Stephen King

Stephen King
Stephen King (2007).
Salanimet	Richard Bachman
Syntynyt	21. syyskuuta 1947 Portland
Kansallisuus	Yhdysvallat
Tyylilajit	Kauhu, fantasia
Ensiteokset	Carrie
Tuotannon kieli	Englanti
Sivusto	stephenking.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Stephen Kingin talo Bangorissa, Mainessa

Stephen Edwin King (s. 21. syyskuuta 1947 Portland) on erittäin tuottelias yhdysvaltalainen kauhukirjailija. Kingin kirjat ovat hyvin suosittuja ja monet niistä ovat yltäneet miljoonamyyntiin. Kingin esikoisromaani oli Carrie ja hän teki lopullisen läpimurtonsa romaanilla Hohto. Tyypillistä Kingin kirjoille on, että niissä tavalliset ihmiset – keskiluokkaiset perheet, lapset, kirjailijat – joutuvat vähitellen yhä kaameampiin tilanteisiin.

King käytti aikoinaan salanimeä Richard Bachman. Syyksi salanimen käyttöön King on kertonut kiivaan kirjoitustahtinsa sekä sen, että hänen uransa alkuvaiheessa kustannusalalla vallitsi käsitys, jonka mukaan yleisö ehtisi ”sulattaa” kirjailijalta vain yhden romaanin vuodessa. Salanimi paljastui, kun King oli kirjoittamassa Piinaa, joka oli tarkoitus julkaista Bachman-nimellä, mutta loppujen lopuksi romaani julkaistiin kirjailijan oikealla nimellä. Ensimmäiset Bachmanin nimellä kirjoitetut kirjat (Raivo, Pitkä marssi, Vimma ja Juokse tai kuole) on julkaistu uudelleen 1990-luvulla.

Elämä

Nuoruus

Kingin vanhemmat erosivat Stephenin ollessa kaksivuotias, jolloin isä, Donald King lähti omille teilleen eikä Stephen kuullut hänestä sen koommin. Äiti, Nellie Ruth (os. Pillsbury) kasvatti Stephenin ja tämän adoptoidun isoveljen Davidin yksin. Kingit asuivat Portlandista muutettuaan jonkin aikaa Fort Waynessa ja Connecticutin Stratfordissa. Kun Stephen oli 11-vuotias, Ruth King vei perheensä pysyvästi kotikaupunkiinsa, Mainen Durhamiin.

Stephen kävi koulunsa Durhamin peruskoulussa ja Lisbon Fallsin lukiossa, josta hän valmistui vuonna 1966. Kouluaikana hän paitsi luki innokkaasti EC Comicsin kauhusarjakuvia, myös kirjoitti itse aktiivisesti. Hän kopioi tarinoitaan ja kauppasi niitä kaveripiirilleen. Hänen ensimmäinen julkaistu tarinansa oli novelli In a Half-World of Terror (alkuperäinen nimi I Was a Teen-Age Grave-robber), joka julkaistiin Comic Review -lehdessä vuonna 1965.

Vuonna 1966 King pääsi opiskelemaan englantia Mainen yliopistoon Oronoon. Hän valmistui 1970, mutta ei heti löytänyt töitä opettajana. Vuonna 1971 hän avioitui yliopiston kirjastossa tapaamansa Tabitha Sprucen kanssa. Aviopari asui aluksi asuntovaunussa Kingin opettaessa englantia Hampden Academyssa Hampdenissa. Lisätuloja King hankki kirjoittamalla tarinoita miestenlehtiin. Kingit saivat kolme lasta: Naomi Rachel, Joe Hill, joka on myös kirjailija ja Owen Phillip, joiden myötä tuli myös neljä lastenlasta.

Läpimurto

Aloitellessaan uraansa kirjailijana Kingin mieleen juolahti ajatus koulukiusatusta tytöstä, jolla on telekineettisiä kykyjä. Hän ei kuitenkaan pitänyt kehittelemästään tarinasta eikä uskonut sen kaupalliseen menestykseen, ja aluillaan ollut kertomus päätyi roskakoriin. Kingin vaimo Tabitha löysi tarinan ja rohkaisi Kingiä kirjoittamaan sen loppuun. King viimeisteli Carrien ja lähetti sen Doubleday-kustantamolle. Hän sai kirjasta 2 500 dollarin ennakon, mikä ei ollut paljon romaanista edes vuonna 1973. Kuitenkin vielä vuoden sisällä Signet Books osti Carrien pokkarioikeudet 400 000 dollarin hintaan. Kingin äiti kuoli kohtusyöpään pian kirjan myyntiintulon jälkeen, mutta sitä ennen hänen sisarensa Ethelyn ehti lukea Carrien hänelle.

Matkustelua ja uusia kirjoja

King oli alkanut työstää Musta torni -sarjaansa jo vuonna 1970, kauan ennen Carrien ilmestymistä. Ensimmäinen sarjan romaani nimeltään Revolverimies julkaistiin vuonna 1982. King halusi tehdä Mustasta tornista oman jättiteoksensa, esikuvanaan Tolkienin Taru sormusten herrasta. Toisena esikuvana olivat Sergio Leonen spagettiwestern-elokuvat. King sai seitsenosaisen saagan päätökseen vuonna 2004.

Ennen Carrien julkaisua King oli aloittanut myös Second Coming -nimisen kirjan kirjoittamisen. Myöhemmin hän nimesi kirjan Jerusalem's Lotiksi ja lopulta Salem's Lotiksi (kirja on suomennettu nimellä Painajainen). Kirja julkaistiin 1975. Pian äitinsä kuoleman jälkeen King perheineen muutti Boulderiin, Coloradoon. Äidin kuolema vaivasi Kingiä hänen aloittaessa kolmatta kirjaansa Hohtoa, joka julkaistiin 1977, ja jonka myötä hän vakiinnutti asemansa kauhukirjallisuuden huipulla. Vuonna 1975 perhe palasi takaisin läntiseen Maineen, missä King kirjoitti kirjan Tukikohta, joka ilmestyi 1978. Sen jälkeen perhe muutti vielä Englantiin, mutta palasi pian takaisin Maineen, jossa King alkoi opettaa luovaa kirjoittamista Mainen yliopistossa. Siitä lähtien perhe on asunut Mainessa.

King-filmatisoinnit

Kingin tuotannosta on valmistunut yli sata elokuvaa ja ne ovat käsittäneet mm. kauhun, draaman ja scifin piiriin kuuluvia tarinoita. Hän on myös itse käsikirjoittanut elokuvia sekä omiin romaaneihinsa perustuvia TV-sarjoja. Kingin tuotantoon perustuvat elokuvat ovat jakaneet mielipiteitä vahvasti. Syynä tähän voi olla, että kyse on usein kauhuelokuvista; muut kuin kauhuelokuvat ovat Kingin kirjoihin perustuvista elokuvista arvostetuimpia.

Frank Darabontin ohjaama Rita Hayworth – avain pakoon on sijoitettu muun muassa Internet Movie Databasen käyttäjien antamien arvosanojen perusteella ensimmäiseksi kaikkien aikojen parhaiden elokuvien listalla. Elokuva sai myös seitsemän Oscar-ehdokkuutta, mutta ei voittanut yhtäkään. Myös toinen Frank Darabontin ohjaama King-sovitus, Vihreä maili, on saanut osakseen enimmäkseen positiivista kritiikkiä, ja se sai myös kolme Oscar-ehdokkuutta. Rob Reinerin ohjaama Kingin novelliin perustuva nuorisokuvaus Stand by Me – viimeinen kesä on saanut erittäin hyvän 91 prosentin hyväksyntäasteen Rotten Tomatoes -kritiikkisivustolla.

Maininnan arvoisia Kingin kirjoihin perustuvia töitä on ollut myös Juokse tai kuole, Arnold Schwarzeneggerin tähdittämä tieteistoimintaelokuva.

King-filmatisointien taso kauhugenren puolella vaihtelee. Niistä luultavasti tunnetuinta, Hohtoa pidetään yleisesti yhtenä onnistuneimmista kauhuelokuvista. Myös Piinaa arvostetaan Kathy Batesin loistavan roolisuorituksen ansiosta (Bates palkittiin roolistaan Oscarilla). Sitä vastoin esimerkiksi Maissilapset-elokuva ja sen jatko-osat, jotka eivät perustu Kingin tuotantoon, ovat menestyneet kehnosti sekä kriitikoiden että yleisön silmissä.

King on tehnyt joissakin kirjoihinsa perustuvissa elokuvissa myös cameo-rooleja. Esimerkiksi elokuvassa Creepshow hän esitti farmaria ja elokuvassa Uinu, uinu lemmikkini pappia.

Stephen King on myös ohjannut itse oman tarinansa pohjalta elokuvan Maximum Overdrive, joka ei kuitenkaan menestynyt kaupallisesti, ja se tyrmättiin kriitikoidenkin taholta avoimesti. Elokuvan soundtrackina toiminut AC/DCn Who Made Who -levy sitä vastoin menestyi hyvin.

Viittauksia ja linkittymiä

Monet Kingin kirjoittamat kertomukset sisältävät viittauksia muihin hänen tarinoihinsa. Tarinoissa saattavat esiintyä esimerkiksi toisista tarinoista tutut paikat, esineet tai asiat. Enimmäkseen kyseessä ovat hahmot; esimerkiksi Tukikohdassa esiintyvän Randall Flaggin voi tavata niin Lohikäärmeen silmissä kuin myös Mustassa tornissa.

Toisinaan Kingin kirjoihin on piilotettu viittauksia Musta torni -sarjaan, hyvinä esimerkkeinä laulavat ruusut, Säteet, Flagg, Roland ja Purppurakuningas. Monessa kertomuksessa viittaukset ovat varsin huomaamattomia, poikkeustapauksina Uneton yö, Pedon sydän, Pimeyden talo ja lyhytnovelli Elurian pikkusisaret, joissa viittaukset Mustaan torniin ovat näkyviä.

Bibliografia

Suomennetut teokset

• Carrie. (Carrie, 1974.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 1987. ISBN 951-30-6513-8.
• Painajainen. (Salem’s Lot, 1975.) Suom. Heikki Karjalainen. Tammi, 1990. ISBN 951-30-9382-4.
• Hohto. (The Shining, 1977.) Suom. Pentti Isomursu. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12904-6.
• Yön äänet. (Night Shift, 1978.) Suom. Reijo Kalvas. Viihdeviikarit, 1989. ISBN 951-611-270-6.
• Tukikohta. (The Stand, 1978; The Stand: Complete and uncut, 1990.) Suom. Kari Nenonen. 2. laitos (1. laitos 1990 kahtena niteenä). Tammi, 1994. ISBN 951-611-680-9.
• Kosketus. (The Dead Zone, 1979.) Suom. Heikki Karjalainen. Tammi, 1989. ISBN 951-30-7036-0.
• Tulisilmä. (Firestarter, 1980.) Suom. Aarne T. K. Lahtinen. Tammi, 1989. ISBN 951-30-5397-0.
• Cujo. (Cujo, 1981.) Suom. Reijo Kalvas (1. painos 1987: suom. Virpi Kosonen, Harlequin). Book Studio, 1999. ISBN 951-611-991-3.
• Kauhun vuodenajat. (Different Seasons, 1982.) Suom. Tapio Tamminen. Kaksi osaa. Book Studio, 1992. ISBN 951-611-463-6, ISBN 951-611-536-5.
• Christine, tappaja-auto. (Christine, 1983.) Suom. Pentti Isomursu. Tammi, 1987. ISBN 951-30-6054-3.
• Uinu, uinu lemmikkini. (Pet Sematary, 1983.) Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen. Tammi, 1986. ISBN 951-30-6161-2.
• Ihmissuden vuosi. (Cycle of the Werewolf, 1983.) Suom. Annika Eräpuro. Book Studio, 1990. ISBN 951-611-332-X.
• Talismaani. (The Talisman, 1984, yhdessä Peter Straubin kanssa.) Suom. Kari Salminen. Tammi, 2009. ISBN 951-611-418-0.
• Jälkeen keskiyön & Ennen aamunkoittoa (Skeleton Crew, 1985.) Suom. Tapio Tamminen. Book Studio, 1991. ISBN 951-611-448-2, ISBN 951-611-420-2
• Se. (It, 1986.) Suom. Ilkka ja Päivi Rekiaro. 2 osaa. Tammi, 1988. ISBN 951-30-6879-X, ISBN 951-30-7046-8.
• Piina. (Misery, 1987.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 1989. ISBN 951-31-5748-7.
• Lohikäärmeen silmät. (The Eyes of the Dragon, 1987.) Suom. Tapio Tamminen. Book Studio, 1993. ISBN 951-611-546-2.
• Kolkuttajat. (The Tommyknockers, 1987.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 1990. ISBN 951-30-9342-5.
• Pimeä puoli. (The Dark Half, 1989.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 1991. ISBN 951-30-9434-0.
• Sydänyö. (Four Past Midnight, 1990.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 1991. ISBN 951-30-9435-9.
• Tarpeellista tavaraa. (Needful Things, 1991.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 1992. ISBN 951-30-9436-7.
• Julma leikki. (Gerald’s Game, 1992.) Suom. Heikki Karjalainen. Tammi, 1993. ISBN 951-31-0128-2.
• Doloreksen tunnustus. (Dolores Claiborne, 1993.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 1993. ISBN 951-30-9437-5.
• Painajaisia ja unikuvia 1: Yksinäinen sormi. (alkupuolisko teoksesta Nightmares and dreamscapes, 1993.) Suom. Heikki Kaskimies ja Heikki Karjalainen. Tammi, 1999. ISBN 951-31-1177-6.
• Painajaisia ja unikuvia 2: Anteeksi, oikea numero. (loppupuolisko teoksesta Nightmares and dreamscapes, 1993.) Suom. Heikki Karjalainen. Tammi, 2000. ISBN 951-31-1178-4.
• Uneton yö. (Insomnia, 1993.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 1994. ISBN 951-31-0414-1.
• Naisen raivo. (Rose Madder, 1995.) Suom. Heikki Karjalainen. Tammi, 1995. ISBN 951-31-0516-4.
• Kuoleman käytävä. (The Green Mile, 1996.) Suom. Heikki Kaskimies. Tammi, 2000. ISBN 951-31-1815-0.
• Epätoivon kaupunki. (Desperation, 1996.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 1996. ISBN 951-31-0698-5.
• Kalpea aavistus. (Bag of Bones, 1998.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 1998. ISBN 951-31-1297-7.
• Eksyneiden jumala. (The Girl Who Loved Tom Gordon, 1999.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 1999. ISBN 951-31-1627-1.
• Pedon sydän. (Hearts in Atlantis, 1999.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 2000. ISBN 951-31-1328-0.
• Kirjoittamisesta: Muistelmia leipätyöstä. (On Writing: A Memoir of the Craft, 2000.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 2000. ISBN 951-31-2031-7.
• Unensieppaaja. (Dreamcatcher, 2001.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 2001. ISBN 951-31-2192-5.
• Pimeyden talo. (Black House, 2001, yhdessä Peter Straubin kanssa.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 2002. ISBN 951-31-2519-X.
• Maantievirus matkalla pohjoiseen: 14 kolkkoa tarinaa. (Everything’s Eventual: 14 Dark Stories, 2002.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 2003. ISBN 951-31-2627-7.
• Buick 8. (From a Buick 8, 2002.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 2004. ISBN 951-31-2849-0.
• Kuulolla. (Cell, 2006.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3816-5.
• Liseyn tarina. (Lisey’s Story, 2006.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-3951-3.
• Tapahtumapaikkana Duma Key. (Duma Key, 2008.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4624-5.
• Auringonlaskun jälkeen. (Just After Sunset, 2008.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5169-0.
• Kuvun alla. (Under the Dome, 2009.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-5729-6.

Musta torni -sarja

1. Revolverimies. (The Gunslinger, 1982.) Suom. Kari Salminen. Tammi, 2005. ISBN 951-31-3331-1.
2. Kolme korttia pakasta. (The Drawing of the Three, 1987.) Suom. Kari Salminen. Tammi, 2005. ISBN 951-31-3332-X.
3. Joutomaa. (The Waste Lands, 1991.) Suom. Kari Salminen. Tammi, 2005. ISBN 951-31-3333-8.
4. Velho. (Wizard and Glass, 1997.) Suom. Kari Salminen. Tammi, 2005. ISBN 951-31-3334-6.
5. Callan sudet. (Wolves of the Calla, 2003.) Suom. Kari Salminen. Tammi, 2005. ISBN 951-31-3379-6.
6. Susannan laulu. (Song of Susannah, 2004.) Suom. Kari Salminen. Tammi, 2006. ISBN 951-31-3380-X.
7. Musta torni. (The Dark Tower, 2004.) Suom. Kari Salminen. Tammi, 2006. ISBN 951-31-3381-8.

Suomentamattomat teokset

• Danse Macabre (1981)
• Nightmares in the Sky: Gargoyles and Grotesques (1988)
• Riding the Bullet (e-kirja, 2000; suomennettuna teoksessa Maantievirus matkalla pohjoiseen)
• The Plant (e-kirja, 2000)
• Faithful (2004, with Stewart O´Nan)
• The Colorado Kid (2005)
• Ur (e-kirja, 2009)
• Blockade Billy (2010)
• Full Dark, No Stars (2010)
• 11/22/63 (2011)
• The Dark Tower: The Wind Through the Keyhole (2012)

Richard Bachmanin nimellä

• Raivo (Rage, 1977)
• Pitkä marssi (The Long Walk, 1979)
• Vimma (Roadwork, 1981)
• Juokse tai kuole (The Running Man, 1982)
• Kirous (Thinner, 1984)
• Teloittajat (The Regulators, 1996)
• Blaze (Blaze, 2007)

Sovitukset

• Tukikohta (Stephen King's The Stand), neliosainen televisiosarja – perustuu kirjaan Tukikohta
• Hopealuoti (Stephen King's Silver Bullet), elokuva – perustuu kirjaan Ihmissuden vuosi
• Peter David, Robin Furth & Jae Lee: Musta torni 1–7, sarjakuva

Kirjallisuutta

• Vain paljaat luut: Stephen King ja kauhun anatomia. Toimittaneet Tim Underwood ja Chuck Miller. Mabuse, 1991.
• Ulkomaisia nykykertojia 2. Toimittaneet Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
• Ulkomaisia kauhukirjailijoita. Toimittaneet Jukka Halme ja Juri Nummelin. BTJ Kirjastopalvelu, 2005.

Aiheesta muualla

• Stephen Kingin kotisivut. (englanniksi)
• Stephen King Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
• Piina.net. Stephen Kingin ihailijasivut.
• Seppo Lehtinen: Kauhu ei yksin riitä kertomaan Kingistä. Turun sanomat 16.11.2003.
• Tomi Ervamaa: Pelon ja surun maailmanmestari. Helsingin sanomat 11.11.2006.