Orangit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”oranki” ohjaa tänne. Oranki on myös kylä Pellon kunnassa Lapissa.
Orangit
Sumatranoranki (Pongo abelii)
Sumatranoranki (Pongo abelii)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Yläheimo: Ihmisapinat Hominoidea
Heimo: Isot ihmisapinat Hominidae
Alaheimo: Ponginae
Suku: Orangit
Pongo
Lacépède, 1799
Levinneisyyskartta
Leefgebied orang oetan.JPG
Lajit
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Orangit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Orangit Commonsissa

Orangit (Pongo) on ihmisapinasuku. Orangeilla on pitkät kädet ja oranssinpunertava, joskus ruskea karva. Orankien tavanomainen pituus on 120-150 cm ja paino 30-80 kg. Urokset ovat noin puolet painavampia kuin naaraat. Useissa kielissä orankia tarkoittava sana, "Orangutan", tulee malajin kielestä ja tarkoittaa metsän ihmistä.

Orankilajeja on kaksi: sumatranoranki (Pongo abelii) ja borneonoranki (Pongo pygmeaus). Borneonoranki jaetaan edelleen kolmeen alalajiin P. p. pygmaeus, P. p. moreo ja P. p. wurmbii. Yhteensä isoja ihmisapinoita on seitsemän lajia, joihin sisältyy edellisten lisäksi ihminen, simpanssi, bonobo, gorilla ja Gorilla beringei.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orankien levinneisyys kattoi aiemmin lähes koko Kaakkois-Aasian, mutta nykyään orankeja elää luonnossa vain Borneon ja Sumatran saarten sademetsissä.[1] Borneon ja Sumatran orankeja pidettiin pitkään saman lajin alalajeina, mutta nykyään ne luokitellaan eri lajeiksi. Borneonorankeja on arviolta 41 000 ja se on erittäin uhanalainen. Sumatranorankeja on noin 7 000 ja se on äärimmäisen uhanalainen. Eräät tutkijat arvelevat, että elinkykyiset kannat menetetään vuonna 2020.lähde? Metsänhakkuut, kaivostoiminta ja metsäpalot tuhoavat niiden elinympäristöä. Orankien asuttamia metsiä on raivattu riisipelloiksi ja öljypalmun viljelyyn.[2] Nämä ongelmat ovat lisääntyneet kuluneen vuosikymmenen aikana. Usein orankeja haittaava toiminta on laitonta ja tapahtuu kansallispuistoissa, joissa hakkuut ja kaivokset ovat kiellettyjä. Edellä mainittujen ongelmien lisäksi orankivauvoja kidnapataan, jotta ne voitaisiin myydä lemmikeiksi.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa orankien ravinnosta koostuu hedelmistä, mutta niiden lisäksi ne syövät erittäin monipuolisesti esimerkiksi versoja, nuoria lehtiä, puun kuorta, hyönteisiä, munia ja joskus harvoin lihaa.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orangit viettävät jopa 90 prosenttia ajastaan puissa. Muiden ihmisapinoiden tavoin orangit ovat huomattavan älykkäitä eläimiä. 1990-luvun puolivälissä tutkijat huomasivat, että jotkut orangit käyttävät työkaluja syömiseen. Aiemmin vastaavaa käytöstä oli tavattu simpansseilta.

Urosorangit ovat yksineläjiä. Metsässä kulkiessaan ne ääntelevät kovaäänisesti välttyäkseen kohtaamasta lajitovereitaan. Orangin huuto kantaa jopa kahden kilometrin päähän. Naaraat puolestaan kasvattavat jälkeläisiään kuudesta seitsemään vuotta, kunnes nämä ovat oppineet selviytymiseen tarvittavat taidot. Luonnossa orangit elävät 30-40 vuotta, vankeudessa jopa 60.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://wwf.fi/maapallomme/uhanalaiset/ulkomaiset/oranki/
  2. George C. McGavin Laijinsa viimeiset, Maailman uhanalaisia eläimiä, Otava, 2007 s.64-65
  3. National Geographic

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]