Bonobo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bonobo
Bonobo.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Erittäin uhanalainen [1]
Erittäin uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Yläheimo: Ihmisapinat Hominoidea
Heimo: Isot ihmisapinat Hominidae
Suku: Simpanssit Pan
Laji: paniscus
Kaksiosainen nimi
Pan paniscus
Schwarz, 1929
Levinneisyyskartta
Bonobon levinneisyys
Bonobon levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Bonobo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Bonobo Commonsissa

Bonobo, myös kongonsimpanssi tai kääpiösimpanssi, (Pan paniscus) on afrikkalainen ihmisapinalaji, joka on simpanssin ohella ihmisen lähin sukulainen (ks. simpanssit).

Bonobo nimettiin omaksi lajikseen vasta 1929. Siihen asti sitä pidettiin samana eläimenä kuin simpanssia. Simpanssista eroavia piirteitä ovat kuitenkin kävely pystyasennossa, matriarkaalinen kulttuuri sekä yhdynnän huomattava rooli bonoboyhteisöissä.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka bonoboa kutsutaan kääpiösimpanssiksi, se ei ole juuri sukulaistaan pienikokoisempi mutta kylläkin kevytrakenteisempi. Bonobon suurin pituus on 115 cm ja uroksen paino keskimäärin 35–50 kiloa. Naaras on urosta hieman pienempi ja painaa keskimäärin 30–40 kiloa. Bonobon naama on pitkulaisempi ja jäsenet pidemmät kuin simpanssilla. Turkki ja naama ovat kokonaan mustat. Rakenteeltaan bonobo muistuttaa paljon simpanssia.

Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bonobo elää 50–120 yksilön ryhmissä, jotka ovat jakautuneet pienryhmiin, joissa on useimmiten emo ja sen jälkeläiset. Ravinnokseen se käyttää hedelmiä ja muuta kasviravintoa sekä pieniä selkärankaisia. Bonobo elää kosteissa ja tiheissä alankosademetsissä ainoastaan Kongon länsiosissa Cuvette-Centralen alueella[2]. Kannan koko on arviolta 10 000–20 000 yksilöä, ja laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Bonobojen ruokavalio on monipuolinen, ja ne syövät kaikkea löytämäänsä hedelmistä hyönteisiin ja toukkiin asti, herkuttelevat luonnonvaraisten mehiläisten hunajalla ja pyydystävät kaloja.[3]

Sukulaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bonobo on sekä simpanssin että ihmisen lähisukulainen, ja sillä on yli 98-prosenttisesti samat geenit ihmisen kanssa. Ihmislajin on arveltu erkaantuneen yhteisestä esi-isästä kahdeksan miljoonaa vuotta sitten, ennen bonobon ja simpanssin eriytymistä, joka on saattanut johtua simpanssin sopeutumisesta myös melko avoimille kuiville asuinalueille. Bonobo on puolestaan jäänyt vain sademetsiin.[4]

Simpanssia on 1970-luvulta lähtien pidetty ihmisen lähimpänä sukulaisena, mutta bonobon tunnettuuden lisäännyttyä 1900-luvun lopulla jotkut tutkijat ovat esittäneet, että se olisi lähempänä ihmisen esi-isää.[5]

Sosiaalinen järjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bonoboyhteisöt ovat melko rauhanomaisia. Vahvimmat sosiaaliset siteet muodostuvat naaraiden välille, mutta naaraat muodostavat siteitä myös uroksiin. Täysikasvuiset bonobourokset seuraavat emoaan ja pysyvät riippuvaisina näiden suojelusta urosten välisissä aggressiotilanteissa. Bonoboyhteisön hierarkiassa korkeimmalla olevat urokset ovat tavallisesti tärkeiden naaraiden jälkeläisiä. Aikuisten urosten osuus on huomattavasti suurempi kuin simpanssiyhteisöissä.[5]

Tutkijat ovat verranneet bonoboiden virtsan testosteronimääriä simpansseihin ja havainneet, että vaikka bonobonaaraat tuottavat testosteronia yhtä paljon kuin simpanssinaaraat, bonobourosten testosteronituotanto on simpansseja alempi. Koska dominoivan käyttäytymisen on havaittu olevan yhteydessä testosteroniin, tutkijat ovat arvelleet, että urosten alhainen testosteronituotanto ennustaa naaraiden dominoimaa sosiaalista järjestelmää.[6]

Naaraiden liittolaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bonoboyhteisöt ovat sekä naaraskeskeisiä että naaraiden dominoimia. Naaraat ottavat ensimmäisinä osaa uusiin tilanteisiin, kuten ravinnon löytymiseen ja häätävät yhdessä pois naarasta ahdistelevan uroksen. Koska urokset ovat naaraita kookkaampia, on arveltu, että naaraiden liittolaisuus on keino hallita uroksia.[5]

Yhdessä liikkuvien bonoboryhmien on huomattu muodostavan luonnossa yhteisöjä, joihin kuuluvien pienempien ryhmien välillä ne voivat liikkua melko vapaasti. Simpanssien tavoin bonobourokset elävät koko ikänsä samassa yhteisössä, mutta naaraat siirtyvät uuteen yhteisöön sukukypsyyden saavutettuaan. Tässä yhteisössä nuoret naaraat valitsevat yhden tai kaksi vanhempaa naarasta, joiden kanssa ne erityisesti harjoittavat sukimista ja sukuelinten yhteen hieromista. Nuoren naaraan on onnistuttava solmimaan suhde vanhempaan naaraaseen tullakseen hyväksytyksi yhteisön uudeksi jäseneksi. Ne saavat vakaamman aseman synnytettyään ensimmäisen poikasensa. Bonobonaaraiden välisen liiton hallitsevuus on erikoista, sillä yleensä yhteisöön jäävä sukupuoli solmii keskenään vahvimmat siteet.[5]

Seksuaalinen käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bonoboiden sosiaalisessa käyttäytymisessä seksillä on keskeinen rooli. Bonobot kiihottuvat hyvin helposti ja ilmaisevat seksuaalisuuttaan erilaisissa paritteluasennoissa tai sukuelinten kontaktilla. Toisin kuin simpansseilla, bonobonaaraan sukuelimet ovat sopeutuneet myös kasvokkaiseen paritteluasentoon. Bonobonaaraat ovat lähes koko kuukautiskierron ajan seksuaalisesti aktiivisia. Muista kädellisistä poikkeavaa on naaraiden välinen sukupuolielinten yhteen hankaaminen. Myös urokset saattavat hieroa erektiossa olevia peniksiään yhteen tai toisen uroksen takapuolta vasten. Muita bonoboiden eroottisten kontaktien muotoja ovat toisinaan havaittu suuseksi, toisen yksilön sukuelinten hierominen käsillä sekä voimalliset kielisuudelmat. Moninainen seksuaalikäyttäytyminen on osa yhteisön jokapäiväistä elämää. Keskimääräinen paritteluaika on 13 sekuntia. Tiheästä parittelusta huolimatta bonobonaaraat eivät synnytä poikasia useammin kuin simpanssit. Voidaan sanoa, että bonobot - ihmisten tavoin - harrastavat seksiä myös muussa kuin lisääntymistarkoituksessa.[5]

Seksuaalikäyttäytymistä esiintyy erityisesti tilanteissa, jotka sisältävät kilpailua ja jotka muilla kädellisillä johtavat usein aggressiiviseen käyttäytymiseen. Tällaisia ovat ruoan jakaminen, uuden lelun löytäminen eläintarhassa sekä naaraisiin liittyvä urosten välinen mustasukkaisuus, jonka urokset rauhoittavat hieromalla sukuelimiään vastakkain. Bonoboilla on taipumus ratkaista konfliktitilanteet seksuaalikontaktilla voimankäytön sijaan. Seksuaalikäyttäytymistä tapahtuu monissa partneriyhdistelmissä sekä täysikasvuisten yksilöiden kesken että täysikasvuisten ja keskenkasvuisten bonoboiden välillä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Fruth, B., Benishay, J.M., Bila-Isia, I., Coxe, S., Dupain, J., Furuichi, T., Hart, J., Hart, T., Hashimoto, C., Hohmann, G., Hurley, M., Ilambu, O., Mulavwa, M., Ndunda, M., Omasombo, V., Reinartz, G., Scherlis, J., Steel, L. & Thompson, J.: Pan paniscus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 4.7.2014. (englanniksi)
  2. Lasse Berg, Gryning över Kalahari, s. 64, Ordfront 2007
  3. Suuri Eläinkirja. Wsoy 1998. ISBN 951-0-22848-6
  4. Coppens, Yves: East Side Story: The Origin of Humankind. Scientific American, toukokuu 1994
  5. a b c d e f Waal, Frans de: Bonobo sex and society. Scientific American 1995, vol:272, no:3, s.:82-8.
  6. Adinda, S. et al.: Urinary Testosterone Metabolite Levels in Bonobos: A Comparison with Chimpanzees in Relation to Social System. Behaviour; May2003, Vol. 140 Issue 5, p683-696, 14p

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]