Dv15
|
|
|
|---|---|
Dv15 nro 2010 Tampereella vuonna 2001 |
|
|
|
|
| Tyyppi | dieselveturi |
| Liikennöitsijä | VR-Yhtymä |
| Valmistaja | Valmet, Lokomo |
| Lukumäärä | 58 |
| Valmistusvuodet | 1958–1961 |
| Hylätty | kaikki |
| Museoitu | 1 kpl |
| Numerointi | 1955–2012 |
| Lempinimi | Vempu/Vemppu Karhukoira Nalle Murre Voivoi |
|
|
|
| Huippunopeus | 75 km/h |
| Pituus | 11 930 mm |
| Pyörästö | D |
| Pyörästön pituus | 6 700 mm |
| Suurin akselipaino | 15 t |
| Pyörän halkaisija | 1 180 mm |
| Vaihteisto | Voith L 217 U |
| Moottori | Tampella/MAN W8V22/30 A.m.A |
| Moottorin teho | |
| •jatkuva teho | 620kW (840hv) |
Dv15 on Valtionrautateiden vuosina 1958–2004 käyttämä väliraskas dieselveturi. Lokomo ja Valmet valmistivat veturit vuosina 1958–1961 niin, että Lokomo valmisti parittomat ja Valmet parilliset numerot. Dv15-sarja oli ensimmäinen veturisarja, joka tehonsa ja luotettavuutensa puolesta syrjäytti höyryvetureita ratapihojen vaihtotöissä.
Sisällysluettelo |
Ominaisuudet [muokkaa]
Dv15 oli seuraaja teknisesti ja ulkoisesti pitkälti samankaltaisille Dv11-sarjan vetureille. Samoin vuoden 2008 alussa suurimmaksi osaksi käytöstä poistunut Dv16-sarja on ominaisuuksiltaan suurelti yhtenevä. Dv15-sarjalla ajettiin myös linja-ajoa 1990-luvulle saakka.
Dv15-sarjan veturit erottaa helposti modernimmasta vetureista sen höyryvetureita muistuttavasta pyörästöstä, jossa pyörät on kytketty kytkintangoin toisiinsa ja ajomoottoriin kytketty sokkoakseli pyörittää pyöriä kytkintankojen välityksellä. Yhteenkytkettyjen pyörien ansiosta veturin irtiottokyky ilman ympärilyöntiä voitti monet uudemmat veturit, minkä johdosta se oli myös veturimiesten suosiossa vaihtotöissä. Sen MAN-moottorin kovaääninen ja matalalta muriseva ääni antoi leimansa suurimmilla ratapihoilla neljän vuosikymmenen ajan. Vetureita paranneltiin käyntisiltojen kaiteita korottamalla ja lisäämällä vaihtotyötä nopeuttavat, ohjaamosta hallittavat Vapiti-vaihtotyökytkimet.
Hylkääminen [muokkaa]
Veturit alkoivat 2000-luvun mittapuun mukaan olla työolosuhteiltaan surkeita, varaosia ei enää ollut saatavilla ja osien käyttöikä oli ylitetty, joten ylläpito oli hankalaa. Sähköistyksen laajenemisen myötä muusta käytöstä vapautuneita dieselvetureita saatettiin sijoittaa Dv15-vetureiden tilalle. VR:n käytössä olleet viimeiset Dv15-sarjan veturit hylättiin syyskuussa 2004. Viimeiseksi Dv15-vetureita oli käytössä vaihtotöissä ja päivystyksessä Turussa ja Helsingissä. UPM:lla on yhä käytössään Dv15 2000 ja Imatran veturipalvelulla veturit 1993, 2001 ja yksi numeroton veturi, joka kantaa vanhaa Vv15-sarjamerkintää. Haapamäen Museoveturiyhdistyksellä on museoituna Dv15 1991. Dv15-sarjan tilalla jatkavat nykyään Dr14- ja Dv12-veturit. Dv15-sarjan muistoksi on tehty jopa muistofilmejä.
Teknisiä tietoja [muokkaa]
- Veturin numerot: 1955–2012
- Valmistaja: Valmet Oy, Lokomo Oy
- Valmistusvuodet (nrot):[1]
- Pyörästöjärjestys: D
- Huippunopeus: 75 km/h
- Paino työkunnossa: 60 t
- Suurin akselipaino: 15 t
- Pituus: 11 930 mm
- Leveys: 3 200 mm
- Korkeus: 4 350 mm
- Polttoainesäiliön tilavuus: 1,8 m³
Päädieselmoottori [muokkaa]
- Tampella/MAN W8V22/30 A.m.A
- Iskutilavuus: 91 l
- Teho: 620 kW käyntinopeudella 900r/min
- Sylinteriluku: 8 (rivi)
Vaihteisto [muokkaa]
- hydraulinen Voith L 217 U -vaihteisto.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Eonsuu, Honkanen, Pölhö: Suomen veturit osa 2. Moottorikalusto. Elokuvan Maailma ay, 1995. ISBN 952-5060-02-0.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Haapamäen museoveturiyhdistyksen Dv15
- Veteraani vauhdissa, Pertti Itkosen kuvia veturista numero 1973
| Dieselveturit ja -moottorijunat: | |
|---|---|
| Sähköveturit ja -moottorijunat: |
Sr1 – Sr2 – Sm1 – Sm2 – Sm3 Pendolino – Sm4 – Sm5 – Sm6 – M100 – M200 – M300 |
| Ratatyökoneet ja pienveturit: |
Tve1 – Tve2 – Tve3 – Tve4 – Tve5 – Tka6 – Tka7 – Tka8 – Tka9 – Ttm1 |
| Museokalusto |
Hr1 – Tr1 – Tr2 - Tk3 – Vr1 – Tv1 – Dm6 – Dm7 – Dm8 – Dm9 – Dv11 – Dv15 – Dv16 – Dr12 – Dr13 |
| Koeveturit ja -kiskobussit: | |
| Käytöstä poistuneet: |
Sivulta puuttuu