Uinu, uinu lemmikkini
| Uinu, uinu lemmikkini | |
|---|---|
| Pet Sematary | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Stephen King |
| Kieli | englanti |
| Genre | jännitys, kauhu |
| Kustantaja | Doubleday |
| Julkaistu | 14. marraskuuta 1983 |
| Sivumäärä | 416 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Pirkko Talvio-Jaatinen |
| Kansitaiteilija | Markus Heikkerö |
| Kustantaja | Tammi |
| Julkaistu | 1986 |
| Sivumäärä | 478 |
| ISBN | 951-30-9209-7 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Uinu, uinu lemmikkini (engl. Pet Sematary) on Stephen Kingin kirjoittama kauhuromaani vuodelta 1983.[1] Se kertoo yliluonnollisista tapahtumista erään lääkärin ja hänen perheensä elämässä pikkukaupungissa, jonka lähellä sijaitsee kirottu lemmikkieläinten hautausmaa. Pirkko Talvio-Jaatisen suomennos ilmestyi vuonna 1986. Vuoden 2017 alussa Tammi julkaisi kirjasta uusintapainoksen.
Kirjan kirjoittamisen aikoihin King otti muun muassa tarinaan vaikutteita W. W. Jacobsin vuonna 1902 julkaisemasta kauhunovellista Apinan käpälä.[2] Kingin mukaan kaikista kirjoittamistaan romaaneista Uinu, uinu lemmikkini on ehdottomasti pelottavin;[3] King oli saanut romaanin käsikirjoituksen valmiiksi toukokuussa 1979, mutta hän epäröi monta kertaa sen julkaisemista ennen kuin tarjosi käsikirjoituksen Doubledaylle vuonna 1981.[4]
Uinu, uinu lemmikkini oli ehdolla vuoden 1984 parhaan romaanin World Fantasy -palkinnon saajaksi.[5] Kirjan pohjalta on myös tehty elokuva Uinu, uinu lemmikkini (1989), johon King itse teki käsikirjoituksen. Elokuva sai myös jatko-osan vuonna 1992. Vuonna 2019, jolloin aiemman adaption ilmestymisestä tuli kuluneeksi 30 vuotta, ilmestyi uusi Uinu, uinu lemmikkini -elokuva,[1][6] jolle puolestaan ilmestyi vuonna 2023 esiosa, Uinu, uinu lemmikkini: Verilinjat.[7]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikki alkaa kun Creedin viisihenkinen perhe - kissa mukaan lukien - muuttaa Ludlowiin taloon, jonka naapurissa asuu mukava vanha pappa, Jud Crandall. Lähettyvillä on myös vaarallinen tie rekkoineen sekä vanha lemmikkieläinten hautausmaa. Jud tietää synkän salaisuuden, joka lemmikkien hautausmaahan liittyy. Sen Louis Creed, perheen isä, saa huomata, kun hänen potilaansa kuolee hänen ensimmäisenä työpäivänään ja palaa seuraavana yönä haamuna varoittamaan Louisia lemmikkien hautausmaan lähettyvillä olevasta pahasta paikasta.
Kun perheen kissa kuolee, paljastaa Jud Louisille, mitä tämä salainen paikka tekee kuolleille, jos sinne hautaa jonkun. Jud johdattaa Louisin Mi’kmaq -intiaanien hylätylle hautausmaalle, johon Jud kehottaa Louisin hautaaman kissan. Pian kissa palaa lähes normaalin näköisenä, mutta ulkokuori pettää, ja kissa ei ole enää entisensä, vaan sen sisällä asuu riivattu paholainen.
Perheen kuopus joutuu rekan yliajamaksi ja kuolee. Jud arvaa surun murtaman Louisin mielessä hiipivät ajatukset poikansa henkiinheräämisestä ja kertoo hänelle, kuinka huonosti viimeksi kävi kun Mi’kmaqien hautausmaalle on haudattu viimeksi kuollut ihminen. Jud uskoo Louisin pojan kuolleen vain siksi että Jud oli kertaalleen näyttänyt paikan Louisille ja siten herättänyt siellä uinuneen ikivanhan pahuuden, joka vaikuttaa tapahtumien kulkuun.
Judin varoituksista huolimatta isä-Louis, joka ei kykene kestämään lapsensa menetystä, kaivaa pienokaisen haudastaan ja suuntaa kohti vanhaa hautausmaata. Louis hautaa poikansa toivoen että tuo palaisi henkiin. Poika nousee haudasta seuraavana yönä, ja tappaa Judin Louisin kirurgin veitsellä, perheen kissan avustuksella. Poika tappaa myös perheen äidin Rachelin Judin talossa.
Louis herää aamulla ja kamalat tapahtumat valkenevat tuolle. Louis päätyy tappamaan perheen kissan sekä poikansa, jonka jälkeen tuo sytyttää Judin talossa tulipalon. Louisin kollega sattuu paikalle kun Louis on viemässä kuolleen vaimonsa ruumista vanhalle hautausmaalle.
Kirja loppuu Rachelin sanoihin ”Rakas”, kun Rachel palaa yöllä haudasta Louisin luokse.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Vikman, Jouni: STEPHEN KINGIN KUOLLUT PROJEKTI HERÄSI HENKIIN Uutiset. 21.1.2019. Leffatykki. Arkistoitu 24.3.2019. Viitattu 24.3.2019.
- ↑ Douglas E. Winter: Pet Sematary By Stephen King (Doubleday. 373 pp. $15.95.) The Washington Post. 13.11.1983. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Lisa Rojak: Haunted Heart: The Life and Times of Stephen King, s. 85, 115. {{{Julkaisija}}}, 2009. ISBN 978-1-4299-8797-4. (englanniksi)
- ↑ "Write Me, Buddy! Write Me RIGHT NOW!!" 1983 Letter from Stephen King locusmag.com. 1.9.2022. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
- ↑ 1984 Award Winners & Nominees Worlds Without End. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Sharf, Zack: ‘Pet Sematary’ Directors Get Ahead of Fan Backlash to Explain Major Change From Stephen King Novel Film News. 7.2.2019. Indie Wire. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Pet Sematary: Bloodlines Fantastic Fest 2023. Viitattu 10.10.2023. (englanniksi)
| Romaanit |
Carrie (1974) - Painajainen (1975) - Hohto (1977) - Tukikohta (1978) - Kosketus (1979) - Tulisilmä (1980) - Cujo (1981) - Christine, tappaja-auto (1983) - Uinu, uinu lemmikkini (1983) - Ihmissuden vuosi (1983) - Talismaani (1984; Peter Straubin kanssa) - Se (1986) - Lohikäärmeen silmät (1987) - Piina (1987) - Kolkuttajat (1987) - Pimeä puoli (1989) - Tarpeellista tavaraa (1991) - Julma leikki (1992) - Doloreksen tunnustus (1992) - Uneton yö (1994) - Naisen raivo (1995) - Kuoleman käytävä (1996) - Epätoivon kaupunki (1996) - Kalpea aavistus (1998) - Eksyneiden jumala (1999) - Unensieppaaja (2001) - Pimeyden talo (2001; Peter Straubin kanssa) - Buick 8 (2002) - Kuulolla (2006) - Liseyn tarina (2006) - Tapahtumapaikkana Duma Key (2008) - Kuvun alla (2009) - 22.11.63 (2011) - Tervetuloa Joylandiin (2013) - Tohtori Uni (2013) - Herääminen (2014) - Mersumies (2014) - Etsivä löytää (2015) - Viimeinen vartio (2016) - Gwendyn lipas (2017; Richard Chizmarin kanssa) - Ruususen uni (2017; Owen Kingin kanssa) - Ulkopuolinen (2018) - Keveys (2018) - Laitos (2019) - Myöhemmin (2021) - Billy Summers (2021) - Gwendyn viimeinen tehtävä (2022; Richard Chizmarin kanssa) - Satumaa (2022) - Holly (2023) |
|---|---|
| Musta torni -sarja |
Revolverimies (1982) - Kolme korttia pakasta (1987) - Joutomaa (1991) - Velho (1997) - Callan sudet (2003) - Susannan laulu (2004) - Musta torni (2004) - Tuulen avain (2012) |
| Novelli- ja pienoisromaanikokoelmat |
Yön äänet (1978) - Kauhun vuodenajat (1982) - Jälkeen keskiyön/Ennen aamunkoittoa (1985) - Sydänyö (1990) - Painajaisia ja unikuvia (1: Yksinäinen sormi / 2: Anteeksi, oikea numero) (1993) - Pedon sydän (1999) - Maantievirus matkalla pohjoiseen: 14 kolkkoa tarinaa (2002) - Auringonlaskun jälkeen (2008) - Pimeä yö, tähdetön taivas (2010) - Mitä enemmän verta (2020) |
| Richard Bachmanin nimellä kirjoitetut |
Raivo (1977) - Pitkä marssi (1979) - Vimma (1981) - Juokse tai kuole (1982) - Kirous (1984) - Teloittajat (1996) |
| Suomentamattomat teokset |
The Colorado Kid (2005) - Blaze (2007) - Blockade Billy (2010) - The Bazaar of Bad Dreams (2015) |
| Tulevat julkaisut |
You Like It Darker (2024) |
| Asiateokset |
Danse Macabre (1981) - Nightmares in the Sky (1988) - Kirjoittamisesta (2000) - Secret Windows (2000) - Faithful (2004; Stewart O'Nanin kanssa) - Guns (2013) |
| E-kirjat |
Riding the Bullet (2000) - The Plant (2000; keskeneräinen) - Ur (2009) - Mile 81 (2011) - A Face in the Crowd (2012; Steward O'Nanin kanssa) |
| Käsikirjoitukset elokuviin |
Creepshow – yöjuttu (1982) - Paholaisen silmät (1985) - Hopealuoti (1985) - Maximum Overdrive (1986; myös ohjaajana) - Uinu, uinu lemmikkini (1989) - Unissakävelijät (1992) - Kunnes kuolema meidät erottaa (2014) - Cell (2015; Adam Allecan kanssa) |
| Käsikirjoitukset televisioon |
Sorry, Right Number (1988) - Kultaiset vuodet (1991) - Tukikohta (1994) - Stephen Kingin Hohto (1997) - Chinga (1998; Chris Carterin kanssa) - Myrskyn silmässä (1999) - Rose Red (2002) - Stephen Kingin Sairaala (2004) - Stephen Kingin Desperation (2006) - Päitä tippuu (2014) - Liseyn tarina (TBA) |
| Sarjakuvateokset |
Creepshow (1982) - The Dark Tower (2007-) - The Stand (2008-2012) - The Talisman (2009-2010) - American Vampire (2010) - N. (2010) - Road Rage (2012) - The Dark Man (2013) |
| Muita artikkeleita |