Tukikohta (romaani)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tukikohta
The Stand
Thestand.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Stephen King
Kieli englanti
Genre kauhu
Julkaistu 1978, laajennettu painos 1990
Suomennos
Suomentaja Kari Nenonen
Kustantaja Book Studio
Ulkoasu kovakantinen
Sivumäärä 1344
ISBN 951-611-370-2
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Tukikohta (The Stand) on Stephen Kingin romaani, joka ilmestyi alkujaan vuonna 1978, mutta King julkaisiin sen vuonna 1990 laajennettuna painoksena. Kirja määritellään genreltään apokalyptiseksi kauhufantasiaksi, ja se on paitsi Kingin laajimpia teoksia kuin myös — Hohdon ohella — hänen kirjallisen tuotantonsa arvostetuimpia teoksialähde?.

Romaanista on suomennettu ainoastaan siitä vuonna 1990 ilmestynyt laajennettu laitos. Suomennoksen 1. painos ilmestyi kahteen kovakantiseen kirjaan jaettuna kyseisenä vuonna ja 2. painos yhtenä kokonaisena liimasidoksisena kirjana vuonna 1994.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Ensimmäinen osa: Kapteeni Trips (Captain Trips)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajankohta: 16. kesäkuuta — 4. heinäkuuta 1980

Tarina alkaa siitä kun armeijan lääketieteellisestä tukikohdassa kehitetään superflunssa-virusta koodinimellä "Sininen projekti" (kutsumanimellä myös "Kapteeni Trips"), kunnes se pääsee vahingossa karkaamaan käsistä. Sen sijaan että tukikohta oltaisiin eristetty, päättää vartiosotilas Charles Campion lähteä pakoon perheensä kanssa.

Myöhemmin armeija saa selville Campionin päässeen Texasiin asti, jossa hänet löydettiin perheineen kuolleena taudin mahdollisena uhrina. Hän oli matkan aikana tartuttanut useita ihmisiä ärhäkkään superflunssaan, johon ei ole parannuskeinoa ja sen ennustetaan tappavan 99,4% maailman väestöstä.Moni tarinan päähenkilöistä joutuu keskelle valtavaa sekasortoa, jossa he pääsevät todistamaan kuinka hallitus pyrkii eristämään tartunnan saaneita käyttämällä armeijaa tarvittaessa äärettömän väkivaltaisuuksiin ja joukkotuhon suorittamiseen kuin myös tiedotusvälineiden rajuun ehkäisemiseen. He saavat myös huomata olevansa jostain tuntemattomasta syystä immuunisia superflunssalle sillä välin kun muut ihmiset heidän ympärillä kuolevat kuin kärpäset.

Toinen osa: Rajalla (On the Border)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajankohta: 5. heinäkuuta — 6. syyskuuta 1980

Henkiinjääneet päähenkilöt alkavat ympäri Amerikkaa kokoontua hiljaitten kolmeen ryhmään ja he alkavat öisin nähdä unta 108-vuotiaasta mustasta naisesta, joka asuu Hemingford Homessa, Nebraskassa, ja unien perusteella he tulkitsevat hänet hyväksi henkilöksi ja heidän henkiseksi johtajakseen. Unen nainen, Abagail Freemantle, joka tunnetaan paremmin nimellä "Äiti-Abagail", johdattaa ryhmät unien kautta kohti Boulderia, Coloradoa, jossa heidän olisi tarkoitus yhdistyä demokraattiseksi yhteisöksi nimellä "Vapaa vyöhyke".

Samalla kun he näkevät unta Äiti-Abagailista, he näkevät myös painajaisia autiomaassa vaeltavasta miehestä, joka on täysin toista maata kuin Äiti-Abagail. Tämä paha mies on nimeltään Randall Flagg, joka omaa yliluonnollisia voimia. Myös osa muista superflunssan kourista selvinneistä lähtevät hänen luokse, kohti Las Vegasia. Siellä Flagg pyrkii kokoamaan heistä brutaalisen tyrannian voimalla yhteisön, jonka periaatteet ovat mielettömän väkivallan ja pelon ilmapiirin harjoittamisessa. Flaggin joukot alkavat jälleenrakentaa Las Vegasia ja käynnistävät autiomaan autioituneissa sotilastukikohdissa aseohjelman kasvattaakseen mahtiaan.

Kun Vapaa vyöhyke jatkaa päähenkilöiden johdolla kukoistustaan, tuntee Äiti-Abagail pettäneensä jumalan ylpeydellään, kun hänen luokse tulleet ihmiset ovat pitäneet häntä lähinnä palvonnan kohteena, joten hän lähtee joksikin aikaa pois heidän keskuudestaan, jolloin muut huolestuvat asiasta. Päähenkilöt, jotka oli äänestetty Vapaa vyöhykkeen johtokunnaksi, päättävät lähettää länteen Las Vegasia kohti kolme vakoojaa tarkailemaan, mitä Flaggin joukot mahdollisesti suunnittelevat heidän päänmenoksi. He tajuavat kumminkin liian myöhään, että kaksi Flaggin palvelijaa, Harold Lauder ja Nadine Cross, ovat suunnitelleet pommi-iskua taloon, jossa johtokunnan on tarkoitus järjestää tapaamista. Räjähdys tappaa muutaman ihmisen, mutta osa selviää kun juuri sillä hetkellä takaisin palannut Äiti-Abagail varoittaa heitä telepaattisella viestillä. Myöhemmin tuon jälkeen Äiti-Abagail kuolee raskaasta uupumuksesta.

Kolmas osa: Tukikohta (The Stand)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajankohta: 7. syyskuuta 1980 — 10. tammikuuta 1981

Vapaa vyöhyke ja Flaggin kannattajat valmistautuvat varmaan koitokseen. Neljä pommi-iskusta selvinnyttä johtokuntaan kuulunutta henkilöä henkilöä — Stu Redman, Glen Bateman, Ralph Brentner ja Larry Underwood — lähtevät kävelleen matkaan kohti länttä kohdatakseen Flaggin. Kesken matkan Stu murtaa jalkansa ja tämä käskee muiden jatkavan matkaa ilman häntä uskoen, että jumala kyllä pitää huolta hänestä.

Kolme jatkaa matkanutta pääsevät melkein Las Vegasiin asti, mutta joutuvat Flaggin kannattajien vangitsemiksi. Tyrmässä ollessaan Glen saa itse Flaggin vieraaksi, joka vaatii heitä nöyrtymään hänen edessään. Glen kieltäytyy ja joutuu Flaggin lähimmän kätyrin, Lloyd Henreidin, ammuttavaksi. Flagg päättää järjestää kannattajiensa edessä julkisen teloituksen, jonne Ralph ja Larry viedään tuhottaviksi. Joku Flaggin kannattajista päättää yhtäkkiä vastustaa tapahtumaa, mutta Flagg tappaa hänet magiallaan. Siinä samassa Flaggin mielenvikainen kätyri, joka tunnetaan nimellä Roskismies, saapuu paikalle varastamansa ydinkärjen kanssa. Flaggin maaginen voima tappamassaan henkilössä muovautuu korkeimpien voimien käsissä suunnattomaksi tuliseksi kädeksi — "Jumalan kädeksi" — joka aktivoi ydinkärjen ja näin räjäytyyää koko Las Vegasin, Flaggin kannattajat kuin myös teloitukselta selvinneet Ralphin ja Larryn.

Stu palaa takaisin Boulderiin mukanaan alunperin länteen vakoojaksi lähetetty Tom Cullen. Tällä välin Stun suurin rakkaus, Fran Goldsmith, on synnyttänyt heille poikalapsen, jonka kohtaloa Fran pelkää, koska ei olla varmoja lainkaan, onko lapsi immuuninen superflunssalle kuin hänen vanhempansa. Stun saavuttua hänen luokseen hän ja Fran saavat kuulla tohtorilta lapsen jäävän henkiin, jolloin Vapaa vyöhykkeen tulevan sukupolven kohtalo ratkeaa. Vaikka heillä on syytä iloita asiasta, he jäävät pohtimaan sitä että onko ihmiskunta oppinut virheistään, jottei kävisi samalla tavalla kuin superflunssan vapauduttua. Vastaus jää epävarmaksi.

Tarinan lopussa Ympyrä sulkeutuu -epilogissa Flagg herää jossain eteläisellä Tyynenmeren rannalla. Syy, miten Flagg selvisi, voi johtua jostain Flaggin pimeästä magiasta, mutta Flagg oli sen johdosta menettänyt muistinsa, sillä hän ei tiennyt, kuinka hän päätyi rannalle, kuka hänen todellinen nimi oli ja mitä aiemmin oli Amerikassa ollessa tapahtunut. Sen sijaan hän tajuaa olevansa tummien alkuasukkaiden palvomana, kun alkuasukkaat pitävät häntä jumalanaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stu Redman — päähenkilö, joka on kotoisin Arnettesta, Teksasista. Hänestä kehkeytyy Vapaa vyöhykkeen johtokunnan puheenjohtaja.
  • Fran Goldsmith — nuori nainen Ogunquitista, Mainesta. Hän lyöttäytyy Stun johtamaan joukkoon matkatessa Boulderiin. Hänen ja Stun välille kehkeytyy rakkaussuhde.
  • Glen Bateman — vanha sosiologin professori, joka tuhon aallon jälkeen kohtaa ensimmäisenä Stun ennen matkaa Boulderiin. Hänen toinen tärkeä toveri on hänen irlanninsetterinsä Kojak.
  • Larry Underwood — nuori laulaja ja muusikko, joka tuli tunnetuksi hitillään "Baby, Can You Dig Your Man?". Hän lähtee Nadine Crossin kanssa kohti Boulderia, mutta saa todellisen rakkautensa Lucy Swannista.
  • Nick Andros — kuuromykkä mies, joka joutuu alkuun Shoyossa, Arkansasissa paikallisen jengin hyökkäyksen kohteeksi. Hän tapaa matkalla myös yksinkertaisen Tom Cullenin, jonka kanssa he lähtevät ensimmäisenä Hemingford Homeen tapaamaan Äiti-Abagailia.
  • Tom Cullen — kiltti mies, jolla on lapsen mieli. Hänen ja Nickin välillä vallitsee todella vahva ystävyysside. Hänellä on usein tapana sanoa "M-O-O-N" jonkin asian kanssa.
  • Ralph Brentner — punaniskafarmari, jonka Nick ja Tom tapaavat matkan varrella ja joka lyöttäytyy heidän mukaansa.
  • Äiti-Abagail — 108-vuotias musta nainen, joka on henkisesti yhteydessä jumalaan. Hänestä tulee Vapaa vyöhykkeen tärkein symbooli.
  • Harold Lauder — nuori runoilija, joka matkaa Franin kanssa, kunnes he tapaavat Stun ja Glenin. Hän on hyvin mustasukkainen kun hän näkee Stun ja Franin yhdessä. Myöhemmin hän tapaa Vapaa vyöhykkeellä Nadine Crossin, jonka kanssa he päättävät pettää Vapaa vyöhykkeen.
  • Nadine Cross — hieman hämmentyneen oloinen nainen, jonka Larry tapaa New Yorkissa ja jonka kanssa hän alkujaan matkaa. Nadine tuntee tavallaan jotain Larrya kohtaan, mutta hänen syvissä ajatuksissa on mielenkiinnon kohteena Flagg.
  • Lloyd Henreid — rikollinen, joka ryöstöstä ja murhasta jäätyään kiinni joutuu vankilaan, jossa hän on superflunssan jälkeen ainoa eloonjäänyt. Flagg saapuu vapauttamaan hänet, mutta ennen vapaaksi pääsyään hän joutuu valaamaan uskollisuutta Flaggilla. Hänestä tulee Flaggin luottohenkilö ja Las Vegasin seuraavaksi vaikutusvaltaisin henkilö.
  • Roskismies — mielenvikainen pyromaani, jonka Flagg värvää aiheuttamaan tuhoa. Hän saa mielihyvää tulella leikkimisestä.
  • Randall Flagg — demoninen pääantagonisti, joka omaa yliluonnollisia voimia. Hän pyrkii manipuloinnin, pelon ja brutaalisen tyrannian avulla kasvattaa joukkojaan Las Vegasissa voidakseen tuhota demokraattisesti järjestäytyneen Vapaan vyöhykkeen kansan. Tämä lähes kuolematon henkilö on esiintynyt muissakin Stephen Kingin teoksissa, mm. Musta torni.

Muussa mediassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minisarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tukikohdasta on tehty vuonna 1994 neliosainen minisarja, jonka on ohjannut Kingin vakio-ohjaaja Mick Garris. Stephen King on itse käsikirjoittanut sen ja hän tekee myös elokuvassa lyhyen roolisuorituksen.

Sarjakuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Stand: Captain Trips (2008 – 2009)
  2. The Stand: American Nightmare (2009)
  3. The Stand: Soul Survivors (2009 – 2010)
  4. The Stand: Hardcases (2010)
  5. The Stand: No Mans Land (2011)
  6. The Stand: The Night Has Come (2011 – 2012)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harri Haarikko: Tukikohta. Aikakone 1/1991.