Kolmivaihevirta
Wikipedia
L1 = Sininen
L2 = Punainen
L3 = Vihreä
Kolmivaihevirta on yksi vaihtovirran muoto. Kolmessa vierekkäisessä johtimessa on sinimuotoinen, samantaajuinen ja yhtä suuri jännite. Jännitteiden välillä on 1/3 jakson (120°) vaihe-erot, jolloin vaiheista yhteensä käytettävissä oleva teho on koko ajan yhtä suuri. Kolmivaihevirtaa käytetään yleisesti, erityisesti voimansiirrossa, sillä vakiotehon käytöstä on joitakin käytännön etuja.
Kolmea vaihetta merkitään nykyään sähköjärjestelmässä tunnuksilla L1, L2 ja L3. Aikaisemmat merkinnät vaiheille olivat R, S ja T. Vaihejohtimien värikoodi on yleesä ruskea, musta ja harmaa. Sähköjärjestelmän nollaa merkitään N:llä (tunnusväri sininen, vanhoissa asennuksissa harmaa, valkoinen tai vaaleansininen) ja suojamaata PE:llä (tunnusväri kelta-vihreä, vanhoissa asennuksissa punainen).
Vaiheen ja nollan välistä jännitettä kutsutaan vaihejännitteeksi, joka Suomen pienjänniteverkossa on 230V. Vaiheiden välistä jännitettä kutsutaan pääjännitteeksi (Suomen pienjänniteverkossa 400V).
Puhekielellä kolmivaihevirtaa kutsutaan myös nimellä "voimavirta". (Yksivaiheista sähkön käyttöä kutsutaan välillä nimellä "valovirta" tai "seinävirta".)
[muokkaa] Kolmivaihesähkö muissa maissa
Keski-Euroopassa, erityisesti ranskankielisessä Belgiassa, on edelleen käytössä kolmivaihejärjestelmiä, jossa 230 V saadaan kahden vaihejohtimen väliltä. Tällöin kumpikaan johdin ei ole nollajohdin ja mm. pistorasioiden molemmissa koskettimissa on hengenvaarallinen (noin 133 V) jännite maahan verrattuna. Tämän vuoksi tällaisessa järjestelmässä olevissa nykyaikaisissa asennuksissa kaikki johdonsuojakytkimet katkaisevat molemmat johtimet (ranskaksi disjoncteur bipolaire). Lisäksi ns. differentiaalisuoja kytkee sähköt pois mikäli kyseisten kahden vaiheen välillä on virtaero. Tyypillisesti suoja laukeaa 30 milliamperin erosta. Virtaero merkitsee että järjestelmässä on jossain vaiheen ja maan välinen virtapiiri, eli ongelmatilanne. Suomessa näitä kytkimiä kutsutaan myös vikavirtasuojiksi.
