M100 (juna)

M100
M100-juna Kulosaaren metroasemalla.
Perustiedot
Tyyppi	sähkömoottorijuna
Liikennöitsijä	HKL-Metroliikenne
Valmistaja	Valmet, Strömberg
Lukumäärä	42
Valmistusvuodet	1977–1984
Peruskorjattu	2004–2009
Numerointi	101-184
Istumapaikkoja	130 paikkaa
Lempinimi	Metro
Tekniset tiedot
Huippunopeus	100 km/h
Paino	63,2 t
Pituus	44 200 mm
Leveys	3 200 mm
Korkeus	3 600 mm
Pyörästö	Bo'Bo'+Bo'Bo'
Pyörästön pituus	2 200 + 15 000 mm
Suurin akselipaino	13 t
Pyörän halkaisija	840 mm
Moottori	8 × Strömberg HXUR/E 50562
Moottorin teho	1 000 kW

M100 on sähkömoottorijuna, joka on käytössä Helsingin metrossa. Junasarjaa valmistettiin yhteensä 42 yksikköä eli vaunuparia vuosina 1977–1984. Alumiinirakenteisten vaunujen valmistaja oli Valmetin lentokonetehdas Tampereella, sähköiset komponentit puolestaan toimitti Strömberg. M100 oli maailman ensimmäinen metrokäyttöön kehitetty sähkömoottorijuna, jossa oli taajuusmuuttajalla ohjatut oikosulkumoottorit. Junan kaikki akselit ovat vetäviä ja jokaiselle akselille on oma moottorinsa. Junan jarrujärjestelminä ovat ajomoottoreilla toimiva sähköjarru, itsetoiminen EP-paineilmajarru sekä kiskojarru. Taajuusmuuttajat antavat junalle sille ominaisen "vonkuvan" äänen kiihdytettäessä sekä sähköjarrulla jarrutettaessa. Keveyden ja nopean kiihtyvyyden saavuttamiseksi vaunujen korirakenne on kokonaan alumiinia. Myös telit olivat alun perin alumiinia, mutta ne jouduttiin murtumien vuoksi vaihtamaan takuutyönä teräksisiin.

Verrattuna Valmetin hieman aiemmin VR:lle suunnittelemiin Sm1- ja Sm2-sähkömoottorijuniin olennaiset tekniset erot ovat M100-junien tasavirtainen virransyöttö sivuvirroituksella ja vaihtovirtamoottorit. Koska M100-junilla ei liikennöidä valtion rataverkolla vaan Helsingin kaupungin liikennelaitoksen omalla radalla, junia kutsutaan metrojuniksi eli arkikielessä "metroiksi".

Sarjan kolme ensimmäistä yksikköä (101-106) ovat sarjan prototyyppejä ja ne valmistuivat jo vuonna 1977. Niissä on pieniä teknisiä eroavaisuuksia myöhemmin valmistuneisiin verrattuna, esimerkiksi niiden ovikoneisto on paineilmatoiminen, kun se uudemmissa yksiköissä on sähkötoiminen.

Kunkin junayksikön vaunuilla on oma numeronsa. Siten vaunuparin numero on aina kaksiosainen, esimerkiksi 101-102.

Junayksiköitä voidaan kytkeä toisiinsa enintään 6 kpl, mutta Helsingin metron asemalaiturien pituus riittää enintään 3 vaunuparin mittaisille junille. 4-6 yksikköä käsittäviä yhdistelmiä ei siksi tavata matkustajaliikenteessä, mutta niitä esiintyy siirtoajossa ja vaihtotyössä.

Junasarjaa peruskorjattiin 2000-luvulla Talgo Oy:llä Kajaanin Otanmäellä. Tässä yhteydessä ovikoneistoa, matkustajainformaatiojärjestelmää, kuulutuslaitteita ja ohjaamon varustelua on uudistettu. Peruskorjatut junayksiköt eivät ole yhteensopivia peruskorjaamattomien kanssa, eli niitä ei voida kytkeä samaan junaan. Viimeinen M100-sarjan junayksikkö peruskorjattiin kesällä 2009. Sarjan prototyyppijunia (101-106) ei tulla peruskorjaamaan, mutta HKL-Metroliikenne teki niihin itse pienen kunnostuksen kesällä 2009.

Lähteet

• HKL-Metroliikenne:Kalusto
• Suomen raitiotieseura: HKL: Metrovaunut 101-184
• Kuljettajan opas, M100. Strömberg, Valmet. 1985. s. 5. (tekniset tiedot)

Aiheesta muualla

• Helsingin metro muotoilun näkökulmasta - Päivi Simpanen, Opinnäytetyö Metropolia AMK, 29.5.2009

Suomalaiset veturit ja junayksiköt

Dieselveturit ja -moottorijunat:	Dm12 – Dv12 – Dr14 – Dr16
Sähköveturit ja -moottorijunat:	Sr1 – Sr2 – Sm1 – Sm2 – Sm3 Pendolino – Sm4 – Sm5 – Sm6 – M100 – M200 – M300
Ratatyökoneet ja pienveturit:	Tve1 – Tve2 – Tve3 – Tve4 – Tve5 – Tka6 – Tka7 – Tka8 – Tka9 – Ttm1
Museokalusto	Hr1 – Tr1 – Tr2 - Tk3 – Vr1 – Tv1 – Dm6 – Dm7 – Dm8 – Dm9 – Dv11 – Dv15 – Dv16 – Dr12 – Dr13
Koeveturit ja -kiskobussit:	Dr15 – Sv1 – Dm10 – Dm11
Käytöstä poistuneet:	Hr11 – Dm3 – Dm4