Stephen King
Wikipedia
| Stephen King | |
|---|---|
Stephen King (2007). |
|
| Salanimet | Richard Bachman |
| Syntynyt | 21. syyskuuta 1947 (ikä 62) Portland |
| Kansallisuus | Yhdysvallat |
| Tyylilajit | Kauhu, fantasia |
| Tuotannon kieli | Englanti |
| Sivusto | stephenking.com |
Stephen Edwin King (s. 21. syyskuuta 1947, Portland) on erittäin tuottelias yhdysvaltalainen kauhukirjailija. Kingin kirjat ovat erittäin suosittuja ja monet niistä ovat yltäneet miljoonamyyntiin.[1] Kingin esikoisromaani oli Carrie ja hän teki lopullisen läpimurtonsa romaanilla Hohto. Tyypillistä Kingin kirjoille on, että niissä tavalliset ihmiset – keskiluokkaiset perheet, lapset, kirjailijat – joutuvat vähitellen yhä kaameampiin tilanteisiin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
[muokkaa] Nuoruus
Kingin vanhemmat erosivat Stephenin ollessa kaksivuotias. Äiti, Nellie Ruth (os. Pillsbury) kasvatti Stephenin ja tämän adoptoidun isoveljen Davidin yksin. Kingit asuivat Portlandista muutettuaan jonkin aikaa Fort Waynessa ja Connecticutin Stratfordissa. Kun Stephen oli 11-vuotias, Ruth King vei perheensä pysyvästi kotikaupunkiinsa, Mainen Durhamiin.[2]
Lapsena Stephen ilmeisesti näki ystävänsä jäävän junan alle tämän leikkiessä raiteilla. Tapauksen on epäilty olevan yhteydessä Kingin viehtymyksessä kauhuun, mutta King itse kiistää ajatuksen, eikä omien sanojensa mukaan edes muista tapausta. Perhe on kertonut hänen tulleen shokissa kotiin tapahtuman jälkeen, mutta itse onnettomuudesta he saivat kuulla vasta myöhemmin. Jotkut Kingin fanit ovat väittäneet, että tämä kokemus olisi innoittanut hänet kirjoittamaan novellinsa Ruumis, mutta kuten jo aiemmin todettu, King itse sanoo, ettei muista koko tapausta.
Stephen kävi koulunsa Durhamin peruskoulussa ja Lisbon Fallsin lukiossa, josta valmistui vuonna 1966. Kouluaikana hän paitsi luki innokkaasti EC Comicsin kauhusarjakuvia, myös kirjoitti itse aktiivisesti. Hän kopioi tarinoitaan ja kauppasi niitä kaveripiirilleen.[3] Hänen ensimmäinen julkaistu tarinansa oli novelli In a Half-World of Terror (alkuperäinen nimi I Was a Teen-Age Grave-robber), joka julkaistiin Comic Review -lehdessä 1965.[4]
Vuonna 1966 King pääsi opiskelemaan englantia Mainen yliopistoon Oronoon. Hän valmistui 1970, mutta ei heti löytänyt töitä opettajana. Vuonna 1971 hän avioitui yliopiston kirjastossa tapaamansa Tabitha Sprucen kanssa. Nuoripari asui aluksi asuntovaunussa Kingin opettaessa englantia Hampden Academyssa Hampdenissa. Lisätuloja King hankki kirjoittamalla tarinoita miestenlehtiin.[5]
[muokkaa] Läpimurto
Aloitellessaan uraansa kirjailijana Kingin mieleen juolahti ajatus koulukiusatusta tytöstä, jolla on telekineettisiä kykyjä. Hän ei kuitenkaan pitänyt kehittelemästään tarinasta eikä uskonut sen kaupalliseen menestykseen, ja aluillaan ollut kertomus päätyi roskakoriin. Kingin vaimo Tabitha löysi tarinan ja rohkaisi Kingiä kirjoittamaan sen loppuun. King viimeisteli Carrien, ja lähetti sen Doubleday-kustantamolle. Hän sai kirjasta 2500 dollarin ennakon, mikä ei ollut paljon romaanista edes vuonna 1973. Kuitenkin vielä vuoden sisällä Signet Books osti Carrien pokkarioikeudet 400 000 dollarin hintaan.[6] Kingin äiti kuoli kohtusyöpään pian kirjan myyntiintulon jälkeen, mutta sitä ennen hänen sisarensa Ethelyn ehti lukea Carrien hänelle.[7]
[muokkaa] Matkustelua ja uusia kirjoja
King oli alkanut työstää Musta torni -sarjaansa jo vuonna 1970, kauan ennen Carrien ilmestymistä. Ensimmäinen sarjan romaani nimeltään Revolverimies julkaistiin vuonna 1982. King halusi tehdä Mustasta tornista oman jättiteoksensa, esikuvanaan Tolkienin Taru sormusten herrasta. Toisena esikuvana olivat Sergio Leonen spagettiwesternit. King sai seitsenosaisen saagan päätökseen vuonna 2004.
Ennen Carrien julkaisua King oli aloittanut myös Second Coming -nimisen kirjan kirjoittamisen. Myöhemmin hän nimesi kirjan Jerusalem's Lotiksi ja lopulta Salem's Lotiksi (kirja on suomennettu nimellä Painajainen). Kirja julkaistiin 1975. Pian äitinsä kuoleman jälkeen King perheineen muutti Boulderiin, Coloradoon. Äidin kuolema vaivasi Kingiä hänen aloittaessa kolmatta kirjaansa Hohtoa, joka julkaistiin 1977, ja jonka myötä hän vakiinnutti asemansa kauhukirjallisuuden huipulla. Vuonna 1975 perhe palasi takaisin läntiseen Maineen, missä King kirjoitti kirjan Tukikohta, joka ilmestyi 1978. Sen jälkeen perhe muutti vielä Englantiin, mutta palasi pian takaisin Maineen, jossa King alkoi opettaa luovaa kirjoittamista Mainen yliopistossa. Siitä lähtien perhe on asunut Mainessa.
[muokkaa] Salanimi
King käytti aikoinaan salanimeä Richard Bachman. Syyksi salanimen käyttöön King on kertonut kiivaan kirjoitustahtinsa sekä sen, että hänen uransa alkuvaiheessa kustannusalalla vallitsi käsitys, jonka mukaan yleisö ehtisi ”sulattaa” kirjailijalta vain yhden romaanin vuodessa.[8] Salanimi paljastui, kun King oli kirjoittamassa Piinaa, joka oli tarkoitus julkaista Bachaman-nimellä, mutta loppujen lopuksi romaani julkaistiin kirjailijan oikealla nimellä. Ensimmäiset Bachmanin nimellä kirjoitetut kirjat (Raivo, Pitkä marssi, Vimma ja Juokse tai kuole) on julkaistu uudelleen 1990-luvulla.
[muokkaa] King elokuvissa
Kingin tuotannosta on valmistunut yli sata elokuvaa[9] ja ne ovat käsittäneet mm. kauhun, draaman ja scifin piiriin kuuluvia tarinoita. Hän on myös itse käsikirjoittanut elokuvia sekä omiin romaaneihinsa perustuvia TV-sarjoja. Kingin tuotantoon perustuvat elokuvat ovat jakaneet mielipiteitä vahvasti. Syynä tähän voi olla, että kyse on usein kauhuelokuvista; muut kuin kauhuelokuvat ovat Kingin kirjoihin perustuvista elokuvista arvostetuimpia.
Arvostetuimpia Kingin kirjoihin perustuneista elokuvista ovat olleet Frank Darabontin ohjaama Rita Hayworth – avain pakoon, joka on arvosteltu muun muassa IMDB:ssä ensimmäiseksi kaikkien aikojen parhaimpien elokuvien listalla. Elokuva sai myös seitsemän Oscar-ehdokkuutta, muttei voittanut ainuttakaan – palkinnot keräsi samana vuonna ehdokkaana ollut Forrest Gump. Myös toinen Frank Darabontin ohjaama King-sovitus, Vihreä maili on saanut osakseen enimmäkseen positiivista kritiikkiä, ja se sai myös kolme Oscar-ehdokkuutta. Oscareiden määrässä mitattuna Kingin kirjojen menestyksekkäin elokuvasovitus on Stand by Me – viimeinen kesä. Elokuva sai aikoinaan yhdeksän ehdokkuutta, joista se voitti kolme.
Maininnan arvoisia Kingin kirjoihin perustuvia töitä on ollut myös Juokse tai kuole, Arnold Schwarzeneggerin tähdittämä tieteistoimintaelokuva, joka on omiaan kertomaan, miten monissa elokuvagenreissä ovat Kingin kirjat esiintyneet.
King-filmatisointien taso kauhugenren puolella vaihtelee. Niistä luultavasti tunnetuinta, Hohtoa pidetään yleisesti yhtenä onnistuneimmista kauhuelokuvista. Myös Piinaa arvostetaan Kathy Batesin loistavan roolisuorituksen ansiosta (Bates palkittiin roolistaan Oscarilla). Sitä vastoin esimerkiksi Maissilapset-elokuva ja sen jatko-osat, jotka eivät perustu Kingin tuotantoon, ovat menestyneet kehnosti sekä kriitikoiden että yleisön silmissä.
King tekee joissain kirjoihinsa perustuvissa elokuvissa myös cameo-rooleja. Esimerkiksi elokuvassa Creepshow hän esitti zombieta.[10]
Stephen King on myös ohjannut itse oman tarinansa pohjalta elokuvan Maximum Overdrive, joka ei kuitenkaan menestynyt kaupallisesti, ja se tyrmättiin kriitikoidenkin taholta avoimesti. Elokuvan soundtrackina sitä vastoin toiminut AC/DCn Who Made Who-levy menestyi hyvin. King ei menettänyt toivoaan kirjailijana, vaan jatkoi uraansa hienoin saavutuksin. Hän on julkaissut enemmän kirjoja, kuin kukaan muu kirjailija koko Yhdysvalloissa. Monien mukaan Kingistä tulee tätä vauhtia rikkaampi kuin Elvis Presleystä.
[muokkaa] Viittauksia ja linkittymiä
Yksi syy Kingin suosiosta on hänen kirjoittamiensa kertomusten sisältämät viittaukset kirjailijan muihin tarinoihin. Jossakin tarinassa saattavat esiintyä toisesta tarinasta tutut paikat, esineet tai asiat. Enimmäkseen kyseessä ovat hahmot; esimerkiksi Tukikohdassa esiintyvän Randall Flaggin voi tavata niin Lohikäärmeen silmissä kuin myös Mustassa tornissa.
Toisinaan Kingin kirjoihin on piilotettu viittauksia Musta torni -sarjaan, hyvinä esimerkkeinä laulavat ruusut, Säteet, Flagg, Roland ja Purppurakuningas. Monessa kertomuksessa viittaukset ovat varsin huomaamattomia, poikkeustapauksina Uneton yö, Pedon sydän, Pimeyden talo ja lyhytnovelli Elurian pikkusisaret, joissa viittaukset Mustaan torniin ovat näkyviä.
[muokkaa] Bibliografia
[muokkaa] Suomennetut teokset
- Carrie (Carrie, 1974)
- Painajainen (Salem's Lot, 1975)
- Hohto (The Shining, 1977)
- Yön äänet (Night Shift, 1978)
- Tukikohta (The Stand, 1978, suom. 1990 The Stand: complete and uncut)
- Kosketus (The Dead Zone, 1979)
- Tulisilmä (Firestarter, 1980)
- Cujo (Cujo, 1981)
- Kauhun vuodenajat (Different Seasons, 1982)
- Musta torni I: Revolverimies (The Dark Tower I: The Gunslinger, 1982)
- Christine, tappaja-auto (Christine, 1983)
- Uinu, uinu lemmikkini (Pet Sematary, 1983)
- Ihmissuden vuosi (Cycle of the Werewolf, 1983)
- Talismaani (The Talisman, 1984, yhdessä Peter Straubin kanssa)
- Jälkeen keskiyön & Ennen aamunkoittoa (Skeleton Crew, 1985)
- Se (It, 1986)
- Piina (Misery, 1987)
- Lohikäärmeen silmät (The Eyes of the Dragon, 1987)
- Kolkuttajat (The Tommyknockers, 1987)
- Musta torni II: Kolme korttia pakasta (The Dark Tower II: The Drawing of the Three, 1987)
- Pimeä puoli (The Dark Half, 1989)
- Sydänyö (Four Past Midnight, 1990)
- Musta torni III: Joutomaa (The Dark Tower III: The Waste Lands, 1991)
- Tarpeellista tavaraa (Needful Things, 1991)
- Julma leikki (Gerald's Game, 1992)
- Doloreksen tunnustus (Dolores Claiborne, 1993)
- Painajaisia ja unikuvia 1: Yksinäinen sormi (alkupuolisko teoksesta Nightmares and Dreamscapes, 1993)
- Uneton yö (Insomnia, 1994)
- Naisen raivo (Rose Madder, 1995)
- Kuoleman käytävä (Green Mile, 1996)
- Epätoivon kaupunki (Desperation, 1996)
- Musta torni IV: Velho (The Dark Tower IV: Wizard and Glass, 1997)
- Kalpea aavistus (Bag of Bones, 1998)
- Eksyneiden jumala (The Girl Who Loved Tom Gordon, 1999)
- Pedon sydän (Hearts In Atlantis, 1999)
- Kirjoittamisesta (On Writing, 2000)
- Painajaisia ja unikuvia 2: Anteeksi, oikea numero (loppupuolisko teoksesta Nightmares and Dreamscapes (1993), 2000)
- Unensieppaaja (Dreamcatcher, 2001)
- Pimeyden talo (Black House, 2001, yhdessä Peter Straubin kanssa)
- Maantievirus matkalla pohjoiseen: 14 kolkkoa tarinaa (Everything's Eventual: 14 dark stories, 2002)
- Buick 8 (From a Buick 8, 2002)
- Musta torni V: Callan sudet (The Dark Tower V: Wolves of the Calla, 2003)
- Musta torni VI: Susannan laulu (The Dark Tower VI: Song of Susannah, 2004)
- Musta torni VII: Musta torni (The Dark Tower VII: The Dark Tower, 2006)
- Kuulolla (Cell, 2006)
- Liseyn tarina (Lisey's Story, 2006)
- Tapahtumapaikkana Duma Key (Duma Key, 2008)
[muokkaa] Suomentamattomat teokset
- Danse Macabre (1981)
- Nightmares in the Sky: Gargoyles and Grotesques (1988)
- Riding the Bullet (e-kirja, 2000; suomennettuna teoksessa Maantievirus matkalla pohjoiseen)
- The Plant (e-kirja, 2000)
- Faithful (2004, with Stewart O´Nan)
- The Colorado Kid (2005)
- Just After Sunset (2008)
- Under the Dome (2009)
[muokkaa] Richard Bachmanin nimellä
- Raivo (Rage, 1977)
- Pitkä marssi (The Long Walk, 1979)
- Vimma (Roadwork, 1981)
- Juokse tai kuole (The Running Man, 1982)
- Kirous (Thinner, 1984)
- Teloittajat (The Regulators, 1996)
- Blaze (Blaze, 2007)
[muokkaa] Sovitukset
- Tukikohta (Stephen King's The Stand), neliosainen televisiosarja – perustuu kirjaan Tukikohta
- Hopealuoti (Stephen King's Silver Bullet), elokuva – perustuu kirjaan Ihmissuden vuosi
- Peter David, Robin Furth & Jae Lee: Musta torni 1–7, sarjakuva
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Vain paljaat luut: Stephen King ja kauhun anatomia. Toimittaneet Tim Underwood ja Chuck Miller. Mabuse, 1991.
- Ulkomaisia nykykertojia 2. Toimittaneet Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
- Ulkomaisia kauhukirjailijoita. Toimittaneet Jukka Halme ja Juri Nummelin. BTJ Kirjastopalvelu, 2005.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Otavan kirjallisuustieto. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ StephenKing.com/Biography Viitattu 26.11.2007. eng
- ↑ King, Stephen: Kirjoittamisesta, s. 42-44. Tammi, 2000. ISBN 951-31-2031-7.
- ↑ King, Stephen: Kirjoittamisesta, s. 31. Tammi, 2000. ISBN 951-31-2031-7.
- ↑ StephenKing.com Viitattu 27.11.2007. eng King, Stephen: Kirjoittamisesta, s. 66. Tammi, 2000. ISBN 951-31-2031-7.
- ↑ King, Stephen: Kirjoittamisesta, s. 77-85. Tammi, 2000. ISBN 951-31-2031-7.
- ↑ King, Stephen: Kirjoittamisesta, s. 86-87. Tammi, 2000. ISBN 951-31-2031-7.
- ↑ King, Stephen: [{{{Osoite}}} Stephen King FAQ] StephenKing.com. Viitattu 29.11.2007. eng
- ↑ [1]
- ↑ IMDb: Stephen King Luettu 27.11.2007
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Stephen Kingin kotisivut (englanniksi)
- Stephen King Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
- Piina.net. Stephen Kingin ihailijasivut.
- Seppo Lehtinen: Kauhu ei yksin riitä kertomaan Kingistä. Turun sanomat 16.11.2003.
- Tomi Ervamaa: Pelon ja surun maailmanmestari. Helsingin sanomat 11.11.2006.
- P. A. Manninen: Kauhun vuodenajat. Aikakone 2/1992.
- Sami Myllymäki: Pimeä puoli. Aikakone 2/1991.
- Seppo Lehtinen: Anteeksi, oikea numero & Kuoleman käytävä. Turun sanomat 7.6.2000.
- Seppo Lehtinen: Yksinäinen sormi. Turun sanomat 20.5.1999.