Oikosulkumoottori

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tyypillinen oikosulkumoottori purettuna kahteen osaan: etualalla roottori, ja takana lieriömäinen valurautakotelo, jonka sisällä kiinteä seisojakäämitys eli staattori
Tyypillinen oikosulkumoottori

Oikosulkumoottori on teollisuudessa yleisin käytetty vaihtovirtasähkömoottorityyppi. Sen periaatteen keksi vuonna 1888 serbialais-amerikkalainen insinööri Nikola Tesla.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottori muodostuu kiinteästä kotelosta, jossa ovat staattorikäämit, ja näiden sisäpuolella pyörivästä roottorista. Oikosulkumoottori toimii vain vaihtovirralla. Nimitys oikosulkumoottori tulee siitä, että roottorin navat ovat oikosuljettuja keskenään. Vaihtovirta kytketään staattoriin siten, että muodostuu roottorin ympärillä pyörivä magneettikenttä. Roottoriin indusoituu oikosulkuvirta vastustamaan pyörivää kenttää, toisin sanoen staattorin kenttä vääntää roottoria.

Koska roottorin magnetointivirta otetaan pyörimisliikkeestä, niin tämä pieni energiahäviö aiheuttaa jättämää vaihtovirran synnyttämään magneettikentän pyörimisnopeuteen. Tämän vuoksi oikosulkumoottoria kutsutaan myös epätahtimoottoriksi verrattuna muihin vaihtovirtamoottoreihin.

Toimintaperiaate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaihtovirralla syötetty staattorikäämitys luo koneen ilmaväliin pyörivän magneettivuon, joka leikkaa roottorin oikosuljetun häkkikäämityksen sauvoja. Tämän seurauksena roottorisauvoihin indusoituu virtaa, joka magnetoi roottorin. Magnetoitunut roottori pyrkii seuraamaan staattorin pyörivää magneettivuota, ja tämä aikaansaa roottorin vääntömomentin.

Kuvassa kolmivaiheoikosulkumoottorin yksinkertainen halkileikkaus. Pyörivä kehä on roottori, jossa näkyvät roottorin magneettiset sauvat. Roottoria ympäröivät staattorikäämi.
Oikosulkuroottorin jättämää kuvaava animaatio: kolmivärisen (jokainen väri vastaa kolmivaihevirran yhtä vaihetta) staattorin ympärillä pyörivät vaihtovirran tahdissa magneettivuoviivat, ja keskellä pyörivän roottorin punaiset pisteet ovat häkkikäämin päitä (haaleanpunainen rengas on oikosulkurengas) joista näkyy jättämä suhteessa vuoviivoihin.

Oikosulkumoottorin pyörimisnopeus voidaan laskea kaavasta n = f/p * (1-s), jossa p on napaparien lukumäärä, f on verkon taajuus ja s on jättämä.

Oikosulkumoottorin toiminta on yksinkertaisesti ymmärrettävissä niin, että vaihtosähkön taajuudella staattorin navoissa magneettikenttä siirtyy napaparin kerrallaan eteenpäin. Samalla staattorin magneettikenttä indusoi roottorin häkkikäämitykseen sähkövirran. Sähkövirran muodostamat magneettiset navat pyrkivät seuraamaan staattorin magneettikentän kiertymistä, jolloin moottori alkaa pyöriä. Suomessa käytössä olevalla vaihtosähkön taajuudella 1 napaparin (2 napaa) oikosulkumoottori pyörii tyypillisesti 3000 kierrosta minuutissa (50 kierrosta sekunnissa) tai napaparien määrää lisäämällä hitaammin, esimerkiksi kahdella napaparilla (4 napaa) 1500 tai neljällä napaparilla (8 napaa) 750 kierrosta minuutissa. Käytännössä moottorin pyörimisnopeutta kuitenkin hidastaa jättämä.

Teknisemmin kuvattuna oikosulkumoottori toimii siten, että staattorikäämeissä kulkeva sähkövirta synnyttää staattoriin pyörivän magneettikentän, kiertokentän. Oikosulkuroottorissa on käämitys, jonka sauvoja pyörivän staattorikentän vuoviivat leikkaavat. Kun roottorin käämitykseen kytketään kuormitus, roottorin häkkikäämitykseen muodostuu sähkövirta. Roottorin virran aiheuttaman magneettikentän ja staattorin välille syntyy voimavaikutus, joka pyrkii saamaan roottorin pyörimään. Jos syntyvä vääntömomentti on suurempi kuin pyörimistä vastustavan kuorman mekaaninen vääntömomentti, roottori alkaa pyöriä. Kun roottorin pyörimisnopeus kasvaa, staattorikentän ja roottorin sauvojen leikkausnopeus pienenee, jolloin myös roottorin sähköinen vääntömomentti pienenee.

Roottorin pyörimisnopeus on aina staattorin magneettikentän pyörimisnopeutta pienempi. Jos roottori saavuttaisi magneettikentän pyörimisnopeuden, ei roottoriin syntyisi lainkaan sähkömotorista voimaa eikä vääntömomenttia, koska magneettikenttä pysyisi roottorin suhteen paikallaan, eikä vuoleikkausta tapahtuisi.

Hyöty- ja haittapuolet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parhaita puolia ovat

  • helppokäyttöisyys
  • huollon tarpeen vähäisyys
  • taloudellinen kilpailukyky
  • rakenteen yksinkertaisuus ja kestävyys.

Haittapuolia ovat

  • suuri käynnistysvirta (sulakkeen palamisvaara moottoria käynnistettäessä)
  • pieni käynnistysvääntömomentti
  • roottorin heikko voitelu kylmäkäynnistyksessä
  • roottoriin kohdistuvan sähkömagneettisen kentän aiheuttama tehon heikentyminen.

Lähes kaikki haittapuolet ovat vältettävissä käyttämällä taajuusmuuttajaa tai tähti-kolmiokäynnistintä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haring, Tapio: Oikosulkumoottorin hyötysuhde määrää käyttökustannukset. Konepajamies, 1989, 42. vsk, nro 6, s. 24-26. ISSN 0023-3277.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]