Funikulaari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Funikulaari Pariisissa.
Funikulaari Lissabonissa.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Funikulaari.

Funikulaari, myös kiskoköysirata, (engl. funicular, ruots. bergbana, saks. Standseilbahn, ransk. funiculaire) on vaijerikäyttöinen rautatie, jota käytetään jyrkillä rinteillä. Funikulaari on eräs köysiradan tyyppi.

Funikulaari käsittää 1–4 yhteenkytkettyä vaunua, jotka liikkuvat jyrkkään rinteeseen asennetulla kiskotuksella. Kokonaisuutta liikuttelee vaijeri, joka saattaa joillakin radoilla kulkea vinssin yli tasapainottavana kulkevaan toiseen samanlaiseen kokonaisuuteen; yksikiskotuksisilla radoilla on omaa erillistä kiskoaan pitkin kulkeva erillinen vastapaino; tällainen on esimerkiksi Tytyrin kaivosmuseon funikulaarissa.

Funikulaari mahdollistaa äärimmäisen jyrkät nousut; vuonna 2007 jyrkin liikennöivistä oli Australiassa Sinisillä vuorilla Katoombassa toimiva funikulaari, jonka jyrkkyys on 1 280 promillea eli juna nousee metrin matkalla 1,28 metriä. Tätä jyrkemmät radat luokitellaan jo hissiksi.

Suomen ainoa yleisen matkustajaliikenteen funikulaari on Kolilla. Helsingin metron lippuhalleista laitureille kulkevat vinohissit ovat käytännössä funikulaareja. Näitä on Sörnäisissä ja Kaisaniemessä kaksi sekä Hakaniemessä yksi. Nämä vinohissit erottaa funikulaareista erään määritelmän mukaan lähinnä se, että ne liikkuvat hissin tapaan kuilussa.

Nykyisin miltei kaikki funikulaarit ovat sähkökäyttöisiä, joskin muutamia vanhoja vesipainolastilla toimivia ratoja löytyy eri puolilta maailmaa, muun muassa:

Tunnettuja funikulaareja on muun muassa Barcelonassa (Funicular de Montjuïc), Prahassa Petřínin kukkulalla, Pariisissa Montmartressa, Hongkongin Victoria Peak -näköalapaikalla ja Kiovan Podolilla.

Kaprunin onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kaprunin junapalo

Itävallan Kaprunissa tapahtui funikulaariradalla 155 ihmisen hengen vaatinut junapalo vuonna 2000.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Markku Nummelin: Kaltevuuksista rautateillä, Resiina 1/2007
  • Jokioisten Museorautatien varikkomestarin arkistot

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]