Taistelu Rhodoksesta
Taistelu Rhodoksesta (ital. Il Colosso di Rodi, esp. El coloso de Rodas, ransk. Le colosse de Rhodes, ”Rhodoksen kolossi”) on vuonna 1961 valmistunut italialais-espanjalais-ranskalainen seikkailuelokuva. Historia-aiheista peplumia edustava elokuva on spagettiwesterneistään tunnetun Sergio Leonen ensimmäinen virallinen ohjaustyö. Sen pääosia esittävät Rory Calhoun, Lea Massari ja Georges Marchal.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ateenalainen sotasankari Darius saapuu rentoutumaan Rhodoksen kaupunkiin, jonka satamaan on juuri pystetty Rhodoksen kolossi. Kuningas Kserkseen tyrannia on synnyttänyt saarelle kapinaliikkeen, ja kuninkaan neuvonantaja Thar suunnittelee vallankaappausta foinikialaisten avulla. Darius tavoittelee kolossin suunnittelijan Khareen tytärtä Dialaa, joka on mukana Tharin juonessa. Peliokleen johtamat kapinalliset pyytävät apua Dariukselta, joka joutuu mukaan saaren levottomuuksiin. Samalla hän tutustuu kapinapäälliköiden sisareen Mirteen. Darius pyytää apua petolliselta Dialalta ja joutuu vangituksi kolossin sisään. Foinikialaisten ryhtyessä valtaamaan saarta kapinalliset hyökkäävät kolossia vastaan, joka tuhoutuu maanjäristyksessä. Kapinalliset pakenevat kaupungista ja Darius ja Mirte saavat toisensa.[1][2]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rory Calhoun | … | Darius |
Lea Massari | … | Diala |
Georges Marchal | … | Peliokles |
Conrado Sanmartin | … | Tireo |
Mabel Karr | … | Mirte |
Angel Aranda | … | Koros |
Mimmo Palmara | … | Ares |
Georges Rigaud | … | Lissipus |
Carlo Tamberlani | … | Ksenon |
Roberto Camardiel | … | Kserkses |
Yann Larvor | … | Mahor |
Félix Fernández | … | Khares |
Ignazio Dolce | … | |
Fernando Calzado | … | |
Angel Menendez | … | |
José De Vilches | … | |
Arturo Grosre | … | |
Giovanni Pazzafini | … | gonginlyöjä |
Antonio Casas | … | Foinikian lähettiläs |
Alfio Caltabiano | … | Kreonte[3][4] |
Tuotanto ja teemat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taistelu Rhodoksesta on Sergio Leonen ensimmäinen virallinen ohjaustyö. Sitä ennen hän oli saattanut loppuun Mario Bonnardin aloittaman Pompeijin viimeiset päivät (1959) ja toiminut amerikkalaisten elokuvantekijöiden apuohjaajana.[5] Elokuva on kuvattu Supertotalscope-laajakangastekniikalla Eastmancolor-väreissä Espanjassa ja Rooman Cinecittàn studioilla. Rodoksen satamana toimii Laredo Biskajanlahden rannalla. Muita kuvauspaikkoja ovat Manzanares el Realin kalliomuodostelmat Madridin pohjoispuolella sekä Ciudad Encantadan sienimäiset kalliot Cuencassa. Välimerta esittää Santillanan tekojärvi. Elokuvassa on paljon väkivaltaisia taistelu- ja kidutuskohtauksia sekä ratsastusjaksoja, jotka viittaavat Leonen tuleviin spagettiwesterneihin.[1][6]
Leonen elokuvaa pidetään yhtenä peplum-tyylilajin merkkiteoksista[7]. Se on värikäs spektaakkeli, joka on täynnä toimintaa, näyttäviä lavasteita ja hyviä näyttelijäsuorituksia. Elokuvan puutteita ovat sen liiallinen pituus ja heikko käsikirjoitus.[1][2][8]
Elokuvan teemat on osittain lainattu Alfred Hitchcockin Vaarallisesta romanssista (1959). Niistä keskeisin on Rhodoksen kolossin ilmentämä ihmiskunnan suuruudenhulluus, johon liittyy fasismin ja autoritarismin kritiikkiä. Toisaalta myöskään elokuvan kapinalliset eivät kykene minkäänlaiseen kansaa hyödyttävään toimintaan, vaan ainoastaan luonnonvoimat pystyvät aiheuttamaan vallankumouksen. Rory Calhounin esittämä parodinen sankari Darius edustaa hyväntahtoista, mutta tietämätöntä ja naivia amerikkalaisuutta, jonka odotetaan ulkopuolisena korjaavan toisten aiheuttamat sotkut. Calhounin ”väsynyt välinpitämättömyys” toimi myöhemmin Clint Eastwoodin henkilöhahmojen esikuvana Leonen westerneissä.[1][9]
DVD-julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan 14 minuutilla lyhennetty[10] amerikkalainen versio on saatavilla Warner Brothersin hyvälaatuisena DVD:nä. Se on julkaistu alkukielillä Italiassa ja Ranskassa.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hughes, Howard: Cinema Italiano: The Complete Guide from Classics to Cult. London, New York: I. B. Tauris, 2011. ISBN 978-1848856080
- Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d World Cinema Directory worldcinemadirectory.co.uk. Viitattu 24.11.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Hughes, s. 50–51.
- ↑ Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 14.6.2014. (italiaksi)
- ↑ AFI Catalog of Feature Films afi.com. Viitattu 24.11.2013. (englanniksi)
- ↑ Moliterno, s. 172.
- ↑ Hughes, s. 50.
- ↑ Moliterno, s. 246.
- ↑ a b Mondo Esoterica mondo-esoterica.net. Viitattu 24.11.2013. (englanniksi)
- ↑ Burke, Frank: The Italian Sword-and-Sandal Film from Fabiola (1949) to Hercules and the Captive Women (1961): Texts and Contexts. Teoksessa: Popular Italian Cinema: Culture and Politics in a Post-War Society, s. 33–38. London, New York: I. B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84515-572-4
- ↑ Hughes, s. 51.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Taistelu Rhodoksesta Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Taistelu Rhodoksesta Elonet.
- Hanno rubato un tram (1954) (nimeä ei mainittu)
- Pompeijin viimeiset päivät (1959) (nimeä ei mainittu)
- Taistelu Rhodoksesta (1961)
- Kourallinen dollareita (1964)
- Vain muutaman dollarin tähden (1965)
- Hyvät, pahat ja rumat (1966)
- Huuliharppukostaja (1968)
- Maahan, senkin hölmö! (1971)
- Un genio, due compari, un pollo (1975) (nimeä ei mainittu)
- Suuri gangsterisota (1984)