Gorilla

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee eläinlajia. Gorilla voi tarkoittaa myös rotevaa henkivartijaa.
Gorilla
Urospuolinen läntinen tasankomaagorilla (Gorilla gorilla gorilla)
Urospuolinen läntinen tasankomaagorilla (Gorilla gorilla gorilla)
Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1]
Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Kädelliset Primates
Alalahko: Haplorrhini [2]
Osalahko: Apinat Simiiformes
Yläheimo: Ihmisapinat Hominoidea
Heimo: Isot ihmisapinat Hominidae
Suku: Gorillat Gorilla
Laji: gorilla
Kaksiosainen nimi
Gorilla gorilla
(Savage, 1847)[2]
Levinneisyyskartta
Gorillan levinneisyysalue.
Gorillan levinneisyysalue.
Alalajit [2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Gorilla Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Gorilla Commonsissa

Gorilla (Gorilla gorilla) on Afrikassa elävä apinalaji ja nykyisin elävistä kädellisistä suurin. Gorilla kuuluu ihmisapinoihin ja on orankien ja simpanssien ohella yksi geneettisesti ihmistä eniten muistuttavista eläinlajeista. Gorilla elää päiväntasaajan lähettyvillä Afrikan mantereella, ja se on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.[1]

Gorillana alalajeja ovat läntinen tasankomaagorilla G. gorilla gorilla sekä G. gorilla diehli, jolla ei ole vakiintunutta suomenkielistä nimeä. Aiemmin Gorilla beringeitä pidettiin kolmantena gorillan alalajina, mutta nykytutkimus on varmistanut sen olevan eri laji. Gorilla beringein alalajeja ovat vuorigorilla ja itäinen tasankomaagorilla.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gorillan pituus vaihtelee välillä 150–180 senttimetriä ja paino on yleensä 70–180 kg.[3] Tosin tunnetaan myös huomattavasti suurempia gorilloja, joiden paino on ollut yli 250 kiloa.[4] Gorillat ovat kädellisistä suurimpia ja rotevimpia. Naaraat ovat uroksia paljon pienempiä, mutta kookkaat naaraat saattavat saavuttaa yli sadan kilon painon – painavimmat naaraat painavat noin 140 kilogrammaa.[4] Gorillan ruumis on vankka, lihaksikas sekä massiivinen ja hartiaväli on noin metrin verran.[3]

Gorillan päässä on ihon muodostama paksunema, joka saa pään näyttämään korkealta.

Gorillan päätä kannattelevat vahvat niskalihakset. Gorillan naama on karvaton, kuten myös korvat, kädet ja jalkapohjat. Korvat ovat sangen pienet sekä päänmyötäiset ja ne onkin usein vaikea huomata. Gorillan nenä on suurikokoinen ja leveä, ja varsinkin sieraimet ovat suuret. Tästä huolimatta kuono ei työnny voimakkaasti ulospäin kuten simpanssilla tai orangilla. Gorillan silmät taas ovat suhteellisen pienet ja lähellä toisiaan. Ne ovat syvällä kuopissaan. Gorillan päälaella on paksunema, joka muodostuu ihosta ja korostaa aivokopan yli kulkevaa purulihasten kiinnittymisharjannetta. Tämä paksuntuma lisättynä pään pitkiin karvoihin ja niskalihaksiin luovat vaikutelman korkeapäisistä eläimistä. Lisäksi gorillalla on suuret leukalihakset, sillä ruoan hienontamiseen käytettävien suurten poskihampaiden käyttö vaatii vahvaa lihaksistoa.[5]

Gorillan karvoitus ja iho ovat väriltään tummat. Yleensä niiden väritys on aivan sysimusta, mutta joskus myös mustan- tai harmahtavanruskea. Täysikasvuisen uroksen selässä on hopeanvalkoisen karvan muodostama alue takapuolen ja lapojen välissä. Tämän vuoksi täysikasvuisesta urosgorillasta käytetään usein nimitystä hopeaselkä. Läntisen tasankogorillan turkki on muuten samanlainen kuin useimmilla muilla gorilloilla, mutta niskan karvoitus on punertava tai kastanjanruskea.[4] Yleensä vanhojen urosten rinta muuttuu karvattomaksi niiden vanhetessa.

Fyysisestä rakenteestaan johtuen gorillat liikkuvat yleensä maassa käyttäen liikkumiseensa neljää raajaa.[5] Gorillojen ruumiinrakenne sopii myös puissa kiipeilyyn, ja nuorten ja kevyiden yksilöiden on havaittu pystyvän heilauttamaan itsensä puusta toiseen.[5]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskisessä Afrikassa elävä läntinen tasankogorilla (Gorilla gorilla gorilla) on alalajeista kaikkein laajimmalle alueelle levinnyt ja sen elinalue on kokonaispinta-alaltaan noin 709 000 neliökilometriä. Sitä tavataan seuraavissa maissa:[4]

Tarkkoja yksilömääriä on vaikea arvioida siitä syystä, että läntisten tasankogorillojen elinympäristöä ovat tiheät sademetsät. Vaikka läntinen tasankogorilla on gorillalajeista kaikkein runsaslukuisin, on sekin nykyään äärimmäisen uhanalainen ja siihen kohdistuu äärimmäisen suuri uhka hävitä lähitulevaisuudessa luonnosta. Läntisessä Kongossa ja Gabonissa läntisen tasankogorillan lajin yksilöitä on kaikkein eniten, Päiväntasaajan Guineassa oleva populaatio taas lienee äärimmäisen uhanalainen.[4] Koko Afrikassa niitä on mahdollisesti jopa 94 000.[4] Tämä arvio kuitenkin perustuu oletukseen, että gorilloja löytyy koko asuinalueella yhtä tiheästi kuin tutkimuksissa Gabonissa 1980-luvun alussa.[1]

Gorilla gorillan toisen alalajin eli Gorilla gorilla dielhin edustajia lienee yhteensä enää noin 250–300 yksilöä koko Afrikassa. Alalajia tavataan vain Nigerian ja Kamerunin rajalla, missä ne ovat jakaantuneet pieniksi tiheiden viljelmien eristämiksi populaatioiksi.

Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gorillan pääkallo. Vaikka gorillasta saatavien tuotteiden kauppa kiellettiin jo 1977, voi yhä nykyäänkin Kongon toreilta ostaa salametsästäjien tappamien gorillojen kalloja matkamuistoksi.[3]

Gorillojen säilymiselle luonnonvaraisena muodostavat erittäin suuren uhan elinympäristöjen häviäminen, joka johtuu kaupallisista metsähakkuista ja viljelymaiden raivauksesta. Tutkijoiden mukaan vuoteen 2030 mennessä mahdollisesti alle kymmenesosa gorillojen jäljellä olevasta elinympäristöstä säilyy koskemattomana.[4] Elinalueiden menettämisen lisäksi sademetsien kaupalliset hakkuut helpottavat salametsästäjien pääsyä syvemmälle sademetsiin. Salametsästäjien harjoittama nk. Bushmeat-kauppa eli ihmisapinoiden lihan hankkiminen ihmisravinnoksi on mahdollisesti gorilloille elinympäristöjen häviämistäkin suurempi uhka,[4] ja metsähakkuisiin osallistuvat työmiehet ovat salametsästäjille suuri asiakasryhmä.[4]

Gorillat kärsivät suuresti myös Itä- ja Keski-Afrikan sisällissodista. Poliittisten levottomuuksien esiintyminen valtioissa, joissa tavataan gorilloja, vaikeuttaa gorillojen suojelutyötä. Pakolaisten leiriytyminen kansallispuistojen liepeille ja jopa itse kansallispuistoihin on lisännyt salametsästystä ja johtanut useiden suojelualueiden laiminlyöntiin.[4] Lisäksi aseellisten joukkojen oleskelu suojelualueilla ja niiden läheisyydessä vaikeuttaa gorillojen suojelemista.[4]

Kansainvälinen kauppa elävillä gorilloilla tai niistä saatavilla tuotteilla on pienentynyt vuoden 1977 jälkeen. Tällöin gorilla listattiin mukaan uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen CITES-liitteeseen I. Kyseinen sopimus kielsi kansainvälisen kaupan kyseisellä lajilla. Kiellosta huolimatta gorilloja kaupataan ja tapetaan yhä laittomasti. Lajia tapetaan paitsi bushmeat-ruoaksi, myös lääketieteen käyttöön. Vanhojen taikauskoisten uskomuksien mukaan gorillan ruumiinosilla on maagisia ominaisuuksia ja parantava vaikutus useisiin tauteihin. Esimerkiksi eteläisessä Kamerunissa maanviljelijät uskovat gorillan karvojen suojaavan taikuudelta[4] ja että gorillan sormen kiinnittäminen raskaana olevan naisen lanteille tekee syntyvästä lapsesta elinvoimaisen.[4]

Gorilloja metsästetään yhä myös niistä saatavan lihan takia; tällöin puhutaan niin sanotusta bushmeat-kaupasta. Ennen paikallisten ihmisten toimeentuloa tukeva gorillojen lihan hankinta on muuttunut kaupallisemmaksi ja paikoin suureksikin bisnekseksi. Arvioita lihan vuoksi tapetuista gorilloista on vaikea tehdä, mutta joidenkin arvioiden mukaan gorilloja tapetaan vuosittain jopa yli tuhat lihansaannin vuoksi.

Useiden uhkien lisäksi myös riistaeläimille tarkoitetut ansat ja ihmisistä tarttuneet taudit ovat uhkana gorillojen säilymiselle luonnonvaraisina. Esimerkiksi Ebola-virus on hengenvaarallinen gorilloille ja sen leviäminen gorillojen elinympäristöjen läheisyydessä aiheutti vuonna 2002 alueen ihmisapinoiden massakuoleman.[4] Ebola on harventanut läntisen tasankogorillan kantaa jopa yli puolella ja paikoin jopa 90 prosenttia populaatioista on kuollut.[4] Virus on myös levinnyt joidenkin suojelualueiden sisälle ja aiheuttanut vakavia menetyksiä paikallisille gorillakannoille. Viimeisten 15 vuoden aikana arvioilta kolmasosa läntisen tasankogorillan luonnonsuojelualueilla eläneistä yksilöistä on kuollut Ebolaan[6]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurista kädellisistä gorilla on kaikkein tiukimmin kasvinsyöjä. Kasvien mukana gorilla tulee syöneeksi myös hyönteisiä ja muita selkärangattomia, mutta harvoin gorilla syö niitä tarkoituksella. Gorillan ruokavalioon kuuluukin lehtiä, nuoria versoja, meheviä varsia, juuria, mukuloita, kukkia, silmuja ja hedelmiä.[3] Gorillan ruokavalioon kuuluvat kasvit menestyvät parhaiten nuorissa vuoristojen metsissä, joissa puiden avoimen latvuskerroksen vuoksi myös aluskasvillisuus saa kasvamiseen tarvittavan määrän valoa.[5] Toisinaan gorilla täydentää ruokavaliotaan puunkuorilla ja hyönteisillä.[4] Ravintoa hankkiessaan gorillat osaavat käyttää muiden ihmisapinoiden tapaan apunaan työkaluja, usein kiviä ja keppejä.[4]

Suurista ihmisapinoista pysyvimmät ryhmät ovat gorillalla, mikä johtuu ennen kaikkea gorillojen kasviruokavaliosta. Ihmisapinat eivät nimittäin pysty sulattamaan kunnolla raakoja hedelmiä, eikä gorillojen elinalueilla ole tarpeeksi kypsiä hedelmiä näiden päivittäisen ruoantarpeen täyttämiseksi. Lehtiravintonsa ansiosta gorillojen ei tarvitse vaeltaa laajoilla alueilla etsien syötäväksi kelpaavia hedelmiä, vaan ne voivat pysytellä suhteellisen kauankin pienellä alueella.[5]

Lauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gorillat ovat sosiaalisia eläimiä, minkä vuoksi ne muodostavat yhdessä eläviä laumoja.[3] Gorillojen yhdyskunnissa vallitsee hyvin kehittynyt sosiaalinen järjestelmä.[4] Gorillalaumaan saattaa kuulua kahdesta kolmeenkymmeneenviiteen yksilöä,[4] jotka syövät, nukkuvat ja puolustavat reviiriään yhdessä. Tavallisimmin ryhmässä on viidestä kymmeneen jäsentä.[4] Pienimmät laumat ovat yleensä kaikista läntisimmillä tasankogorilloilla, joiden ryhmissä on vain neljästä kahdeksaan jäsentä.[3]

Gorillalaumaa johtaa yksi urospuolinen hopeaselkä. Lauman johtaja säilyttää usein asemansa useiden vuosien ajan.

Lauman yksilöiden kesken vallitsee hierarkia. Arvojärjestyksessä korkeimpana on laumaa johtava gorillauros, yksi hopeaselistä. Yleensä laumaa johtava hopeaselkä on kaikkien laumassa syntyvien poikasten isä.[3] Gorillalaumat ovat yleensä vakaita, minkä vuoksi hallitseva uros säilyttää helposti valta-asemansa useiden vuosien ajan.[3] Lauman muiden urosten lisääntymismahdollisuudet ovat huonot johtajan hallitessa, joten ne saattavat lähteä ryhmästä vuosien ajaksi pois. Tällöin ne joko elävät yksineläjinä tai perustavat oman lauman. Laumansa jättäneet urokset saattavat myöhemmin palata takaisin, mikäli vanha johtaja on kuollut tai menettänyt tarpeeksi voimiaan.[3] Gorillanaaraat taas jättävät sukukypsiksi tultuaan lähestulkoon poikkeuksetta synnyinlaumasta ja liittyvät toiseen laumaan tai yksinäisen uroksen seuraan.

Jokaisella gorillalaumalla on oma reviirinsä, jossa se liikkuu ja josta se etsii ravintonsa. Reviirin koko vaihtelee lauman koon mukaan ja saattaa olla mitä vain välillä neljä ja viisikymmentä neliökilometriä.[3] Naapurilaumojen elinalueet menevät usein päällekkäin, mutta tästä syntyy aggressiivisia yhteenottoja.[3] Kun toinen lauma tunkeutuu jonkin lauman ydinalueelle yhteenotot ovat enemmän kuin mahdollisia.[3] Kahden lauman kohdatessa laumojen yksilöt eivät välttämättä kiinnitä toisiinsa mitään huomiota ja hetkeksi laumat saattavat sekoittua keskenään,[3] mutta joskus gorillalauman johtaja ilmaisee närkästyksensä toisen lauman läheisyydestä uhkaavilla äänillä ja käytöksellä.

Tutkijat eivät ole vielä päässeet perille eri laumojen välisten suhteiden merkityksestä. Gorillat mahdollisesti tuntevat yhden tai muutaman naapurilauman, jonka kanssa ne ovat hyvissä väleissä.[3] Tämän käsityksen mukaan muihin laumoihin ne suhtautuvat välinpitämättömästi tai vihamielisesti. Joidenkin käsitysten mukaan gorillalaumat säätelevät toistensa liikkumista yrittäen valita ruokailupaikkoja, joissa ne eivät törmäisi toisiin laumoihin.[3]

Gorilla.

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gorillat ovat päiväeläimiä. Gorilla herää yleensä aamulla auringon noustessa kello kuuden aikoihin ja asettuu nukkumaan kahdentoista tunnin kuluttua auringon laskiessa.[3] Normaalisti gorillat ruokailevat kolmen tai neljän tunnin ajan heti heräämisen jälkeen. Ruokailun jälkeen gorilla yleensä lepää keskipäivän yli ja lähtee vasta sitten liikkeelle iltapäivällä. Yleensä gorillalauma liikkuu noin 400–1 200 metriä päivässä.[3] Matkan pituus riippuu yleensä tarjolla olevan ravinnon määrästä.

Iltapäivän loppupuolella gorillalauma valitsee itselleen yöpymispaikan ja lauman jäsenet rakentavat itselleen pesän. Alueista riippuen pesä saattaa sijaita niin maassa kuin myös puussakin. Pesä itse on oksista ja lehdistä kyhätty makuualusta, jonka tekeminen kestää gorillalta alle viisi minuuttia.[3] Gorillat käyttävät samaa pesää vain kerran.

Gorillojen elämä on pääosin rauhallista, mutta kilpailevien yksilöiden uhkaileva käyttäytyminen johtaa paikoin rajuihinkin tappeluihin.[7] Kaikista pahimmat näistä tappeluista syntyvät haaremin perustaneen uroksen ja elinkumppanittoman uroksen alkaessa taistella keskenään.

Luonnossa elävät villit gorillat eivät yleensä suhtaudu ihmisiin vihamielisesti eivätkä pelkää ihmistä,[7] vaan päästävät tämän suhteellisen lähelle. Ihminen ei kuitenkaan voi käyttäytyä gorillojen läsnä ollessa uhkaavasti ja hänen tulisi välttää nopeita liikkeitä. Varsinkin katsomista gorillojen silmiin pitäisi välttää, sillä gorillayhteisössä kyseinen tapa tulkitaan hyvin epäkohteliaaksi.[7]

Työkalujen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo ennen saksalaisen evoluutioantropologian Max Planck-instituutin tutkija Thomas Breuerin gorillojen parissa tekemiä havaintoja tiedettiin, että eläintarhassa elävät gorillat pystyvät hyödyntämään itse tehtyjä apuvälineitä eli työkaluja hankkiessaan ravintoa.[8][9] Thomas Breuer kuitenkin havaitsi, että myös luonnonvaraiset gorillat pystyvät helpottamaan tehtäviään erilaisten työkalujen avulla. Tehdessään tutkimuksia gorillojen parissa Breuer mm. huomasi, kuinka Leah-niminen gorillanaaras käytti apuvälinettä ylittäessään lampea. Veden ulottuessa gorillan vyötäisiin tämä palasi takaisin rannalle ja haki itselleen oksan, jolla saattoi koettaa veden syvyyttä ja päätellä, onko se liian syvää ylitettäväksi.[8] Breuer havaitsi myös erään toisen gorillanaaraan käyttäneen oksaa tukena naaraan kurkottaessa syötävää kasviravintoa lammesta.[8] Breuerin havainnot todistavat, että myös luonnonvaraiset gorillat pystyvät käyttämään apunaan yksinkertaisia työkaluja.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gorilloilta puuttuvat erityiset lisääntymisajat.[5] Naaraat saattavat siis tulla raskaiksi mihin vuodenaikaan tahansa. Gorillanaaras tulee sukukypsäksi ollessaan seitsemän tai kahdeksan vuoden iässä, mutta pääsee synnyttämään ensimmäiset poikasensa vasta vuosien kuluttua sukukypsyyden saavuttamisesta. Urokset kehittyvät naaraita hitaammin, ja ainoastaan harvat urosgorillat saavat jälkeläisiä ennen viidentoista vuoden ikää.

Kantoaika kestää noin 195-251 päivää.[4] Poikasia syntyy yleensä vain yksi, mutta tästä huolimatta poikaskuolleisuus on suuri,[4] noin puolet poikasista kuolee ennen aikuisikää.[3] Emo hoivaa poikastaan pitkään, minkä vuoksi naaras synnyttää poikasen vain 6–8 vuoden välein. Gorillojen lisääntyminen on siis hidasta, mikä on osasyynä niiden uhanalaisuudelle.

Vastasyntynyt poikanen painaa noin kaksi kiloa[5] ja on syntyessään täysin avuton. Tästä huolimatta poikanen kehittyy kaksi kertaa nopeammin kuin ihmislapsi.[3] Syntyessään poikasta peittää vain harva karvoitus. Poikaset oppivat ryömimään ollessaan noin yhdeksän viikon ikäisiä ja kävelytaidon ne saavuttavat 30–40 viikon kuluttua syntymästä.[5]

Alalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Läntinen tasankomaagorilla.

Gorillat jaetaan kahteen alalajiin, vaikkakin aikaisemmin uskottiin alalajeja olevan neljä. Nykytieteen mukaan Gorilla beringei onkin oma lajinsa, eikä se siis kuulu gorillan (Gorilla gorilla) alalajeihin. Nykyään kaksi alalajia ovat:

Aikaisemmin myös vuorigorillan (Gorilla beringei beringei) ja itäisen tasankogorillan (Gorilla beringei graueri) uskottiin olevan gorillan alalajeja, vaikkakin nykyään ne ovat varmistuneet lajin Gorilla beringei alalajeiksi.

Gorillat kulttuureissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä 1950-luvulla gorillaa pidettiin vaarallisena petona.[3] Gorillojen uskottiin myös repivän kiinni saamansa ihmiset kappaleiksi.[3] Esimerkiksi elokuvassa King Kong annetaan gorilloista kuva vaarallisina ja arvaamattomina luontokappaleina. Eräs nykyajan populaarikulttuuria edustava gorilla on myös Nintendon laiska ja banaanien keräilystä nauttiva Donkey Kong.

Gorillan ruumiinosilla on myös uskottu olevan parantavia vaikutuksia. Tämän vuoksi gorilloja on tapettu paikallisten uskontojen taikauskoisia tarkoitusperiä varten.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Walsh, P.D., Tutin, C.E.G., Oates, J.F., Baillie, J.E.M., Maisels, F., Stokes, E.J., Gatti, S., Bergl, R.A., Sunderland-Groves, J. & Dunn. A.: Gorilla gorilla IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 4.7.2014. (englanniksi)
  2. a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Gorilla gorilla Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 21.12.2010. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Maailman luonto: Nisäkkäät 1, s. 72–75. Päätoim. Juha Valste. WSOY, 1998. ISBN 951-35-6493-2.
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Tietoja gorilloista WWF:n sivuilla
  5. a b c d e f g h i Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 424–431. (englanninkielinen alkuperäisteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
  6. a b Species Survival Commission: Western Lowland Gorilla (pdf) IUCN. Viitattu 13.9.2007. (englanniksi)
  7. a b c Lioner Bender: Kodin uusi eläinkirja: Nisäkkäät: Kädelliset, hyönteissyöjät ja hetulavalaat, s. 38–39. Gummerus, 1990. ISBN 951-20-3704-1.
  8. a b c Gorilla käyttää työkaluja. Tieteen Kuvalehti, 2/2006, s. 17. Artikkelin verkkoversio Viitattu 24.5.2009.
  9. Villigorillatkin käyttävät työkaluja 4.10.2005. Tiede. Viitattu 24.5.2009.