Apinoiden planeetta (vuoden 1968 elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Apinoiden planeetta
Planet of the Apes
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Franklin J. Schaffner
Käsikirjoittaja Pierre Boulle (alkuperäisteos)
Michael Wilson (käsikirjoitus)
Rod Serling (käsikirjoitus)
Tuottaja Mort Abrahams
Arthur P. Jacobs
Säveltäjä Jerry Goldsmith
Kuvaaja Leon Shamroy
Pääosat Charlton Heston
Roddy McDowall
Kim Hunter
Maurice Evans
James Whitmore
James Daly
Linda Harrison
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö 20th Century Fox
Ensi-ilta 1968
Kesto 112 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 2 000 000 USD
Seuraaja Paluu Apinoiden planeetalle
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Apinoiden planeetta on tieteiselokuva vuodelta 1968. Elokuvassa astronauttiryhmä eksyy Maan kaltaiselle planeetalle, jossa apinat ovat hallitseva laji ja ihmiset ovat taantuneet eläimiksi. Vaikka elokuva perustuu Pierre Boullen samannimiseen romaaniin, elokuva ja kirja eroavat jonkin verran juoneltaan toisistaan. Muita tunnettuja Pierre Boullen romaaneja on esimerkiksi Kwai-joen silta, josta on myös tehty kuuluisa elokuva.

Elokuva on myös kuuluisa esimerkkitapaus joukkopsykologian opetuksessa, sillä huomattiin, että kuvausten ruokatunneilla näyttelijät asettuivat syömään "samaan lajiin" kuuluvien kanssa, ts. esimerkiksi orankia näyttelevät orankien pöytään, kun maskien takia oli vaikea tunnistaa tuttuja näyttelijöitä.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Astronautit Taylor (Heston), Landon (Robert Gunner) ja Dodge (Jeff Burton) ovat syvässä horroksessa kun heidän avaruussukkulansa tekee pakkolaskun maankaltaisen planeetan järveen. Herätessään he huomaavat naisastronautti Stewartin kuolleen horroksen aikana. Aikadilataation vuoksi aluksen ulkopuolella on astronauttien matkan aikana kulunut 2000 vuotta, joten ollaan vuodessa 3978. Sukkula alkaessa upota järveen astronautit pelastautuvat sukkulasta pelastusveneeseen tarvikkeineen ja rantautuvat.

He lähtevät kävelemään järveä ympäröivän aavikon halki ja jonkun matkaa kuljettuaan löytävät merkkejä elämästä, kasvin ja pian lisää kasvillisuutta. He päätyvät keitaalle, jossa he päättävät uida. Heidän uidessaan tuntemattomat olennot varastavat heidän vaatteensa ja varusteensa. Varkaita jahdatessaan astronautit tapaavat puhekyvyttömiä ihmisenkaltaisia olentoja, jotka ilmeisesti ovat vieneet heidän vaatteensa. Astronautit päätyvät ihmislauman mukana hevosilla ratsastavien gorilloiden ihmisjahtiin. Dodge ammutaan kuoliaaksi, Taylor ja Landon otetaan kiinni. Tayloria ammutaan kurkkuun, minkä seurauksena hän ei pysty puhumaan. Vangit viedään apinakaupunkiin, jossa Taylor teljetään häkkiin Nova-nimisen naisen kanssa, joka pyydystettiin samalla metsästysretkellä.

Taylorille selviää että puhekykyisten apinoiden yhteiskunta on jakautunut kolmeen luokkaan: poliisina ja armeijana toimiviin gorilloihin, politiikkaa ja hallintoa hoitaviin orankeihin sekä simpansseista koostuvaan oppineisiin ja työläisiin. Tuhoeläiminä pidettyjä ihmisiä metsästetään ja käytetään tieteellisessä tutkimuksessa. Taylor kohtaa karmaisevan esimerkin jälkimmäisestä tavatessaan jälleen Landonin jolle on suoritettu lobotomia, koska Landon oli paljastanut osaavansa puhua. Taylor oli myös nähnyt Dodgen täytettynä museossa näyttelyesineenä, koska tummahipiäinen Dodge oli erikoisuus valkoihoisten ihmisten keskuudessa.

Cornelius (McDowall) ja Zira (Hunter) ovat tutkijoita jotka kiinnostuvat Taylorista koska tämä vaikuttaa matkivan puhumista huulillaan. Yhdessä kohtauksessa Taylor kirjoittaa hiekkaan yrittäen näin kommunikoida Coreneliuksen ja Ziran kanssa, mutta he eivät huomaa kirjoitusta. Tohtori Zaius sen sijaan huomaa kirjoituksen ja oivaltaa Taylorin älykkyyden, muttei paljasta tätä kenellekään, vaan pyyhkii hiekkakirjoituksen jalallaan. Myöhemmin Taylorin kurkku paranee ja hän kykenee puhumaan Corneliuksen ja Ziran kanssa jotka mieltyvät tähän.

Taylorin puhetaidon käytyä ilmi poliittiselle johtajalle, Tohtori Zaiukselle, Taylor joutuu oikeuden käsittelyyn yritettyään paeta. Cornelius ja Zira toteuttavat veljenpoikansa avulla pelastussuunnitelman ja vapauttavat Taylorin joka vaatii saada Novan mukaansa. Viisistään he pakenevat kielletylle alueelle luolaan josta arkeologina toiminut Cornelius oli vuotta aiemmin löytänyt todisteita kehittyneemmästä ihmisestä, puhuvan ihmisnuken. Gorillajoukkoa johtava Zaius tavoittaa ryhmän, mutta lähettää Taylorin ja Novan lopulta matkoihinsa hevosen selässä arvellen, että ehkä parasta on, jos Taylor vain häipyisi vähin äänin.

Taylorille ei ole tähän mennessä vieläkään kunnolla selvinnyt planeetan todellinen historia, vaikka viitteitä siitä on ollut nähtävissä pitkin elokuvaa. Miksi ihmiset olivat taantuneita, miksi apinat kehittyneitä? Elokuvan kenties tunnetuin kohtaus on loppukohtaus, jossa Taylor ratsastaessaan meren rannalla lopulta löytää hiekkaan hautautuneen Vapaudenpatsaan. Hän käsittää olevansa tulevaisuuden Maapallolla ja ihmiskunta on syössyt itse itsensä tuhoon ydinsodassa. Taylor lankeaa maahan takoen maata epäuskon vallassa ja huutaa kuuluisaksi jääneen repliikkinsä:

»Oh my God. I'm back... I'm home. All the time, it was... we really, finally did it!! You maniacs! You blew it up! Ah, damn you! God... damn you all to hell!»

»Jumalan tähden, olen palanut kotiin... Me viimeinkin teimme sen! Senkin mielipuolet! Räjäytitte sen! Kirottua! Piru teidät periköön!»

Loppukohtaus on yksi elokuvahistorian muistetuimpia. Muutamassa sekunnissa se kääntää elokuvan koko näkökulman päälaelleen kun planeetta paljastuu Maan tulevaisuudeksi. Käykin ilmi, että tohtori Zaiuksen motiivi salata ihmiskunnan kammottava kohtalo apinoilta onkin hyväntahtoinen eikä pahansuopa. Taylorin ego ja ylpeys luhistuvat sekunnissa hänen tunnistaessaan Vapaudenpatsaan. Hänen oma rotunsa, jota hän on aina pitänyt apinoita ylempiarvoisena onkin tuhonnut itsensä kauan kauan sitten.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Jatko-osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva poiki useita jatko-osia:

Dawn of the Planet of the Apes[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

sekä televisiosarjoja:

Apinoiden planeetta -televisiosarjan on Suomessa esittänyt MTV 1970-luvulla ja 1990-luvulla sekä Subtv alkukesällä 2005.

Boullen romaanin pohjalta on tehty myös Tim Burtonin ohjaama Apinoiden planeetta -elokuva, joka valmistui vuonna 2001.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apinoiden planeetta oli ehdolla kahden Oscar-palkinnon saajaksi vuonna 1969 parhaan puvustuksen ja musiikin kategoriassa. John Chambers palkittiin elokuvan maskeerauksesta elokuva-akatemian kunniapalkinnolla.