Carrie (romaani)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carrie
Carrie.jpg
Kirjailija Stephen King
Kieli englanti
Genre kauhu
Julkaistu 1974
Suomennos
Suomentaja Tuula Saarikoski
Kansitaiteilija Kaarina Hanström
Kustantaja Tammi
Julkaistu 1987
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 206
ISBN 951-30-6513-8
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Carrie on kauhukirjailija Stephen Kingin esikoisteos, joka ilmestyi Yhdysvalloissa vuonna 1974. Suomeksi kirja ilmestyi Tuula Saarikosken suomentamana vuonna 1987. Kirja käyttää tekaistuja asiakirjoja kuvatessaan syrjityn Carrien tarinaa. Tytön elämä muuttuu radikaalisti, kun hän huomaa omaavansa telekineettisiä voimia.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

16-vuotias Carrie on fundamentalistisuskovaisen äidin tytär, jota kiusataan koulussa. Tapahtumat lähtevät käyntiin, kun Carrien ensimmäiset kuukautiset alkavat liikuntatunnin jälkeen suihkussa. Carrie ei tiedä mitään kuukautisista, ja menee tolaltaan kun toiset tytöt alkavat pilkata ja heitellä häntä tamponeilla. Suihkutilasta lähtiessään Carrie saa sähkölampun räjähtämään ja kotimatkalla ohiajavan pikkupojan pyörän kaatumaan. Silloin Carrie tajuaa ensimmäisen kerran telekineettiset kykynsä, ja alkaa harjoittaa niitä järjestelmällisesti liikuttelemalla tavaroita huoneessaan. Kyvyillään Carrie pystyy myös pelottelemaan äitiään eikä äiti saa tyttöön enää samanlaista otetta kuin ennen.

Carrieta kiusannut Sue Snell alkaa tuntea katumusta ja haluaa hyvittää tekonsa jotenkin. Sue pyytää poikaystäväänsä Tommya kysymään Carrieta parikseen kevättanssiaisiin. Tommy suostuu. Carrie epäilee koululaisten suunnittelevan jotain hänen päänsä menoksi, mutta suostuu kuitenkin Tommyn pariksi. Muut lukiolaiset eivät hyväksy asiaa, ja Chris suunnittelee poikaystävänsä Billyn kanssa Carrien nolaamista: he päättävät kaataa ämpärillisen sianverta Carrien päälle koulun juhlissa.

Kevättanssiaiset alkavat hyvin, Carrie ja Tommy valitaan vuoden kuninkaaksi ja kuningattareksi. Sianveriämpärit, jotka ovat kiinni juhlasalin katossa, kaatuvat Carrien ja Tommyn päälle juuri kun kruunaminen on tapahtunut. Juhlijat alkavat nauraa, ja Carrie menee tolaltaan. Hän lähtee juhlista ja päättää kostaa. Telekineettisillä kyvyillään Carrie sulkee koulun ovet, laittaa sprinklerit toimimaan ja hajottaa voimajohdot. Koko koulu palaa ja osa oppilaista kuolee. Matkalla kotiin Carrie hajottaa palopostit, bensa-aseman ja pari muuta asiaa siinä sivussa. Puoli kaupunkia lentää ilmaan kaasusäiliöiden räjähtäessä. Kotiin päästyään Carrien äiti uhkaa tappaa tytön, mutta Carrie pysähdyttää hänen sydämensä ja lähtee pois. Lopulta Sue löytää hänet puolikuolleena, ja aiheutettuaan Suelle keskenmenon Carrie kuolee.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Elokuvasovitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brian De Palma ohjasi romaaniin perustuvan elokuvasovituksen vuonna 1976. Sen pääosaa näytteli Sissy Spacek, sivurooleissa olivat Amy Irving, William Katt, Betty Buckley, Piper Laurie, Nancy Allen ja John Travolta. Ilmestyttyään elokuvalla oli suuri vaikutus teinikauhuelokuvien nykymuodon saavuttamisessa. Elokuva oli pitkään kiellettyjen elokuvien listalla Suomessa, kunnes se esitettiin viimein vuonna 1991. Elokuvalle tehtiin vuonna 1999 Katt Shean ohjaama jatko-osa nimellä Carrie 2 – raivo, jolla ei ole juonellisesti paljoakaan tekemistä edellisen osan kanssa vaan se kertoo vuorostaan yliluonnollisia voimia omaavasta Carrien "sisarpuolesta" nimeltään Rachel Lang, jota esittää elokuvassa Emily Bergl.

Vuonna 2002 tehtiin romaaniin perustuva televisioelokuva, jonka ohjauksesta vastasi David Carson. Televisioelokuvassa näytteli pääosassa Angela Bettis ja sivurooleissa Patricia Clarkson, Rena Sofer, Kandyse McClure sekä paremmin Lost-sarjasta tuttu Emilie de Ravin.

Vuonna 2013 sai ensi-iltansa Kimberly Peircen ohjaama elokuvasovitus Carriesta. Carrien roolissa näytteli Chloë Moretz ja Carrien äitiä Margaretia tulkitsi Julianne Moore.