wesley: Sony declares The Last of Us a success with over 3.4 million global sales 9.7.2014. Eurogamer.net. Viitattu 9.4.2015. (englanniksi)
  68. 100 best-selling video games of 2013 revealed 16.1.2014. Metro.co.uk. (englanniksi)
  69. Vuoden 2013 kaikki platina- ja kultapelit – GTA5 oli vuoden superhitti 27.3.2014. Dome.fi. Viitattu 9.4.2015.
  70. Best Video Games for 2013 Metacritic. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  71. Browse and Search Games GameRankings. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  72. The Last of Usin saamat palkinnot E3-tapahtumassa:
  73. Ryan, Kyle: The people have spoken: The 2013 A.V. Club Readers’ Poll results The A.V. Club. 23.12.2013. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  74. O'Rourke, Patrick: Top video games of 2013: What’s this year’s best game? 17.12.2013. Canada.com. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  75. Game of the Year Winner 2013 6.12.2013. Cheat Code Central. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  76. Silver, Dan: Top games of 2013: Five best video games to buy for Christmas The Daily Mirror. 12.12.2013. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  77. Hoggins, Tom: Telegraph Video Game Awards 2013 The Telegraph. 31.12.2013. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  78. Hansen, Steven: The winner of Destructoid's 2013 Game of the Year 24.12.2013. Destructoid. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  79. The Escapist Awards - Game of the Year 2013 The Escapist. 11.1.2014. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  80. Game of the year 2013 21.1.2014. GamesRadar. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  81. Winners Montage - GameTrailers Game of the Year Awards 7.1.2014. GameTrailers. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  82. Bischoff, Daniel: Game of the Year 2013 20.12.2013. Game Revolution. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  83. Giant Bomb's 2013 Game of the Year Awards: Day Five 27.12.2013. Giant Bomb. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  84. Good Game Stories - Award - Best Game Good Game. 3.12.2013. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  85. 2013 Game of the Year Award Hardcore Gamer. 22.12.2013. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  86. Overall - IGN's Best of 2013 18.12.2013. IGN. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  87. Elise, Abigail: The Five Best Video Games of 2013: Why We'll Miss This Current Generation of Consoles International Business Times. 14.11.2013. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  88. Totilo, Stephen: The Last of Us Is Kotaku's Game of the Year 30.12.2013. Kotaku. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  89. Arvekari, Ville: Lukijat ovat puhuneet: Pelaajan yhteisö valitsi vuoden 2013 parhaat pelit Pelaaja. 17.1.2014. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  90. Nunneley, Stephany: VG247 Community Games of the Year 11.1.2014. VG247. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  91. Burns, Stephen: Game of the Year 2013 - No.1: The Last of Us 31.12.2013. VideoGamer.com. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  92. Patten, Dominic: Annie Award Winners & More 1.2.2014. Deadline. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  93. Karmali, Luke: BAFTA Games Awards 2014 Winners Announced 13.3.2014. IGN. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  94. 17th Annual D.I.C.E. Awards 7.2.2014. Academy of Interactive Arts & Sciences. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  95. Pitcher, Jenna: The Last of Us cleans up at the 2014 Game Developer Choice Awards Polygon. 20.3.2014. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  96. Vejvoda, Jim: Screen Gems to Distribute Sam Raimi-Produced The Last of Us Movie 6.3.2014. IGN. Viitattu 16.4.2015. (englanniksi)
  97. McWhertor, Michael: The Last of Us will be performed on stage for just one night Polygon. 21.7.2014. Viitattu 16.4.2015. (englanniksi)
  98. Robinson, Martin: Naughty Dog mulls The Last of Us 2 24.2.2014. Eurogamer. Viitattu 16.4.2015. (englanniksi)
  99. Scammell, David: Naughty Dog exploring ideas for The Last of Us 2 21.7.2014. VideoGamer.net. Viitattu 16.4.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta The Last of Us.