Stephen King

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Richard Bachman” ohjaa tänne. Richard Bachman käsittelee samannimistä jääkiekkomaalivahtia.
Stephen King
Stephen King vuonna 2007.
Stephen King vuonna 2007.
Salanimet Richard Bachman
Syntynyt 21. syyskuuta 1947 (ikä 67)
Portland
Kansallisuus Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tyylilajit Kauhu, fantasia
Ensiteokset Carrie
Tuotannon kieli Englanti
Sivusto stephenking.com
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Stephen Kingin talo Bangorissa, Mainessa

Stephen Edwin King (s. 21. syyskuuta 1947 Portland) on erittäin tuottelias yhdysvaltalainen kauhukirjailija. Kingin kirjat ovat hyvin suosittuja ja monet niistä ovat yltäneet miljoonamyyntiin.[1] Kingin esikoisromaani oli Carrie ja hän teki lopullisen läpimurtonsa romaanilla Hohto. Tyypillistä Kingin kirjoille on, että niissä tavalliset ihmiset – keskiluokkaiset perheet, lapset, kirjailijat – joutuvat vähitellen yhä kaameampiin tilanteisiin.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kingin vanhemmat erosivat Stephenin ollessa kaksivuotias, jolloin isä, Donald King lähti omille teilleen eikä Stephen kuullut hänestä sen koommin. Äiti, Nellie Ruth (os. Pillsbury) kasvatti Stephenin ja tämän adoptoidun isoveljen Davidin yksin. Kingit asuivat Portlandista muutettuaan jonkin aikaa Fort Waynessa ja Connecticutin Stratfordissa. Kun Stephen oli 11-vuotias, Ruth King vei perheensä pysyvästi kotikaupunkiinsa, Mainen Durhamiin.[2]

Stephen kävi koulunsa Durhamin peruskoulussa ja Lisbon Fallsin lukiossa, josta hän valmistui vuonna 1966. Kouluaikana hän paitsi luki innokkaasti EC Comicsin kauhusarjakuvia, myös kirjoitti itse aktiivisesti. Hän kopioi tarinoitaan ja kauppasi niitä kaveripiirilleen.[3] Hänen ensimmäinen julkaistu tarinansa oli novelli In a Half-World of Terror (alkuperäinen nimi I Was a Teen-Age Grave-robber), joka julkaistiin Comic Review -lehdessä vuonna 1965.[4]

Vuonna 1966 King pääsi opiskelemaan englantia Mainen yliopistoon Oronoon. Hän valmistui 1970, mutta ei heti löytänyt töitä opettajana. Vuonna 1971 hän avioitui yliopiston kirjastossa tapaamansa Tabitha Sprucen kanssa. Aviopari asui aluksi asuntovaunussa Kingin opettaessa englantia Hampden Academyssa Hampdenissa. Lisätuloja King hankki kirjoittamalla tarinoita miestenlehtiin.[5][6] Kingit saivat kolme lasta: Naomi Rachel, Joe Hill, joka on myös kirjailija ja Owen Phillip, joiden myötä tuli myös neljä lastenlasta.

Läpimurto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aloitellessaan uraansa kirjailijana Kingin mieleen juolahti ajatus koulukiusatusta tytöstä, jolla on telekineettisiä kykyjä. Hän ei kuitenkaan pitänyt kehittelemästään tarinasta eikä uskonut sen kaupalliseen menestykseen, ja aluillaan ollut kertomus päätyi roskakoriin. Kingin vaimo Tabitha löysi tarinan ja rohkaisi Kingiä kirjoittamaan sen loppuun. King viimeisteli Carrien ja lähetti sen Doubleday-kustantamolle. Hän sai kirjasta 2 500 dollarin ennakon, mikä ei ollut paljon romaanista edes vuonna 1973. Kuitenkin vielä vuoden sisällä Signet Books osti Carrien pokkarioikeudet 400 000 dollarin hintaan.[7] Kingin äiti kuoli kohtusyöpään pian kirjan myyntiintulon jälkeen, mutta sitä ennen hänen sisarensa Ethelyn ehti lukea Carrien hänelle.[8]

Matkustelua ja uusia kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

King oli alkanut työstää Musta torni -sarjaansa jo vuonna 1970, kauan ennen Carrien ilmestymistä. Ensimmäinen sarjan romaani nimeltään Revolverimies julkaistiin vuonna 1982. King halusi tehdä Mustasta tornista oman jättiteoksensa, esikuvanaan Tolkienin Taru sormusten herrasta. Toisena esikuvana olivat Sergio Leonen spagettiwestern-elokuvat. King sai sarjan päätökseen vuonna 2004, mutta kirjoitti vielä itsenäisen kahdeksannen kirjan vuonna 2012.

Ennen Carrien julkaisua King oli aloittanut myös Second Coming -nimisen kirjan kirjoittamisen. Myöhemmin hän nimesi kirjan Jerusalem's Lotiksi ja lopulta Salem's Lotiksi (kirja on suomennettu nimellä Painajainen). Kirja julkaistiin 1975. Pian äitinsä kuoleman jälkeen King perheineen muutti Boulderiin, Coloradoon. Äidin kuolema vaivasi Kingiä hänen aloittaessa kolmatta kirjaansa Hohtoa, joka julkaistiin 1977, ja jonka myötä hän vakiinnutti asemansa kauhukirjallisuuden huipulla. Vuonna 1975 perhe palasi takaisin läntiseen Maineen, missä King kirjoitti kirjan Tukikohta, joka ilmestyi 1978. Sen jälkeen perhe muutti vielä Englantiin, mutta palasi pian takaisin Maineen, jossa King alkoi opettaa luovaa kirjoittamista Mainen yliopistossa. Siitä lähtien perhe on asunut Mainessa.

Richard Bachman -salanimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

King käytti aikoinaan salanimeä Richard Bachman. Syyksi salanimen käyttöön King on kertonut kiivaan kirjoitustahtinsa sekä sen, että hänen uransa alkuvaiheessa kustannusalalla vallitsi käsitys, jonka mukaan yleisö ehtisi ”sulattaa” kirjailijalta vain yhden romaanin vuodessa.[9] Salanimi paljastui, kun King oli kirjoittamassa Piinaa, joka oli tarkoitus julkaista Bachman-nimellä, mutta loppujen lopuksi romaani julkaistiin kirjailijan oikealla nimellä. Ensimmäiset Bachmanin nimellä kirjoitetut kirjat (Raivo, Pitkä marssi, Vimma ja Juokse tai kuole) on julkaistu uudelleen 1990-luvulla.

King-filmatisoinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kingin tuotannosta on valmistunut yli sata elokuvaa[10] ja ne ovat käsittäneet mm. kauhun, draaman ja scifin piiriin kuuluvia tarinoita. Hän on myös itse käsikirjoittanut elokuvia sekä omiin romaaneihinsa perustuvia TV-sarjoja.

Frank Darabontin ohjaama Rita Hayworth – avain pakoon on sijoitettu muun muassa Internet Movie Databasen käyttäjien antamien arvosanojen perusteella ensimmäiseksi kaikkien aikojen parhaiden elokuvien listalla.[11] Elokuva sai myös seitsemän Oscar-ehdokkuutta, mutta ei voittanut yhtäkään. Myös toinen Frank Darabontin ohjaama King-sovitus, Vihreä maili, sai enimmäkseen myönteiset arvostelut, ja se sai myös kolme Oscar-ehdokkuutta. Darabontin kolmas Kingin tarinaan perustuva elokuva, novelliin pohjautuva The Mist – usva, oli samalla ensimmäinen Darabontin ohjaama Kingin kauhutarinaan perustuva elokuva.

Rob Reinerin ohjaamat Kingin tarinoihin perustuvat elokuvat ovat myös saaneet hyvän vastaanoton. Näitä ovat novelliin perustuva nuorisokuvaus Stand by Me – viimeinen kesä, jolla on 91 prosentin hyväksyntäasteen Rotten Tomatoes -kritiikkisivustolla[12], ja samannimiseen romaaniin perustuva Piina (Misery), jolla on vastaavalla sivustolla 90 prosentin hyväksyntä[13].

Maininnan arvoisia Kingin kirjoihin perustuvia töitä on ollut myös tieteistoimintaelokuva Juokse tai kuole, jonka pääosassa oli Arnold Schwarzenegger.

King-filmatisointien taso kauhugenren puolella vaihtelee. Niistä luultavasti tunnetuinta, Hohtoa pidetään yleisesti yhtenä onnistuneimmista kauhuelokuvista. Myös Piinaa arvostetaan Kathy Batesin loistavan roolisuorituksen ansiosta (Bates palkittiin roolistaan Oscarilla). Sitä vastoin esimerkiksi Maissilapset-elokuva ja sen jatko-osat, jotka eivät perustu Kingin tuotantoon, ovat menestyneet kehnosti sekä kriitikoiden että yleisön silmissä.

King on tehnyt joissakin kirjoihinsa perustuvissa elokuvissa myös cameo-rooleja. Esimerkiksi elokuvassa Creepshow hän esitti farmaria ja elokuvassa Uinu, uinu lemmikkini pappia.[14]

Stephen King on myös ohjannut itse oman tarinansa pohjalta elokuvan Maximum Overdrive, joka ei kuitenkaan menestynyt kaupallisesti ja kriitikot tyrmäsivät sen. Elokuvan soundtrackina toiminut AC/DCn Who Made Who -levy sitä vastoin menestyi hyvin.

Viittauksia ja linkittymiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet Kingin kirjoittamat kertomukset sisältävät viittauksia muihin hänen tarinoihinsa. Tarinoissa saattavat esiintyä esimerkiksi toisista tarinoista tutut paikat, esineet tai asiat. Enimmäkseen kyseessä ovat hahmot; esimerkiksi Tukikohdassa esiintyvän Randall Flaggin voi tavata niin Lohikäärmeen silmissä kuin myös Mustassa tornissa.

Toisinaan Kingin kirjoihin on piilotettu viittauksia Musta torni -sarjaan, esimerkkeinä laulavat ruusut, Säteet, Flagg, Roland ja Purppurakuningas. Monessa kertomuksessa viittaukset ovat varsin huomaamattomia, poikkeustapauksina Uneton yö, Pedon sydän, Pimeyden talo ja lyhytnovelli Elurian pikkusisaret, joissa viittaukset Mustaan torniin ovat näkyviä.

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musta torni -sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomentamattomat teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Danse Macabre (1981)
  • Nightmares in the Sky: Gargoyles and Grotesques (1988)
  • Riding the Bullet (e-kirja, 2000; suomennettuna teoksessa Maantievirus matkalla pohjoiseen)
  • The Plant (e-kirja, 2000)
  • Faithful (2004, with Stewart O´Nan)
  • The Colorado Kid (2005)
  • Ur (e-kirja, 2009)
  • Blockade Billy (2010)
  • Mile 81 (e-kirja, 2011)
  • A Face in the Crowd (e-kirja, 2012, with Stewart O´Nan)
  • Joyland (2013)
  • Guns (e-kirja, 2013)
  • Mr. Mercedes (2014)

Richard Bachmanin nimellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sovitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tukikohta (Stephen King's The Stand), neliosainen televisiosarja – perustuu kirjaan Tukikohta
  • Hopealuoti (Stephen King's Silver Bullet), elokuva – perustuu kirjaan Ihmissuden vuosi
  • Peter David, Robin Furth & Jae Lee: Musta torni 1–7, sarjakuva

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vain paljaat luut: Stephen King ja kauhun anatomia. Toimittaneet Tim Underwood ja Chuck Miller. Mabuse, 1991.
  • Ulkomaisia nykykertojia 2. Toimittaneet Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
  • Ulkomaisia kauhukirjailijoita. Toimittaneet Jukka Halme ja Juri Nummelin. BTJ Kirjastopalvelu, 2005.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan kirjallisuustieto. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  2. StephenKing.com/Biography Viitattu 26.11.2007. (englanniksi)
  3. King, Stephen: Kirjoittamisesta, s. 42-44. Tammi, 2000. ISBN 951-31-2031-7.
  4. King, Stephen: Kirjoittamisesta, s. 31. Tammi, 2000. ISBN 951-31-2031-7.
  5. StephenKing.com Viitattu 27.11.2007. (englanniksi)
  6. King, Stephen: Kirjoittamisesta, s. 66. Tammi, 2000. ISBN 951-31-2031-7.
  7. King, Stephen: Kirjoittamisesta, s. 77-85. Tammi, 2000. ISBN 951-31-2031-7.
  8. King, Stephen: Kirjoittamisesta, s. 86-87. Tammi, 2000. ISBN 951-31-2031-7.
  9. King, Stephen: Stephen King FAQ StephenKing.com. Viitattu 29.11.2007. (englanniksi)
  10. [1]
  11. IMDb Top 250
  12. Stand By Me Rottentomatoes.com. Viitattu 23.11.2011. (englanniksi)
  13. Misery Rottentomatoes.com. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  14. IMDb: Stephen King Luettu 27.11.2007

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stephen King.