Dr13
Wikipedia
 |
|
| Dr13 2349 Hyvinkäällä. | |
| Perustiedot | |
| Liikennöitsijä | Valtionrautatiet |
| Valmistaja | Alsthom, Lokomo |
| Lukumäärä | 54 kpl |
| Valmistusvuodet | 1962–1965 |
| Museoitu | 2 kpl |
| Numerointi | 2301–2354 |
| Lempinimi | Alstikka, Alspommi, Myymäläauto |
| Tekniset tiedot | |
| Huippunopeus | 140 km/h |
| Paino | 99 t |
| Pituus | 18 576 mm |
| Leveys | 3 094 mm |
| Korkeus | 4 350 mm |
| Pyörästöjärjestys | C'C' |
| Moottori | 2 x MGO V16 BSHR |
| Moottorin teho | 2060 kW |
Dr13 on Valtionrautateiden (sittemmin VR Osakeyhtiön) käytössä olleen raskaan dieselveturisarjan sarjatunnus. Dr13:n suunnittelija oli ranskalaisyhtiö Alsthom. Spesifikaationa oli akselipainoltaan raskaampaa kevyempi eli väliraskas dieselsähkökoneistolla varustettu veturi, joka soveltuisi sekä tavara- että henkilöjunaliikenteeseen. Sarjaan kuului 54 veturia, joista kaksi ensimmäistä valmistettiin Ranskassa Alsthomin tehtailla ja laivattiin Suomeen 1962; loput valmistettiin Tampereella Lokomon ja Tampellan tehtailla. Ensimmäinen Dr13-sarjan veturi tuli Suomeen 24. lokakuuta 1962. Dr13-sarja tuli ensimmäisen kerran käyttöön vuosina 1962–1963, ja se poistui kaupallisesta liikenteestä lopullisesti kesäkuussa 2000.
Dr13 on ollut tehokkain ja nopein koskaan VR:llä käytössä ollut dieselveturi. Se hankittiin täydentämään Dr12-kalustoa: Dr12 oli akselipainoltaan raskaampi ja teho-painosuhteeltaan Dr13:a heikompi, ja sillä voitiin ajaa linjaliikenteessä vain pääradan ja Länsi-Suomen ratojen liikenteessä, jotka on kiskotettu raskaammille akselipainoille. Dr13-kalustoa käytettiin aluksi Itä-Suomen tavara- ja henkilöjunaliikenteessä, ja kaluston tukikohtana oli Kouvola. Sitä mukaa kun Itä-Suomen rataverkkoa laajemmin sähköistettiin, Dr13-kalustoa alettiin käyttää Länsi-Suomen sähköistämättömillä rataosuuksilla, ja kaluston tukikohta siirtyi sittemmin Tampereelle. Vetureilla ajettiin sekä tavarajuna- että henkilöjunaliikennettä.
Dr13:ssa on sama moottori kuin Dv12:ssa, SACM MGO V16 BSHR/BHSR, mutta niitä on Dr13:ssa kaksi kappaletta.
Veturin lempiniminä tunnettiin veturin ranskalaisen valmistajan Alsthomin (nykyään Alstom) mukaan Alstikka, Alsti, Alstommi, Alspommi ja Ranskatar. Myös lempinimet Hyppy-Heikki, Kymen Huru, Marinella, Myymäläauto ja Nakkiputka tunnetaan.
Viimeisiä aikojaan sarjan veturit vetivät junia Tampereen ja Turun välillä. Rantaradalta Dr13-sarja poistui rataosuuden sähköistyksen myötä vuonna 1994. Veturisarjasta on museoitu kaksi yksilöä: saneerattu 2349 Suomen Rautatiemuseossa ja saneeraamaton 2343 Haapamäellä. [1]
Dr13 on ollut pisimpään Suomessa linjaliikennettä palvellut dieselveturityyppi. Tyypillä oli aluksi paljon lastentauteja (muun muassa käynnistysakkujen, jäähdyttimien ja voimansiirron kanssa, Ranskassa suunniteltu veturi ei sietänyt Suomen ilmastoa), samoin veturin paino on paljon sovittua korkeampi ja kulkuominaisuuksiltaan huono veturi hyppyytti huonokuntoisilla rataosuuksilla. Osa ongelmista saatiin ratkaistua, mutta Dr13 kuului VR:n epäluotettavimpaan kalustoon loppuun saakka. Höyryvetureiden jälkeen tämäkin veturi oli edistystä, mutta alkuinnostuksen jälkeen epäkohdat nousivat voimakkaammin esiin ja veturista eivät ajan mittaan pitäneet sen enempää käyttäjät kuin kunnossapitäjätkään. Tämä ei vähentänyt sen käyttökelpoisuutta junissa, joissa tarvittiin paljon tehoa ja vetovoimaa.
Kun viimeiset Dr13:t poistettiin linjaliikenteestä 2000, kalustolla oli ajettu lähes 40 vuoden ajan yhtäjaksoisesti, ja nuorimmatkin veturit olivat päässeet 35 vuoden ikään – ne oli kerta kaikkiaan ajettu loppuun.
[muokkaa] Lisätietoja
- Valmistusvuodet (nrot):
| Dieselveturit ja -moottorijunat: | Dm12 – Dv12 – Dv16 – Dr14 – Dr16 |
|---|---|
| Sähköveturit ja -moottorijunat: | Sr1 – Sr2 – Sm1 – Sm2 – Sm3 Pendolino – Sm4 – Sm5 |
| Ratatyökoneet ja pienveturit: | Tve4 – Tve5 – Tka6 – Tka7 – Tka8 – Tka9 – Ttm1 |
| Museokalusto | Hr1 – Tk3 – Dm4 – Dm7 – Dm9 – Dv11 – Dv15 – Dr12 – Dr13 |
| Koeveturit ja -kiskobussit: | Dr15 – Sv1 – Dm10 – Dm11 |
