Muawija I

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Muawija I oli Umaijadien dynastian Damaskoksen kalifaatin kalifi 661–680. Hän toimi Syyrian arabialaisena emiirinä vuonna 657, jolloin hän nousi kapinaan Ali ibn Abi Talibia vastaan kostaakseen setänsä, kalifi Uthman ibn Affann murhan.[1] Vuonna 658, kun osapuolet olivat tuloksettomasti sotineet, Ali ja Muawija päättivät antaa kiistansa välitystuomioistuimen ratkaistavaksi. Kansalaissota jatkui, kun osa Alin sotaväestä kieltäytyi alistumasta valittäjän ehdotuksiin ja Muawajin puolestaan onnistui johtamaan harhaan hurskan mutta yksinkertaisen välitystuomarin Abu Musan. 695 Muawija teki erillisrauhan Bysantin keisarin kanssa, ja 660 hän huudatti itsensä Jerusalemissa kalifiksi. Kun Ali murhattiin vuonna 661, tämän poika Hassan luopui suurehkoa summaa vastaan kalifin arvosta Muawijan hyväksi.[2]

Muawijan valinta merkitsi kansan ja myös uskonnon jakautumista šiialaisiin ja sunneihin.

Muawijan hallituskautta leimasivat ankaran uskonnollisuuden lakkaaminen ja valloitussodat. Arabien sotajoukot tunkeutuivat Vähään-Aasiaan, Pohjois-Intiaan (missä Sindhi ja Induslaakson alaosa valloitettiin); Konstantinopoli piiritettiin viideksi vuodeksi sekä Buhara ja Kabul vallattiin.[3]

Muawijan kuoltua kalifina seurasi hänen poikansa Jazid I.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Petersen, K.: Ihmiskunnan ajantieto. Suomeksi toimittanut Antero Manninen ja Pentti Papunen. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1965.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Petersen, s.214
  2. Petersen, s.215
  3. Petersen, s.216