Hiljaiset sillat
Sivulta puuttuu |
|
|
|---|---|
|
|
|
 Alkuperäinen juliste |
|
| Ohjaaja | Clint Eastwood |
| Käsikirjoittaja | Robert James Waller (kirja) Richard LaGravanese |
| Tuottaja | Clint Eastwood Kathleen Kennedy Michael Maurer Tom Rooker |
| Säveltäjä | Lennie Niehaus |
| Kuvaaja | Jack N. Green |
| Leikkaaja | Joel Cox |
| Pääosat | Clint Eastwood Meryl Streep |
|
|
|
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Warner Bros. |
| Ensi-ilta |
2. kesäkuuta 1995 (USA) 29. syyskuuta 1995 (Suomi) |
| Kesto | 135 min. |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 22 000 000 dollaria |
|
|
|
| IMDb | |
| Elonet | |
| Allmovie | |
Hiljaiset sillat on Clint Eastwoodin ohjaama ja tuottama draamaelokuva vuodelta 1995. Sen pääosissa näyttelevät Eastwood ja Meryl Streep. Elokuva on saanut runsaasti palkintoja ja palkintoehdokkuuksia.
Elokuva on poikkeuksellinen Eastwoodin ohjaamien ja näyttelemien elokuvien joukossa, sillä se rikkoo kaikkia häneen kohdistuvia perinteisiä odotuksia.[1] Elokuva pohjautuu Robert James Wallerin menestysromaaniin Bridges Of Madison County, ja Eastwoodin valinta yllätti monet. Kriitikko[2] pitää kehyskertomusta elokuvassa pienenä miinuksena, sillä muut näyttelijät eivät yllä pääosanesittäjien tasolle, ja nykyaikaan sijoittuvat kohtaukset latistavat tunnelmaa. Elokuva on kuitenkin poikkeuksellisen älykäs romanttinen draama, joka todistaa Eastwoodin kyvykkyydestä sekä ohjaajana että näyttelijänä.
Sisällysluettelo |
Tarina[muokkaa]
Kehyskertomuksessa Francesca Johnsonin (Meryl Streep) lapset löytävät nyt jo kuolleen äitinsä päiväkirjat, joissa palataan vuoden 1965 tapahtumiin. Francesca viettää arkeen urautunutta ja yksitoikkoista elämää perheensä kanssa maatilalla Iowassa. Hän saa ansaitsemansa hengähdystauon miehen ja lasten lähdettyä neljäksi päiväksi maatalousmessuille. Pian tämän jälkeen hänen luokseen tulee National Geographic -lehden valokuvaaja Robert Kincaid (Eastwood), joka tekee juttua seudun kuuluisista katetuista silloista. Hän kysyy, mistä näitä löytää ja Francesca lähtee opastamaan. Heidän matkatessaan sinne ja Robertin valokuvatessa molemmat huomaavat pitävänsä toistensa seurasta, ja niin Francesca haluaa kutsua Robertin kotiinsa. Ennen pitkää he jo rakastuvat toisiinsa.
Muutaman päivän kuluttua valokuvaaja lähtee pois sydänjuuriaan myöten ravisteltuna.[1]
Roger Ebertin mukaan elokuvan todellinen huipentuma on kohtaus, jossa Francesca istuu miehensä autossa, mutta ei avaa ovea lähteäkseen Robertin luo, ei suinkaan kohtaukset, joissa rakkaus saa ilmentymänsä, suudelmassa tai rakastelussa. Kertomuksen idea on, että he tapaavat, rakastuvat ja eroavat ikuisiksi ajoiksi. Jos tarina olisi päättynyt onnellisesti, kirja ei olisi ollut menestys eikä siitä olisi tehty elokuvaa. [3]
Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa]
- ASCAP Award (Yhdysvallat)
- BMI Film Music Award, musiikki: Lennie Niehaus
- Blue Ribbon -palkinto (Japani), paras vieraskielinen elokuva
- Fotogramas de Plata (Espanja), paras ulkomainen elokuva
- Kinema Junpo Award (Japani), paras vieraskielinen elokuva
- Mainichi Film Concours (Japani), lukijoiden valitsema paras vieraskielinen elokuva
Streep sai roolistaan kymmenennen Oscar-ehdokkuutensa. Lisäksi elokuva sai paljon muitakin ehdokkuuksia, muun muassa parhaan elokuvan Kultainen maapallo -ehdokkuuden sekä itse elokuvalle että Meryl Streepille.
Lähteet[muokkaa]
- ↑ a b Helena Ylänen, Mies Hollywoodista, Helsingin Sanomat, 22.5.2010 s. C 1
- ↑ Antti Honkala, Hiljaiset sillat, Filmgoer.fi
- ↑ Roger Ebert, The Bridges Of Madison County
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Roger Ebertin artikkeli elokuvasta (englanniksi)
- Hiljaiset sillat Elonetissä
- Hiljaiset sillat Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
