Sr2

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sr2
Veturi numero 3202 Tampereella juhannuksena 2012.
Veturi numero 3202 Tampereella juhannuksena 2012.
Perustiedot
Tyyppi sähköveturi
Liikennöitsijä VR-Yhtymä
Valmistaja Schweizerische Lokomotiv- und Maschinenfabrik
ABB
Adtranz
Bombardier
Transtech
Lukumäärä 46
Valmistusvuodet 19952003
Numerointi 3201–3246
Lempinimi Marsu
Alppiruusu
Käkikello
Tekniset tiedot
Huippunopeus 210 km/h
Paino 83 t
Pituus 18 690 mm
Leveys 3 000 mm
Korkeus 4 310 mm
Pyörästö Bo'Bo
Pyörästön pituus 13 800 mm
Suurin akselipaino 21 t
Pyörän halkaisija 1 100 mm
Moottorin teho  
 •tuntiteho 6 100 kW
 •jatkuva teho 5 000 kW
VR:n Sr2-sähköveturi n:o 3234 Turun rautatieasemalla
VR:n Sr2-sähköveturi n:o 3234 Turun rautatieasemalla
Sr2 vanhoissa väreissään Turun rautatieasemalla.

Sr2 on VR:n antama sarjatunnus käyttämälleen sähköveturille. Veturi on uudempi kahdesta VR:n käyttämästä sähköveturityypistä. Sr2-vetureita valmistettiin vuosina 19952003 kaikkiaan 46 kappaletta. Veturi perustuu sveitsiläiseen Lok 2000 -veturiin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1992 silloinen Valtionrautatiet tilasi tarjouskilpailun jälkeen 20 uutta Lok 2000 -tyyppistä sähköveturia ABB-konserniin kuuluvalta Schweizerische Lokomotiv- und Maschinenfabrikilta (SLM)[1]. Myöhemmin tehtiin vielä lisätilaus 26 veturista. Lok 2000 -veturit olivat valmistuessaan maailman moderneimpia sähkövetureita[1]. Vetureiden alkuperäinen valmistaja ja suunnittelija oli SLM (telit ja muu mekaniikka) yhdessä ABB:n kanssa (sähkötekniikka), mutta omistussuhteiden muutosten takia rakentajan nimeksi vaihtui kesken toimitusten Adtranz ja viimeksi Bombardier. Veturien korit valmisti alihankintana Transtech Suomessa. Veturit saivat tyyppimerkinnän Sr2 ja numerot 3201–3246.

Sr2-sarja oli ensimmäinen 1970-luvulla tilatun Sr1-sarjan jälkeen tilattu sähköveturisarja. Ensimmäiset kaksi veturia, numerot 3201 ja 3202, valmistuivat 1995[2]. Niillä ajettiin Suomessa koeajoja pääasiassa nopeissa junissa Helsingin ja Oulun välillä[1]. Virallisesti ne otettiin käyttöön keväällä 1996[3]. Sr2-veturin sarjatoimitukset alkoivat pian tämän jälkeen ja kestivät vuoteen 2003 saakka, jolloin vetureita oli valmistunut 46 kappaletta. Ainoatakaan Sr2-sarjan veturia ei ole vielä hylätty.

Sarjan vetureiden lempinimiksi ovat vakiintuneet Alppiruusu, Käkikello ja Marsu. Näistä kaksi ensimmäistä viittaa vetureiden alkuperämaahan Sveitsiin, joskin Käkikello virheellisesti.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sr2 vastaa teknisesti sveitsiläistä Lok 2000 -veturia, jota käytetään muun muassa Sveitsissä, Norjassa ja Kiinassa (Hongkongissa)[1]. Sr2 on niin sanottu yleislinjaveturi, eli se on suunniteltu sekä tavara- että matkustajajunien vetoon. Veturin suurin sallittu nopeus on 210 kilometriä tunnissa. Koeajoissa sillä on ajettu 232 km/h. Nopeus 230 km/h oli merkittynä ensimmäisissä vetureissa, mutta sittemmin sitä on alennettu voimassa olevan hyväksynnän mukaiseksi. Vetureita voidaan kytkeä yhteiskäyttöön enintään kolme kappaletta: tämä tarkoittaa, että kolmea veturia voidaan ajaa yhden kuljettajan voimin yhdestä ajopöydästä. Kun Sr2 kytketään yhteiskäyttöön, ensimmäisen veturin etummainen virroitin on ylhäällä ja takimmaisen veturin takimmainen virroitin on ylhäällä. Jos vetureita on yhteiskäytössä kolme, on keskimmäisen veturin virroitin vapaasti valittavissa eli mitään "väärää" asentoa sillä ei ole.

Muotoilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kori on muotoiltu aerodynaamisesti edullisesti sekä nokaksi että junaa vasten olevaksi peräksi. Ulkomuodon on suunnitellut lähinnä urheiluautoissa mainetta niittänyt italialainen Pininfarina. Rakenteessa on käytetty rungon teräksen lisäksi muovipohjaisia keinoaineita nokkaosissa ja ohjaamoissa sekä alumiinia kattokoteloissa. Muuntaja on sijoitettu telien väliin korin alle, jolloin painopiste saadaan mahdollisimman alas. Veturin sisällä sähkölaitteet on sijoitettu veturin molemmille reunoille, ja veturin keskellä kulkee ohjaamot yhdistävä huoltokäytävä[4]. Ohjaamot on suunniteltu uusimman ergonomisen tiedon mukaisiksi. Tuulilasin eri kerrosten väliin on höyrystetty ohut sähköä johtava hopeakerros, joka virrallisena pitää lasin kirkkaana huurteesta[4].

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajomoottorit ovat kolmivaiheoikosulkumoottoreita ja niitä syötetään tehoelektroniikalla toteutetuilla taajuusmuuttajilla, joissa on öljyjäähdytteiset GTO-tyristorit. Pyörän pidon pettäessä kolmivaihemoottori ei lyö hallitsemattomasti ympäri, koska moottorin pyörintänopeus ei voi ylittää syöttövirran taajuutta. Tämä yhdessä akselikohtaisen nopean tehonsäädön kanssa mahdollistaa korkeiden vetovoimien käyttämisen myös huonoissa kitkaolosuhteissa. Jarrutettaessa ajomoottorit toimivat generaattoreina, jolloin junan liike-energia muutetaan takaisin sähköenergiaksi, joka syötetään takaisin ajojohtoon.

Veturin ohjausjärjestelmä on tietokonepohjainen, ja siinä on useita tietokoneita, muun muassa jarruille, ajopöydille ja tehonsäädölle kullekin omansa sekä kaksi päätietokonetta. Kaikki tietokoneet on verkotettu keskenään. Tiedonvälitys tapahtuu pääasiassa valokaapeleilla. Veturin teleissä on radiaalisesti ohjautuvat pyöräkerrat, ts. erityinen vivusto kääntää kunkin pyöräkerran akselin aina tarkalleen kaarteen säteen suuntaiseksi. Kaarteessa ajettaessa yhden telin akselit eivät siis ole yhdensuuntaiset, vaan sisäkaarteen puolella lähempänä toisiaan. Tämä vähentää pyörien laippojen ja kiskojen kulumista jyrkissä kaarteissa[1].

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valmistusvuodet: 19952003
  • Valmistettu: 46 kappaletta
  • Valmistaja:
  • Numerointi: 3201–3246
  • Pituus puskimineen: 19,02 metriä
  • Akselijärjestys: Bo'Bo'
  • Pyörän halkaisija: 1 100mm
  • Paino työkunnossa: 82 tonnia
  • Suurin akselipaino: 21 tonnia
  • Ajomoottorit:
    • Valmistaja: ABB
    • Lukumäärä: 4
  • Tuntiteho: 6 100 kW
  • Jatkuva teho: 5 000 kW

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Eonsuu, Honkanen, Pölhö: Suomen veturit osa 2. Moottorikalusto. Elokuvan Maailma ay, 1995. ISBN 952-5060-02-0.
  2. Pölhö, Eljas – Pykälä-Aho, Mia: Suomen juna- ja raitiovaunukuvasto 1.1.1996. Malmö : Frank Stenvall : Elokuvan maailma, 1996. ISBN 91-7266-133-X.
  3. http://vaunut.org/kuva/43562
  4. a b Seisake.net – Sr2

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]