Clint Eastwood

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Clint Eastwood
Clint Eastwood vuonna 2008.
Clint Eastwood vuonna 2008.
Syntymäaika 31. toukokuuta 1930 (ikä 84)
Syntymäpaikka San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat
Aktiivisena 1955–
Oikea nimi Clinton Elias Eastwood Jr.
Merkittävät roolit Likainen Harry
Hyvät, pahat ja rumat
Million Dollar Baby
Gran Torino
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Palkinnot

1993 Armoton
2005 Million Dollar Baby

Ehdokkuudet

Oscar (1993, 2005, 2007)
Saturn (2001)

Clinton Eastwood Jr. (s. 31. toukokuuta 1930 San Francisco) on yhdysvaltalainen, neljällä Oscarilla palkittu näyttelijä, käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hän on uransa aikana näytellyt liki 80 elokuvassa.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clint Eastwood aloitti uransa 1950-luvulla b-elokuvien sivurooleissa, mutta suuren yleisön tietoisuuteen hän tuli ensimmäisen kerran vuonna 1959 televisiosarjan Lännen tie (Rawhide) pääroolissa karjanajaja Rowdy Yatesinä, jota hän esitti sarjan loppuun vuoteen 1966 saakka.

Varhaisista elokuvista ovat tärkeimpiä italialaisen ohjaajan Sergio Leonen kanssa 1960-luvun puolivälissä tehdyt "spagettiwesternit", Kourallinen dollareita, Vain muutaman dollarin tähden ja Hyvät, pahat ja rumat. Don Siegelin klassinen poliisielokuva Likainen Harry oli Eastwoodin varsinainen läpimurto Hollywoodissa. Tähän rooliin hän palasi neljästi. Eastwoodin muita vahvoja näyttelijäsuorituksia ovat Don Siegelin ohjaamassa elokuvassa Pako Alcatrazista ja Wolfgang Petersenin elokuvassa Tulilinjalla. Eastwood ei ollut uransa alussa kriitikoiden suosikki, mutta yleisö kuitenkin piti hänestä ja hän näytteli monessa tuottoisassa elokuvassa 1970-luvulla. Kriitikoiden hyväksynnän hän kuitenkin saavutti vasta voitettuaan Oscarin.

1970-luvun alussa Clint Eastwood ryhtyi myös ohjaamaan ja tuottamaan elokuvia. Hän perusti elokuvayhtiö Malpasonin, sana on espanjaa ja tarkoittaa muun muassa harha-askelta. Esikoisohjaus Yön painajainen sai ensi-iltansa vuonna 1971. Suurin syy Eastwoodin siirtymisessä ohjaajaksi ja tuottajaksi oli halu tehdä elokuvat omalla tyylillään. Hän ei esimerkiksi ikinä käytä koe-esiintymisiä näyttelijöille, joita harkitsee palkkaavansa, sen sijaan hän vain keskustelee heidän kanssaan. Omissa ohjaustöissään Eastwood viljelee pehmeämpiä sävyjä ja huumoria omalle roolihahmolleen.

Häntä on kuvailtu kärsimättömäksi elokuvantekijäksi, joka ei suosi montaa ottoa. Yksi suurimmista ohjaustöistä on lännenelokuva Armoton. Kuten yleensä, hän myös näytteli siinä pääosan. Armoton palkittiin kaikkiaan neljällä Oscarilla, muun muassa parhaan ohjauksen ja parhaan elokuvan Oscarilla. 62-vuotiaana Armottoman ohjannut Eastwood ei hidastanut tahtia, vaan jatkoi ohjaamista lähes elokuvan vuositahdilla ainakin vuoden 2008 Gran Torinon tekoon asti.

Eastwood 1960-luvulla.

Clint Eastwoodin ohjaamasta jännitysdraamasta Menneisyyden ote hänelle myönnettiin Oscar-ehdokkuus parhaasta ohjauksesta.[2] Elokuva voitti parhaan miespääosan Oscarin Sean Pennille ja parhaan miessivuosa-Oscarin Tim Robbinsille.

Clint Eastwood on myös klassisen jazz-musiikin ystävä. Hän tuotti ja ohjasi arvostetun Thelonious Monkista kertovan dokumentin Straight, No chaser. Sen lisäksi hän on ohjannut Charlie Parkerista kertovan elokuvan Bird. Eastwood on myös tehnyt musiikkia joihinkin elokuviinsa ja James C. Strousen elokuvaan Grace Is Gone. Elokuvan Lällärit lakoon soundtrackilla kuullaan Eastwoodin ja Ray Charlesin laulavan yhdessä. Eastwoodin Million Dollar Baby sai Golden Globe-ehdokkuuksia. Elokuva palkittiin helmikuussa 2005 Oscarilla parhaana elokuvana ja Eastwood parhaasta ohjauksesta. Myös elokuvan naispääosan esittäjä Hilary Swank ja miessivuosan esittäjä Morgan Freeman palkittiin Oscareilla. Eastwoodin molemmat parhaan elokuvan Oscarin voittaneet elokuvat saivat siis myös parhaan miessivuosan palkinnot.

Armoton oli Eastwoodin viimeinen pyssysankari-elokuva. Sen jälkeen hänen keskittyi ohjaajana ja näyttelijänä ihmissuhteisiin ja arjen sankaruuden kuvaukseen.[3]

Elokuussa 2006 Clint Eastwood palkittiin työstään westernien parissa Golden Boot -tunnustuksella.[4] Huomionosoituksen arvoa nostaa, että hän sai siitä arvostetun Founder's Award -version. Tämä on myönnetty vain kahdeksan kertaa, ohjaajista sen oli tätä ennen saanut vain John Ford. Ranskalaiset ovat palkinneet Eastwoodin maan korkea-arvoisimmalla mitalilla kunnialegioonan kunniamerkillä. Kunniamerkin Eastwoodille luovutti Ranskan presidentti Jacques Chirac 15. helmikuuta vuonna 2007.[5] Eastwood sai toisen merkittävän kunniamerkin kun Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy myönsi hänelle Kunnialegioonan komentajamerkin 13. marraskuuta 2009.[6]

Eastwoodin signeeraus ja kädenjäljet sementissä Hollywood Boulevardilla.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eastwood on ollut naimisissa kahdesti. Eastwoodilla on seitsemän lasta: Kimber (s. 1964), Kyle (s. 1968), Alison (s. 1972), Scott (s. 1986), Kathryn (s. 1988), Francescka (s. 1993) ja Morgan (s. 1996). Eastwoodilla oli avioliittojen välissä pitkä suhde Sondra Locken kanssa, joka myös näytteli useassa hänen elokuvassaan.Eastwood on pitkäaikainen eläinoikeusaktivisti muttei vegaani toisin kuin on väitetty. Eastwood alkoi 1970-luvulla noudattaa ruokavaliota, jolla ihmisen uskottiin saattavan elää 150-vuotiaaksi.[7]

Clint Eastwood oli kalifornialaisen Carmelin kaupungin pormestarina 1986–1988.[8] Elokuva Yön painajainen kuvattiin kokonaisuudessaan Carmelin kaupungissa.

Clint Eastwood ja Ronald Reagan

Helmikuussa 2014 Eastwood pelasti yhden miehen hengen estämällä häntä tukehtumasta juustoon.[9]

Tunnetuimpia elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dokumenttielokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Clint on Clint (Clint Eastwood, le franc-tireur, 2007)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Schickel, Richard. Clint Eastwood - elämä ja elokuvat. 1996. Art House. ISBN 951-884-373-2
  • Eliot, Marc: Clint Eastwood - Viimeinen cowboy. (American Rebel: The Life of Clint Eastwood) Suom. Seppo Hyrkäs. 453 sivua. WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-35977-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rita Tainola: Clintin kiireet. Ilta-Sanomat Plus, 2010, nro 30.4., s. 15.
  2. Clint Eastwood Biography Yahoo
  3. Tero Toivanen: Taistelu kotirintamalla. Metro live, 2009, nro 3.4., s. 10.
  4. Clint Eastwood Honored With Golden Boot Award - FoxNews.com (englanniksi) Viitattu 5.7.2011.
  5. Eastwoodille Ranskan korkein kunniamerkki Iltalehti 18.2.2007
  6. STT-Reuters: Ranska myönsi Clint Eastwoodille korkean kunniamerkin 14.11.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 19.12.2009.
  7. http://www.ecorazzi.com/2008/12/11/clint-eastwood-says-he-is-not-a-vegan-so-there-punk/
  8. On This Day 1986: Eastwood voted mayor by landslide BBC. Viitattu 4.5.2009. (englanniksi)
  9. Ferguson, Doug: Clint Eastwood saves Pebble Beach tournament director from choking The Detroit News. 2014-02-07. Michigan Media Solutions. Viitattu 2014-02-07.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]