Rautatieliikenne

Wikipedia

Pendolino-matkustajajuna välillä Helsinki-Turku

Rautatieliikenne on maaliikenteen kiskoilla kulkeva muoto, joka on suunniteltu kuljettamaan junilla matkustajia ja rahtia.

Sisällysluettelo

1 Yleistä
2 Historia
3 Voimanlähde
4 Rautatie
5 Rautatieliikenteen harjoittaminen
6 Väitteitä rautatieliikenteestä
- 6.1 Hyödyt
- 6.2 Haitat
7 Rautatieliikenne Suomessa
8 Katso myös
9 Lähteet

[muokkaa] Yleistä

Rautatieliikenteessä rautatie tarkoittaa raideliikenneväylää kaikkine varusteineen (sähköistys, opastimet, turvalaitteet). Junien käyttämä kulkuväylä eli raide koostuu kahdesta rinnakkaisesta kiskosta, jotka on nykyisin valssattu teräksestä. Kiskoja tukee puinen tai betoninen ratapölkkyrakenne, joka pitää raiteet tarkalleen oikealla etäisyydellä toisistaan. Raide tuetaan lujasti ratapenkereeseen, joka on yleensä tehty karkeasta sepelistä, mutta myös hienoa sepeliä tai soraa voidaan käyttää.

Rautatieliikenne on yksi energiatehokkaimmista tavoista siirtää mekaanisesti tavaraa maalla. Rautatie tarjoaa erittäin tasaisen ja kovan pinnan, jolla junan pyöräkerrat voivat liukua erittäin pienellä kitkalla. Tämä on matkustajille mukavampaa ja säästää energiaa. Junat ovat myös kapeita ja matalia sekä pitkiä, jolloin ilmanvastus on alhainen. Kaiken kaikkiaan sopivien olosuhteiden vallitessa juna tarvitsee 50–70 % vähemmän energiaa kuljettaakseen tietyn määrän rahtia (tai tietyn määrän matkustajia) kuin tiellä; öljyhuippu saattaakin johtaa raidekuljetusten lisääntymiseen tulevaisuudessa. Ratapölkkyjen avulla raiteet jakavat junan painon tasaisesti ratapengertä ja maata vasten, mikä mahdollistaa huomattavasti suuremmat lastit kuin on mahdollista tiekuljetuksissa.

Junaliikenne on yksi turvallisimmista liikennemuodoista ja käyttää myös erittäin tehokkaasti tilaa: kaksoisraiteinen ratalinja voi kuljettaa enemmän matkustajia tai rahtia tietyssä ajassa kuin nelikaistainen moottoritie.

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Rautatieliikenteen historia

Rautateiden historia alkaa 500 vuoden takaa, jolloin raiteet olivat puusta tai kivestä ja voimanlähteenä käytettiin ihmis- tai hevosvoimaa. Nykyaikainen rautatieliikenne sai alkunsa 1820-luvulla Englannissa. Siinä hyödynnettiin höyryveturia, joka oli ensimmäinen käytännöllinen mekanisoidun maaliikenteen muoto, ja pysyi sellaisena seuraavat sata vuotta.

[muokkaa] Voimanlähde

[muokkaa] Höyryveturi

Pääartikkeli: Höyryveturi

Höyryveturi on höyrykoneen voimalla kulkeva junan veturi. Niitä käytettiin Suomessa vakituisessa liikenteessä 1975 asti.

[muokkaa] Dieselveturi

Pääartikkeli: Dieselveturi

[muokkaa] Sähköveturi

Pääartikkeli: Sähköveturi

[muokkaa] Rautatie

Pääartikkeli: Rautatie

Rautatie on liikenneväylä, jonka kulkualustana on kahden rinnakkaisen teräskiskon ja niitä altapäin tukevien ratapölkkyjen muodostama, ratapengerryksen päällä lepäävä raide. Rautatieliikenne toimii kiskoilla, ja liikenne on yleensä aikataulunmukaista.

Rautatie tarkoittaa koko raideliikenneväylää kaikkine siihen kuuluvine raiteineen, laitteineen ja järjestelmineen, kuten asemat, ratapihat, opastimet, sähköistys, turvalaitteet.

[muokkaa] Rautatieliikenteen harjoittaminen

[muokkaa] Rautatieasema

Pääartikkeli: Rautatieasema

[muokkaa] Aikataulut

[muokkaa] Turvallisuus

[muokkaa] Väitteitä rautatieliikenteestä

Rautatieaseman ympäristössä sijaitsee usein useita rinnakkaisia raiteita käsittävä ratapiha, jossa vaunut ja veturit voivat seistä, ja jossa junat voivat kohdata toisensa.

[muokkaa] Hyödyt

tarjoaa hyvän logistiikan yrityksille
hyvät junayhteydet luovat vetovoimaa alueelle; houkuttelevat yrityksiä ja asukkaita
mahdollistaa pendelöinnin eli kaukotyömatkailun
rautateitse on nopeaa matkustaa, suurin nopeus Suomessa 220 km/h
junat ovat ympäristöystävällinen tapa kuljettaa
käytännön havaintojen mukaan busseja houkuttelevampi kulkuväline
turvallinen liikkumismuoto verrattuna maantieliikenteeseen
kulkeminen hiljaista ja tasaista
pitkä käyttöikä (noin 30 vuotta, sähköveturi kestää yli 40 vuotta)
suuret kuljetuskapasiteetit (esim. 5-vaunuiseen IC2-junaan 565 matkustajaa vs. bussin 40–60 matkustajaa)
suurilla kuljetusmäärillä juna on edullinen kuljetusmuoto
kiskojen välityskyky on teitä parempi, ja vievät vähemmän tilaa
kuljetuskapasiteettia on helppo säädellä vuorotiheyden muuttumatta lisäämällä tai vähentämällä vaunuja
meluhaitat tieliikennettä pienempiä ja vähemmän häiritseviä (melu korkeataajuista ja lyhytkestoista)

[muokkaa] Haitat

radan rakentaminen on kallista (km-kustannus moottoritien hintaluokassa)
junat ovat kalliita (esimerkiksi 307-paikkainen Pendolino-juna maksaa 13,5 miljoonaa euroa, uusi 50-paikkainen bussi noin 300 000–500 000 euroa)
vaatii suuren liikennevolyymin ollakseen itsensä kannattava, muutoin liikenne vaatii subventiota
yllä mainituista seikosta johtuen ainakaan raskas kiskoliikenne ei voi ulottua joka paikkaan, tilanne voi olla eri pikaraitiotiellä

[muokkaa] Rautatieliikenne Suomessa

Pääartikkeli: Suomen rautatieliikenne

Suomessa junaliikennettä hoitaa valtion omistama VR-Yhtymä ja rataverkkoa ylläpitää liikenne- ja viestintäministeriön alainen Ratahallintokeskus. Tavaraliikenteen kilpailu vapautui yksityisille 1. tammikuuta 2007, ja henkilöliikenne vapautuu vuonna 2010. Rautateiden rakentaminen alkoi Suomessa suhteellisen myöhään. VR:n kaukoliikenteessä kulkee päivittäin noin 260 junavuoroa edestakaisin.^[1] Nykyään suurin osa Suomen henkilöjunakalustosta on jo sähkövetoista. Monilla vähemmän liikennöidyillä rataosuuksilla ajetaan silti yhä henkilöjunia dieselvetureilla.

[muokkaa] Katso myös

Rautatieliikenteen teemasivu

[muokkaa] Lähteet

↑ http://www.vr.fi/heo/palaute/faq.htm

[0] ttp://www.vr.fi/heo/palaute/faq.htm

[1]