Wendigo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo taruolennosta, sarjakuvahahmosta oma erillinen Wendigo (sarjakuvahahmo)

Wendigo (myös mm. Windigo, Windago, Windiga tai Witiko) on Pohjois-Amerikan ja Kanadan monien algonkin-kansojen tuntema myyttinen olento. Wendigo kuuluu osana eritoten creiden, inuitien ja ojibwojen perinteiseen kulttuuriin. Sitä on pidetty pahana yliluonnollisena voimana, joka vaeltaa pohjoisen metsissä ja käyttää ravinnokseen ihmislihaa. Wendigoilla on todettu olleen vahva yhteys talveen ja kylmyyteen sekä niiden mukana tulleeseen nälänhätään. Legenda Wendigosta elää yhä Kanadan ja Minnesotan metsissä ja preerioilla.[1]

Maailman terveysjärjestö (WHO) tuntee Wendigon vakavana mielenterveydellisenä sairautena, jolla on oma kansainvälinen luokituksensa ja koodinsa "aikuisten käyttäytymishäiriöiden" kategoriassa.[2]

Synty ja historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perimätiedon mukaan Wendigo syntyi kun taistelu henkiinjäämisestä pani inhimilliset olennot syömään toisiaan. Joidenkin arvelujen mukaan legenda Wendigosta oli luotu ainoastaan "varoitukseksi" vastaan kannibalismia.[3]

Ensimmäinen maininta Wendigon kaltaisesta hirviöstä tuli ranskalaisilta jesuiitoilta talvella 1634-35. Isä Paul Le Jeune kirjoitti hulluksi tulleesta innu-metsästäjästä, joka yritti syödä vaimonsa, veljensä ja lankonsa. Toinen maininta on vuodelta 1661. Pohjoisessa Quebecin provinssissa asuneet intiaanit olivat kertoneet välttävänsä Tadoussacin ympäristöä, jossa ihmisiä syövät hirviöt vaanivat. Montagnais-naskapien heimon mukaan kokonaisia sukuja oli joutunut kannibalismin uhreiksi.[4] 1700-luvulla useat ojibwa-intiaanit tunnustivat eurooppalaisille pelkäävänsä pahaa yliluonnollista voimaa, josta he käyttivät nimeä Wiitikka. Tämä olento aiheutti suurten joukkojen keskuuteen levinneen Wendigo-hysterian.[5]

Wendigon kerrotaan näyttäytyneen useita kertoja Rosesun kaupungin lähellä pohjoisessa Minnesotassa 1800-luvun lopulta aina 1920-luvulle asti. Jokaista Wendigosta tehtyä havaintoa seurasi selittämätön kuolemantapaus. Monet cree-intiaanit metsästivät Wendigoja viime vuosisadalla. Eräs kuuluisimmista tämän lajityypin metsästäjistä oli cree-intiaani Jack Fiddler, joka omien sanojensa mukaan oli surmannut vähintään 14 Wendigoa.[1] Edelliseltä vuosisadalta 1950-luvulle on todisteena hyvin dokumentoituja asiakirjoja, joissa on 70 mainintaa Wendigoiksi muuttuneista henkilöistä, joukossa myös useita naisia. [6]

1950-luvulla saatiin vielä vahva näyttö syvään juurtuneesta Wendigo-myytistä, ja sen aiheuttamasta massahysteriasta. Kanadalaisen toimittaja kirjoitti paikallisessa sanomalehdessä Wendigon ilmestymisestä Ontarion metsiin sai yli 1000 saulteauxia (ojibwat) kauhun valtaan. He kokoontuivat suureksi ryhmäksi hakien toisistaan turvaa ja kieltäytyivät menemästä metsään, jossa Wendigo vaani heitä.[5]

Kuvauksia Wendigosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Legendan mukaan ihminen, joka sortuu nälissään syömään toisen ihmisen lihaa, muuttuu itse Wendigoksi, joka on tuomittu ikuiseen vaeltamiseen maan päällä ja sammumattomaan ihmislihan himoon, jota yksikään ateria ei tyydytä.[7] Voimakkaimpien Wendigojen sanotaan pystyvän hallitsemaan säätä ja langettamaan pimeyden jo tunteja ennen auringonlaskua.[8] Silminnäkijähavainnot Wendigosta vaihtelivat, mutta yleisimmät kuvaukset sisälsivät mainintoja ihmisen muotoisesta, 3–5 metriä pitkästä kelmeäihoisesta, tai joskus kokonaan karvojen peittämästä olennosta.[1] Wendigon silmät on nähty hehkuvan punaisina,[9] ja olennon sydäntä on luonnehdittu kylmäksi ja jäiseksi. Jättiläisen kimeän äänen pitkäkestoinen kaiku oli ukkoseen verrattava. Joidenkin havaintojen mukaan Wendigo näytti ihonväriltään mustalta.[10]

Eri kertomusten perusteella Wendigo saattoi seurata uhriaan tuntikausia ja ajaa tämän hulluuteen ja epätoivoon nostattamalla uhriinsa kuumeen. Metsän pahan hengen kuiskaukset tuntuivat kuuluvan kaikkialta. Aina, kun uhri kääntyi katsomaan olkansa yli, Wendigo piiloutui lähimmän kiven tai puun taakse. Kun uhri oli loppuunajettu epätoivon ja pakokauhun myötä, Wendigo kävi hänen kimppuunsa ja silpoi hänet valtavilla kynsillään. Syötyään uhrinsa Wendigo jatkoi loputonta metsästystään. Se näyttäytyi lähinnä talvi-aikaan ja pystyi uimaan jääkylmissä vesissä.[9]

Joidenkin kuvausten mukaan Wendigoksi muuttuminen tapahtui asteittain. Syyksi saattoi riittää epäonnistunut metsästysretki. Uuden persoonallisuuden valtaan joutuneen uhrin kannibalismi saattoi paljastua hänen suhtautumisestaan sukulaisiin, jotka hän näki ruokapöytään kuuluvana riistana. Jokuset tutkijat pitävät Wendigoa pelkkänä murhaajana, joka ei syönyt uhrejaan.[6]

Wendigo tunsi puut, pensaikot ja luolat. Joskus sen sanottiin asuvan hylätyssä kaivoksessa ja kuljettavansa uhrinsa sinne talviruoakseen. Siellä Wendigo ripusti heidät roikkumaan katosta kiinni jopa kahdeksi viikoksi.

Wendigo-psykoosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wendigo on herättänyt algonkin-kieliseen kulttuuriin sidoksissa olleen psykiatrillisen käsitteen mielisairaudesta, joka paremmin tunnetaan Wendigo-psykoosina. Taudin oireina on mainittu mm. anoreksia ja unettomuus. Hoito tapahtui intiaanikommuunien henkimiesten ja myöhemmin myös länsimaisten lääkärien valvonnassa. Jos parannuskeinot eivät tepsineet Wendigon valtaan joutunut surmattiin tulevien veritekojen estämiseksi. Oman kommuunin toimesta uhri paloiteltiin pieniin osiin ja poltettiin.[11] Hänen jääkylmä sydämensä sulatettiin ja murskattiin. Joskus tämä tehtiin hopeisella kepillä tai -kirveellä.[8]

Wendigo populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stephen Kingin romaanissa wendigo on 12 metriä korkea, sarvipäinen ja keltaisen suomupeitteen peittämä hirviö, joka muuttaa ihmisen kosketuksellaan kannibaaliksi. Stephen Kingin romaanin "Kadotettujen jumala" on myös tulkittu kuvattavan Wendigoa paholaisena. Wendigo esiintyy myös tietokonepeli Warcraft 3:n (ja lisäosan) neutraalina hirviönä. Pelissä se muistuttaa hieman karhun ja vuohen yhdistelmää ja on hyvin suurikokoinen. Kyseinen olento esiintyy myös Supernatural-ohjelman ensimmäisen kauden toisessa jaksossa. Japanilaisessa animaatio-jatkumossa Digimon esiintyy digitaalinen hirviö nimeltä Wendigomon. NBC:n televisiosarjassa Hannibal wendigoa muistuttava hahmo symbolisoi Hannibal Lecterin hahmoa Will Grahamin mielessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Coleman, Loren: Bigfoot!, Pocket Books, 2003. ISBN 9780743469753
  • Eberhart, George M: Mysterious Creatures: A Guide to Cryptozoology, Nide 1, ABC-Clio, 2002. ISBN 1-57607-283-5.
  • Gilmore, David D. Monsters: evil beings, mythical beasts, and all manner of imaginary terrors, Uviversity of Pennsylvania Press, 2002. ISBN 9780812237023
  • Johnston, Basil. The Manitous: The Spiritual World of the Ojibway. St. Paul, MN: Minnesota Historical Society Press, 2001. ISBN 0873514114
  • Virrankoski, Pentti: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit, Gummerus, 1994. ISBN 951-717-788-7.
  • Waldram, James B.  Revenge of the Windigo: the construction of the mind and mental health of ...  University of Toronto Press  2004. ISBN 9780802086006

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c North Wood of Minnesota Prairieghost.com. Viitattu 18.7.2011. (englanniksi)
  2. Waldram s. 207.
  3. Virrankoski s. 150.
  4. Gilmore s. 87.
  5. a b Gilmore s. 88.
  6. a b Gilmore s. 84 - 85.
  7. Johnston s. 206.
  8. a b Inside The Legend Supernatural.tv. Viitattu 24.7.2011. (englanniksi)
  9. a b Eberhart s. 589.
  10. Coleman s. 30.
  11. Gilmore s. 85.