Sergio Leone

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sergio Leone
SERGIO LEONE.jpg
Syntymäaika 3. tammikuuta 1929
Syntymäpaikka Rooma, Italia
Kuolinaika 30. huhtikuuta 1989 (60 vuotta)
Kuolinpaikka Rooma, Italia
Ammatti elokuvaohjaaja
Tunnetuimmat ohjaukset Dollaritrilogia
Huuliharppukostaja
Suuri gangsterisota
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sergio Leone (3. tammikuuta 1929 Rooma, Italia30. huhtikuuta 1989 Rooma, Italia) oli italialainen elokuvaohjaaja, "italowesternin suuri runoilija"[1]. Hän nousi maailmanmaineeseen spaghettiwestern-elokuvilla Kourallinen dollareita (1964), Vain muutaman dollarin tähden (1965) ja Hyvät, pahat ja rumat (1966) (niin sanottu dollaritrilogia). Hänen uransa huippusaavutuksia olivat myös mestariteokset Huuliharppukostaja (1968) ja Suuri gangsterisota (1984).[2]

Leone ohjasi vain seitsemän elokuvaa, mutta hänellä oli merkittävä vaikutus moniin ohjaajiin, kuten Sam Peckinpah, John Woo, Quentin Tarantino ja Clint Eastwood, jonka näyttelijänura lähti nousuun Leonen dollaritrilogiasta.[2]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sergio Leone syntyi Roomassa. Hänen isänsä Vincenzo Leone oli elokuvataiteen uranuurtajia ja äiti Francesca Bertini näyttelijä. Isän vaatimuksesta hän aloitti lakiopinnot, mutta toimi sen lisäksi myös elokuva-alalla.[2]

Leone kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1989 kärsittyään pitkään ylipainosta. Hänet on haudattu Pratica di Maren hautausmaalle.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samalla kun 18-vuotias Leone aloitti lakiopinnot, hän aloitti myös työskentelynsä elokuva-alalla. Muutaman elokuvan jälkeen (muun muassa Vittorio De Sican Polkupyörävaras) lakimiesura sai jäädä ja Leone keskittyi kokopäiväisesti elokuviin.[2]

1950-luvulla Leone toimi apulaisohjaajana Cinecittàlla – muun muassa Hollywood-spektaakkeleissa Quo Vadis? (1951), Ben-Hur (1959) ja Sodoma ja Gomorra (1962). Ensimmäisen kerran hän pääsi ohjaamaan elokuvassa Pompeijin viimeiset päivät, kun sen ohjaaja Mario Bonnard sairastui. Alkuteksteihin hän sai nimensä vasta seuraavassa Taistelu Rhodoksesta -elokuvassa (1961).[2]

Sopivan aiheen seuraavaan elokuvaansa Leone löysi vasta pari vuotta myöhemmin: Akira Kurosawan Yojimbo – onnensoturi (1961). Leone muokkasi sen pienen budjetin lännenelokuvaksi, joka kuvattaisiin Espanjassa. Elokuvan pääosaan Leone palkkasi tuntemattoman – ja halvan – yhdysvaltalaisen televisionäyttelijän Clint Eastwoodin. Musiikin elokuvaan teki Leonen entinen koulutoveri Ennio Morricone. Kourallinen dollareita (1964) muodostui jättimenestykseksi, joka muokkasi uudelleen totuttuja lännenelokuvan myyttejä. Yhtä käänteentekevää olivat sen laajakangaskuvaus ja Morriconen musiikki. Kourallinen dollareita oli ensimmäinen merkittävä spaghetti- tai italowestern ja sitä matkittiin ahkerasti.[2]

Kourallinen dollareita menestyi Euroopassa (Yhdysvaltojen ensi-ilta siirtyi tekijänoikeusongelmien takia) niin hyvin, että Leonea kehotettiin tekemään siihen jatko-osa. Seuraavana vuonna valmistunut Vain muutaman dollarin tähden (1965) oli laajempi, pidempi ja yhtä väkivaltainen kuin edeltäjänsäkin. Eastwood ja Morricone olivat jälleen mukana, ja elokuva rikkoi yleisöennätyksiä Italiassa.[2]

Dollaritrilogian nimen se jälkikäteen saanutta sarjaa täydensi Hyvät, pahat ja rumat 1966. Pääosissa olivat elokuvan nimen mukaisessa järjestyksessä Clint Eastwood, Lee Van Cleef ja Eli Wallach. Edellisten osien tapaan musiikista vastasi Ennio Morricone, ja edellisten tapaan se oli jättimenestys.[2] Sitä pidetään myös dollaritrilogian parhaimpana ja onnistuneimpana elokuvana.[3]

Dollaritrilogia sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 1967 ja 1968 ja teki Eastwoodista ykkösluokan tähden. Leone sen sijaan sai kriitikoilta vain halveksuntaa, sillä hänen katsottiin häpäisseen yhdysvaltalaisen lännenelokuvan. Elokuvasarjan vaikutus on kuitenkin nähtävissä muun muassa Sam Peckinpahin Hurjassa joukossa. Lisäksi Leone sai Paramountilta vapaat kädet seuraavan elokuvan tekoon.[2]

Huuliharppukostajaa (1968) pidetään yhtenä western-genren merkkipaaluista. [4] Sen englanninkielinen nimi Once Upon a Time in the West (suom. 'Olipa kerran lännessä’) on Yhdysvalloissa lähestulkoon yhtä legendaarinen kuin itse elokuvakin. Se on eeppisiin mittasuhteisiin kasvava lännenelokuva, joka viittaa lukuisiin lännenelokuvan klassikoihin – muun muassa John Fordin lännenelokuvien klassisiin kuviin Monument Valleyssä.[2] Kuten jo Hyvissä, pahoissa ja rumissa Ennio Morriconen musiikki oli niin olennainen osa elokuvaa, että se oli jo samanarvoinen kuvan kanssa.[5] Elokuva menestyi suhteellisen hyvin Euroopassa – Ranskassa se oli jopa yksi kaikkien aikojen suosituimmista elokuvista. Yhdysvalloissa se kuitenkin floppasi täydellisesti. [2]

Leone oli jo päättänyt, että Huuliharppukostaja olisi hänen viimeinen lännenelokuvansa, mutta italowesternin politisoituminen 1960-luvun lopulla innosti häntä kirjoittamaan käsikirjoitusta elokuvaan Maahan, senkin hölmö!. Koska elokuvalle ei kuitenkaan löytynyt ohjaajaa, Leone suostui tekemään sen itse. Se ei menestynyt elokuvateattereissa. Tämän jälkeen Leone ei ohjannut elokuvia yli kymmeneen vuoteen. Hän jopa kieltäytyi Kummisedästä[2]. Huomattuaan, kuinka Mario Puzon romaani muutettaisiin elokuvaversioksi, hän oli valmis ohjaamaan sen. Elokuvan ohjaajaksi, ja toiseksi käsikirjoittajaksi, oli kuitenkin valittu jo tuntematon italialaisamerikkalainen nuorukainen Francis Ford Coppola.lähde?

1970-luvulla Leone tuotti elokuvia. Vasta 1980-luvulla hän sai mahdollisuuden toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa gangsterieepoksesta Suuri gangsterisota (1984). Sen tarkoituksena oli olla gangsterielokuvalle sitä, mitä Huuliharppukostaja oli ollut lännenelokuvalle. Jopa elokuvien nimet viittasivat siihen: Once Upon a Time in the West (Olipa kerran lännessä eli virallisesti Huuliharppukostaja) ja Once Upon a Time in America (Olipa kerran Amerikassa eli virallisesti Suuri gangsterisota). Siitä tuli Leonen pisin elokuva: 3 tuntia 49 minuuttia. Maailman ensi-illassa Cannesin elokuvajuhlilla se sai erittäin innostuneen vastaanoton. [2] Huuliharppukostajan tapaan sitä pidetään Leonen mestariteoksena – mutta vain täydellisenä versiona, kaikki lyhyemmät tai uudelleenleikatut versiot eivät anna samaa vaikutelmaa.[6]

Suuren gangsterisodan jälkeen Leone alkoi suunnitella elokuvaa Leningradin piirityksestä. Hän jopa hankki Neuvostoliiton tuen elokuvan tekoon. Hanke ei kuitenkaan toteutunut, sillä Leone kuoli huhtikuussa 1989.[2]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arto Pajukallio, Helsingin Sanomat 25.2.2012 s. D 9
  2. a b c d e f g h i j k l m n Bozzola, Lucia: Sergio Leone www.allmovie.com. Viitattu 22.7.2010. (englanniksi)
  3. Bozzola, Lucia: The Good, the Bad and the Ugly www.allmovie.com. Viitattu 22.7.2010. (englanniksi)
  4. Bozzola, Lucia: Once Upon a Time in the West www.allmovie.com. Viitattu 22.7.2010. (englanniksi)
  5. Bozzola, Lucia: Ennio Morricone www.allmovie.com. Viitattu 22.7.2010. (englanniksi)
  6. German, Yuri: Once Upon a Time in America www.allmovie.com. Viitattu 22.7.2010. (englanniksi)