Marsu
Wikipedia
| Marsu | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Cavia porcellus (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
 Marsu Wikispeciesissä |
Marsu (Cavia porcellus) on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva jyrsijä, josta on tullut suosittu kotieläin. Marsu on ollut aiemmin yksi yleisimmin käytetyistä koe-eläimistä, mutta nykyään eläinkokeisiin käytetään enemmän hiiriä ja rottia niiden lisääntymisen nopeuden takia.
Sisällysluettelo |
Luonnonvaraiset marsut
Luonnonvaraisina marsuja tavataan Etelä-Amerikassa, josta niiden kesyt jälkeläiset ovat levinneet kaikkialle maailmaan. Kalliomarsujen esiintymisalue on pienempi: kalliomarsut asustavat vain Brasilian kuivilla kallioalueilla pääasiassa lohkareiden alla ja kalliohalkeamissa. Marat eli pampajänikset (nimestään huolimatta se ei ole sukua jänikselle) oleskelevat kuivissa ruohikoissa ja pensaikoissa Argentiinassa.
Marsut ja marat elävät pikku ryhminä, marsut 5-10 yksilön ja marat jopa 40 yksilön ryhminä. Ne oleilevat itse kaivamissaan käytävissä tai muiden lajien, kuten kampamyyrien ja viskatsojen koloissa. Marsut ovat aktiivisempia hämärän tultua. Marat sitä vastoin ovat päiväeläimiä, jotka mielellään paistattelevat päivää jyrsijöille epätavallisessa asennossa. Ne joko istuvat kaniinien tapaan eturaajat ojennettuina tai makaavat kissan tavoin etukäpälät pään alle taivutettuina.
Marsut ja marat syövät kaikenlaista kasviravintoa. Kalliomarsut voivat kiivetä puihinkin lehtiä keräämään; vaaran uhatessa ne loikkaavat yhdellä hypyllä maahan. Luonnonvaraisten marsujen koko vaihtelee paljon. Vertailun vuoksi esimerkiksi degut ovat suurempia kuin marsut, 20-30cm pitkiä riippuen lajista.
Ruokavalio
Marsut ovat kasvissyöjiä, joille on aina oltava tarjolla hyvää heinää sekä raikasta vettä. On myös hyvä tarjota ikään sopiva päivittäinen annos erityisesti marsuille tarkoitettuja pellettejä sekä C-vitamiinia, jonka vähimmäisylläpitoannos on 10 mg päivässä (kantaville ja sairaille kaksinkertainen määrä). Marsut eivät pysty itse tuottamaan C-vitamiinia, joten sen päivittäinen saaminen on erittäin tärkeää. C-vitamiini tulisi saada pääosin laadukkaasta tuoreruoasta, mutta varmuuden vuoksi vitamiinin riittävä saanti on hyvä taata lisävalmistein. Pellettimerkkiä valitessa tulisi ottaa huomioon, että marsut eivät luonnostaan syö mitään eläinperäisiä tuotteita.
Marsujen hampaat kasvavat jatkuvasti, joten marsun on saatava kuluttaa hampaitaan jyrsimällä. Sopivaa jyrsittävää ovat esimerkiksi vähäsuolainen näkkileipä, myrkyttämättömät puiden oksat ja kuivattu ruisleipä. Marsulle voi myös antaa suolakiveä. Näiden lisäksi marsun täytyy saada tuoreruokaa mielellään kerran päivässä. Sopivaa naposteltavaa on esimerkiksi porkkana, lanttu, nauris, palsternakka, voikukan lehdet ja tuoreheinä. Myös omena sopii pieninä määrinä.
Elinympäristö
Marsut ovat laumaeläimiä, joten aina tulisi hankkia vähintään kaksi marsua. Ihmisen tarjoama seura ei voi koskaan korvata toisen marsun seuraa. Marsu-urosten suhteen saattaa käydä niin, etteivät ne tule toimeen suljetussa tilassa, mikäli ne on yhdistetty vanhempina ja/tai ovat viettäneet aikaansa naaraiden seurassa. Kaksi poikasena yhdistettyä urosta sen sijaan saattavat tulla loistavasti toimeen, etenkin jos niille taataan riittävästi tilaa ja virikkeitä. Jos uros ja naaras laitetaan samaan häkkiin, tulee uros kastroida. Muuten naaras on koko ajan tiineenä, se rasittuu ja sen elinikä lyhenee.
Marsunpoikasia voi kysellä esimerkiksi Suomen marsuyhdistyksen rekisteröimiltä kasvattajilta. Kotioloissa kasvatetusta marsusta saa käsittelyyn tottuneen poikasen jonka suku ja tausta on tiedossa. Marsujen lisäännyttäminen on riskialtista ja näin ollen sitä tulisi harjoittaa ainoastaan sellaisten henkilöiden, joilta löytyy riittävä tieto ja kokemus. Marsuja myydään myös eläinkaupoissa, mutta useinkaan niiden tausta ei ole selvillä ja eläinkaupan marsut ovat monesti arkoja käsittelyn puutteen takia. Lisäksi eläinkauppojen marsut maksavat yleensä huomattavasti enemmän.
Marsuja ei tulisi pitää samassa häkissä kanien kanssa, sillä kanit saattavat vahingoittaa marsua hengenvaarallisesti takajaloillaan. Kanit kantavat myös Pasteurella multocida-nimistä bakteeria joka saattaa kanilla olla oireeton, mutta tarttuessaan marsuun jopa tappava.
Marsun häkin tulee olla riittävän suuri, vähintään 120 × 60 cm / 2 marsua. Mitä isompi, sen parempi. Marsun tulee saada jaloitella häkin ulkopuolella runsaasti ja erilaisia virikkeitä on hyvä tarjota. Yleensä marsut kesyyntyvät omistajiinsa täysin ja ovat seurallisia.
Elinkaari ja lisääntyminen
Marsujen elinikä on 4-6 vuottalähde?. Satiinimarsujen elinikä on keskimäärin lyhyempi. Vanhimmat marsut ovat eläneet yli kymmenvuotiaiksi, maailman vanhin marsu 14-vuotiaaksi.lähde? Naaraat tulevat sukukypsiksi 4–6 viikon ikäisinä ja urokset 3–5 viikon ikäisinä. Marsu saa yleensä 1-6 poikasta kerrallaan. Urospoikaset tulisi erottaa emostaan ja naarassisaruksista viimeistään 4 viikon ikäisinä, ettei syntyisi sisäsiittoisia vahinkopoikasia.
Rodut
Marsuja on paljon eri rotuja: pitkä-, karkea- ja lyhytkarvaisia sekä täysin karvattomia. Useimmista roduista erotellaan erikseen värimuunnokset, joita jalostetaan omissa linjoissaan.
Pitkäkarvaiset
Pitkäkarvaisia marsurotuja on seitsemän: alpakka, sheltie, peruaani, coronet, lunkarya, texel ja merino.
- Sheltien turkki on pitkä, sileä, pehmeä ja taipuisa.
- Texelin turkki on pitkä, pehmeä ja kihara.
- Coronetin turkki on pitkä, sileä, pehmeä ja taipuisa. Päässä on karvapyörre eli crest.
- Merinon turkki on pitkä, pehmeä ja kihara. Päässä on karvapyörre eli crest.
- Peruaanin turkki on pitkä, sileä, pehmeä ja taipuisa. Turkki kasvaa niskassa ja päässä eteenpäin marsun kuonon päälle ja ylle.
- Alpakan karva on pitkä, pehmeä ja taipuisa. Turkki kasvaa niskassa ja päässä eteenpäin.
- Lunkarya on roturyhmä. Lunkaryoista erotellaan lunkaryasheltie, lunkaryaperuaani ja lunkaryacoronet, jotka vastaavat sheltietä, peruaania ja coronetia mutta ovat karkea- ja kiharakarvaisia. Lunkaryat ovat Suomessa koestandardirotuja.
Karkeakarvaiset
Karkeakarvaisiin marsurotuihin lasketaan neljä rotua: abessinialainen, teddy, ch-teddy ja rex.
- Abessinialaisen turkissa on tietyissä kohdissa voimakkaat karvapyörteet.
- Teddy on tasaisen pörröinen, lyhytkarvainen ja muodoltaan pallomainen.
- Ch-teddy on pitkäkarvainen teddy. Siitä erotetaan myös crest-muunnos.
- Rex on tasaisen pörröinen, lyhytkarvainen ja muodoltaan pallomainen. Siitä erotetaan myös crest-muunnos.
Sileäkarvaiset
Sileäkarvaisia marsurotuja on neljä: self, nonself, crest ja satiini.
- Self on roturyhmä, johon kuuluvat rodut ovat kauttaaltaan yksivärisiä. Selfit erotetaan värin mukaan.
- Nonself on roturyhmä, johon kuuluvilla roduilla on tietynlaisina kuvioina kahta tai useampaa väriä. Nonself-luokan alle voidaan laskea myös sellaiset ryhmät kuin agoutit ja argentet, joilla kukin karva on monivärinen. Nonselfit jäävät useimmiten hiukan pienemmiksi kuin selfit.
- Crest tarkoittaa pyörrettä marsun otsalla. Amerikancrestillä pyörteen väri poikkeaa pääväristä kun taas englannincrestillä se on samanvärinen kuin muukin turkki.
- Satiinin jokainen karva on ontto, mistä johtuen sen turkki kiiltää metallimaisesti. Satiinigeeniä esiintyy kaikissa roduissa. Suomen marsuyhdistys ei ole hyväksynyt satiinimarsuja rekisteriin 31. lokakuuta 2007 jälkeen satiinigeenin marsulle aiheuttamien kivuliaiden terveysongelmien vuoksi.[1]
Karvattomat
- Skinny (suomeksi myös "naku") on enimmäkseen karvaton rotu, jolla on karvoitusta vain päässä, jaloissa ja sukuelinten ympärillä.
- Baldvin-marsu on kokonaan karvaton.
Risteytykset
Risteytysmarsut ovat nimensä mukaisesti marsuja, joissa risteytyy kahta tai useampaa rotua. Risteytysmarsut voivat olla minkä värisiä tahansa ja niissä voi olla minkälaisia kuvioita tahansa. Risteytyksiä ei lueta omaksi rodukseen.
Kommunikointi
Ääntely
Marsut ääntelevät keskenään lähes jatkuvasti. Niillä on laaja valikoima erilaisia ääniä, joita ihminen voi oppia hyvinkin helposti ymmärtämään.
Kuikuttamalla marsu vaatii hoitajaltaan huomiota silittelyn ja etenkin ruoan muodossa. Ne oppivat nopeasti yhdistämään jääkaapin oven avaamisen ja vihannespussin rapinan ruokaan ja päästelevät kovaäänisiä "kuii"-huutoja kuullessaan ruokaan viittaavia ääniä.
Marsun "nikotteluääni" kielii tyytyväisyydestä. Jos marsu myös loikkii innoissaan ilmaan (saattaa myös heittelehtiä) se on erittäin riehakas. Kovaääninen kiljunta tai huudahdus on marsujen varoitusääni, jolla se varoittaa toisia tai kertoo, ettei se pidä jostain, esimerkiksi liian kovakouraisesta käsittelystä. Lyhyt "kkurr"-ääni varoittaa myös tympeästä käsittelystä. Hiljaista ja tyytyväistä "pulputusääntä" marsu pitää muun muassa hoitajansa sylissä siliteltävänä. Röhkimistä muistuttavalla äänellä marsut tervehtivät toisiaan. Hampaiden naksutuksella marsu uhkailee. Se voi myös naksutella hampaitaan ollessaan tyytymätön, esimerkiksi jos ruoka ei sen mielestä tule riittävän nopeasti nenän eteen, tai jos sille tehdään jotain epämiellyttävää. Leppoisa hampaiden naksuttelu saattaa myös viestiä tyytyväisyyttä. Nakutusääni syntyy, kun marsu liikuttaa alaetuhampaiden reunaa yläetuhampaita vasten. Hurinaan liittyy usein myös eleitä. Mahtaillessaan tai naarasta kosiskellessaan marsu tepastelee pitkin jaloin keikuttaen takapuoltaan puolelta toiselle ja hurisee samalla. Kehräämisen tapaisella hurinalla marsu voi kertoa luottamuksesta ja hyvästä olosta. Marsut saattavat joskus myös "sirkuttaa". Äänelle ei olla vielä keksitty tarkoitusta. Marsu voi myös aivastella.
Muu elekieli
Kevyt nuuhkaisu, tai pieni kuonojen yhteen hierominen on marsujen tapa tervehtiä lauman jäseniä. Haistelemalla toistensa kuonoa ja takapuolta marsut tutustuvat uuteen yksilöön tai tunnistavat, kuuluuko toinen laumaan ja onko se uros vai naaras. Lonkalla tönäisyllä marsu kehottaa toista siirtymään.
Kosiskellessaan urokset mahtailevat ja yrittävät näyttää suurilta ja komeilta. Ne nuuskivat naarasta ja keinuttavat takapuoltaan sekä hierovat sitä maahan jättäen voimakkaita hajuläikkiä (näin urosmarsut merkkaavat myös reviiriään). Kosiskeluääniä ovat hurina, röhkiminen sekä hampaiden naksuttelu. Naaras kieltäytyy uroksen kosiskelusta avaamalla suunsa ja näyttämällä hampaansa. Naarasmarsu voi myös kieläytyä kosiskelusta nostamalla takapuolta ja ruiskuttamalla ulostetta uroksen päälle. Myös arvojärjestyskamppailun hävinnyt marsu haukottelee voittajalle. Marsu osoittaa hyvin selkeästi alistuvansa.
Marsu ruokana
Marsu kesytettiin Andeilla alun perin ravinnoksi. Niiden lihaa on kuvailtu jäniksen ja kanan lihan yhdistelmäksi, tosin se muistuttaa niin väriltään kuin maultaankin viiriäistä. Lihassa on runsaasti proteiinia ja se on vähärasvaista. Marsuja voi kasvattaa ravinnoksi myös kaupunkiympäristössä, sillä ne vaativat paljon vähemmän tilaa ja lisääntyvät nopeammin kuin perinteiset karjaeläimet.
Marsu on tänäkin päivänä merkittävä osa perulaisten ja bolivialaisten ruokavaliota, etenkin Andien ylänköalueilla. Perulaiset syövät noin 65 miljoonaa marsua vuodessa, ja se on ravintona juurtunut syvälle perulaiseen kulttuuriin. Muun muassa Cuscon pääkatedraalissa on maalaus, jossa kuvataan Jeesus syömässä marsua (esp. cuy) ja juomassa chichaa viimeisellä ehtoollisellaan 12 opetuslapsensa kanssa.[2] [3]
Aiheesta muualla
- Suomen Marsuyhdistys
- Marsut.net
- Guinea Lynx (marsujen sairaanhoidosta ja terveydenhuollosta) (englanniksi)
- Marsu lemmikkinä
- Murmelin Marsula, suomalainen tietopankki Marsujen hoidosta
Lähteet
