12 apinaa (elokuva)
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
|
|
|
|---|---|
|
|
|
 |
|
| Ohjaaja | Terry Gilliam |
| Käsikirjoittaja | David Webb Peoples, Janet Peoples |
| Tuottaja | Charles Roven, Lloyd Phillips |
| Säveltäjä | Paul Buckmaster |
| Kuvaaja | Roger Pratt |
| Leikkaaja | Mick Audsley |
| Pääosat | Bruce Willis Madeleine Stowe Brad Pitt |
|
|
|
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |  Universal Pictures PolyGram Filmed Entertainment |
| Ensi-ilta | 27. joulukuuta 1995 |
| Kesto | 129 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Ikäraja |  |
| Budjetti | $29 000 000 (arvioitu) |
|
|
|
| IMDb | |
| Elonet | |
| Allmovie | |
12 apinaa (Twelve Monkeys) on Terry Gilliamin ohjaama tieteiselokuva vuodelta 1995. Elokuvaa pidetäänkenen mukaan? eräänä Gilliamin parhaista elokuvista, ja se on myös hänen elokuvistaan taloudellisesti menestynein. Pääosia näyttelivät Bruce Willis ja Madeleine Stowe.
Innoitus elokuvaan tuli alun perin ranskalaisesta, vuoden 1962 lyhytelokuvasta La Jetée, joka oli toteutettu mustavalkoisena. La Jetée sisältää manipuloituja valokuvia maailman kohtalosta tulevaisuudessa.
Elokuvassa sivuosaa näytteli Brad Pitt, joka pyrki pois ”nätti poika” -imagostaan yrittämällä tehdä hahmostaan mahdollisimman epähaluttavan jopa leikaten hiuksensa. Elokuva toi Pittille Oscar-ehdokkuuden parhaasta miessivuosasta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Juoni
Bruce Willis näyttelee James Colea, vankia post-apokalyptisessa tulevaisuudessa, ketä vaivaavat toistuvat unet miehestä, jota ammutaan lentokentällä. Ihmiskunta on pakotettu asumaan maan alla, eristettynä maanpinnasta, koska ilmakehässä on vuoden 1996 lopussa vapautettu virus, joka tappoi viisi miljardia ihmisistä vuosina 1996-1997. Taudin uskotaan alkaneen bioterrorismina, jonka päätekijänä toimi ”Kahdentoista Apinan Armeija”. Elokuvalla on epätavallinen kerrontatyyli verrattuna useisiin amerikkalaisiin elokuviin, sillä katsojan annetaan itse täyttää aukot elokuvantekijöiden antamilla vihjeillä. Madeleine Stowe esittää psykiatria nimeltä Kathryn Railly, ja Brad Pitt näyttelee Jeffrey Goinesia, häiriintynyttä miestä, jonka kanssa Colen polut kohtaavat usein tarinan aikana.
Elokuvassa nimeämättömäksi jäävät tiedemiehet koettavat aluksi lähettää Colen lokakuuhun 1996, muutamaa viikkoa ennen viruksen ensiesiintymisiä. Hän kuitenkin ilmestyy Baltimoreen huhtikuussa 1990 ja joutuu pidätyksen jälkeen mielisairaalaan, jossa häntä hoitaa tohtori Kathryn Railly. Sairaalassa Cole tapaa ensimmäisen kerran myös Jeffrey Goinesin, sekavan kulutusvastaisen eläinaktivistin. Cole koittaa kertoa tutkimuksissa Raillylle (ja muille psykiatrisen laitoksen henkilökuntaan kuuluville) tulevasta ihmiskunnan tuhoavasta pandemiasta ja vaatii saada kuulla näiltä ”Kahdentoista Apinan Armeijasta”. Vastahakoisesti psykiatrit antavat Colen soittaa tiedemiesten antamaan numeroon, mutta siellä ei ole vastaajaa, vaan numero kuuluu monilapsiselle perheelle. Cole päättelee että tämän täytyy johtua väärästä ajasta jossa hän on.
Goines auttaa Colea karkaamaan mielisairaalasta antamalla tälle avaimen ja aiheuttamalla sekasortoa. Cole saadaan kiinni, mutta hetkeä myöhemmin hän katoaa suljetusta huoneesta palaten tulevaisuuteen aikahypyn avulla. Tulevaisuudessa hänet yritetään saada toisen kerran takaisin vuoteen 1996. Hän kuitenkin ilmestyy hetkeksi keskelle ensimmäisen maailmansodan taistelua Ranskan armeijan juoksuhaudassa, jossa hän tapaa Josén, toisen vangin joka on myös lähetetty takaisin menneisyyteen. Colea ammutaan jalkaan kun hän kurottaa kohti loukkaantunutta Joséta, ja hetkeä myöhemmin hän siirtyy ajassa eteenpäin alkuperäiseen määränpäähän, vuoden 1996 marraskuuhun. Cole ja Railly jäljittävät Goinesin konferenssiin tämän isän kartanolla. Cole murtautuu kartanoon ja yrittää kysellä Goinesilta viruksen alkuperästä. Goines huomauttaa, että maailmanlaajuinen pandemia oli Colen idea, jonka tämä kertoi mielisairaalassa 1990. Cole kokee erittäin häiritseväksi mahdollisuuden, että hän oli osittain syyllinen viiden miljardin ihmisen kuolemaan. Cole uskoo olevansa skitsofreenikko, ja että virus- ja aikamatkailutarina on vain hänen sairaan mielensä harha. Poliisin lähestyessä heitä, Railly pyytää Colea antautumaan. Kun Railly menee autoon painamaan äänimerkkiä kiinnittääkseen etsijöiden huomion, Cole katoaa. Etsivien epäilykset Raillyn tarinaa kohtaan vahvistuvat, kun ballistiikkatutkija varmistaa, että luoti, jonka Railly poisti Colen jalasta oli ensimmäisen maailmansodan aikainen. Hän löytää lisää todisteita siitä että Cole on puhunut totta ja palaa takaisin eläinaktivistien rakennukselle tekemään heille kysymyksiä.
Colen palattua tulevaisuuteen tiedemiehet onnittelevat häntä siitä, että tämä kertoi heille elintärkeitä tietoja. Cole kuitenkin uskoo koko tulevaisuuden olevan pelkkää hallusinaatiota ja haluaa palata takaisin vuoteen 1996. Hän suostuttelee tiedemiehet palauttamaan hänet kolmannen kerran takaisin ajassa vuoden 1996 Philadelphiaan. Colelle kerrotaan ne kaupungit, joista pandemia alkoi, ja ne ovat samat kaupungit, joihin tohtori Peters matkustaa viikon aikana. Lentokentän turvallisuusviranomainen avaa tietämättömyyttään ensimmäisen virussäiliön ja tekee samalla viruksen levittämisestä peruuttamattoman päätöksen, koska Petersiä odottaa viruksen hengittämisen vuoksi väistämätön kuolema. Lentokentällä Cole jättää tulevaisuuteen viestin, kertoen tiedemiehille että he ovat väärillä jäljillä; Kahdentoista Apinan Armeija ei ole syyllinen viruksen vapauttamiseen, ja että hän ei aio palata omaan aikaansa. Toisaalla Railly tapaa tohtori Petersin lentokentällä. Huomattuaan Petersin sanomalehden sivulla Goinesin isän assistentiksi, Cole tajuaa kenen toimesta tappava virus levitettiin. Colen luona José (toinen tulevaisuudesta tullut aikamatkaaja), joka Colen viestin vuoksi on lähetetty lentokentälle, ojentaa Colelle aseen. José uhkaa, että psykiatri Railly ammutaan, ellei Cole yritä tappaa tri Petersia. Tämän yrityksen aikana lentokentän turvamiehet ampuvat Colen hengiltä, kun tämä vetää aseensa esille koettaessaan pysäyttää Petersiä nousemasta koneeseen. Cole kuolee Raillyn käsivarsille, ja Railly vastaa surulliseen pienen pojan katseeseen; Tämä nuori poika on James Cole todistamassa oman kuolemansa, ja Cole näkee painajaisia tästä välikohtauksesta elokuvassa tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Tohtori Peters kiirehtii pois alueelta ampumiskohtauksen aikana ja nousee koneeseen. Petersin vieressä istuu tulevaisuuden päätiedemies Jones (Carol Florence) joka kertoo Petersille työskentelevänsä vakuutusalalla ja epäilyksensä siitä, että ihmiskunta olisi seuraava ”uhanalainen” laji.
[muokkaa] Teemat
James Cole (alkukirjaimet ”J. C.”) on messiashahmo ”lähetetty toisesta maailmasta yrittämään pelastaa tämä maailma, koko ihmiskunnan hyväksi.”[1] Hän kuolee, jotta tulevaisuuden maailmalla olisi mahdollisuus elää. Hänellä on verentahrima paita, jossa kirjaimet ”Chris-” ovat ainoat selvästi näkyvillä.[2]
Elokuvan teemat mielenvikaisuudesta, huumeista ja aikamatkustuksesta esiintyvät monissa Gilliamin elokuvissa: huomattavimmat niistä The Fisher King, Fear and Loathing in Las Vegas ja Time Bandits.
James Cole on klassinen esimerkki skitsofrenisista oireista: todellisuus vaihtuu, hän uskoo että häntä seurataan implanteilla, ja pystyy ennustamaan tulevaisuuden. Hän myös kuulee ääniä kun tiedemiehet tutkivat häntä ja tulevaisuus, jota hän kuvaa on tuomiopäivän skenaario. Elokuvan ironiaa on, että hän ei oikeasti kärsi harhoista vaan ne ovat todellisuutta.
[muokkaa] Roolit
| Bruce Willis | ... James Cole |
| Brad Pitt | ... Jeffrey Goines |
| Madeleine Stowe | ... psykiatri Kathryn Railly |
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Anton Karl Kozlovic: The Structural Characteristics of the Cinematic Christ-figure The Journal of Religion and Popular Culture. Viitattu 27. toukokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Frances Flannery Dailey: Bruce Willis as the Messiah: Human Effort, Salvation and Apocalypticism in Twelve Monkeys Journal of Religion and Film. Viitattu 27. toukokuuta 2007. (englanniksi)
