Paineilmajarru (rautatietekniikka)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Paineilmajarru on yleisin rautatiekalustossa käytetty jarrujärjestelmä. Jarrun on keksinyt George Westinghouse.

Toimintaperiaate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsetoimijarru[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaunun jarrumekaniikan periaate. Keskivaiheilla oleva tummanvihreä osa on jarrusylinteri mäntineen. Vihreät osat ovat työntäviä tankoja ja siniset vetäviä. Punaiset ovat tankojen liikuttamia välitinosia. Ruskeat ovat jarrutönkät.

Itsetoimisessa jarrussa eli koko junaan vaikuttavassa jarrussa junarungon läpi on kytketty kaikkien vaunujen kautta kulkeva jarrujohto, jonka sisältämällä paineilmalla täytetään vaunujen apusäiliöt täyteen käyttöpaineeseen, joka on Suomessa 5 bar. [1] Tällöin vaunujen jarrut ovat irti. Kun junaa halutaan jarruttaa, pienennetään veturissa olevalla kuljettajaventtiilillä jarrujohdon painetta. Vaunussa oleva toimintaventtiili havaitsee tämän, ja päästää apusäiliöstä paineilmaa jarrusylinteriin, joka painaa jarrusylinterissä olevaa mäntää, joka puolestaan mekaanisten välitysten avulla painaa joko jarrutönkät tai -levyt pyöriin kiinni. Maksimi jarrusylinterin paine (4 bar) saavutetaan kun jarrujohdon paine on laskenut 3,5 bariin. Vaikka paine laskisi vielä tämän arvon alle, ei jarruvoima enää lisäänny. Tällaisen järjestelmän etuna on se, että junan katketessa jarrut menevät automaattisesti päälle. Hätäjarru toimii siis jarrujohdon välittömällä tyhjennyksellä.

Jarrujen irroitus tapahtuu jälleen nostamalla jarrujohdon painetta. Vaunun toimintaventtiili päästää jarrusylinterin tyhjenemään ja apusäiliön täyttymään uudelleen. Nykyaikaisessa ns. kolmipainejärjestelmässä eli osittain irrottavassa jarrut ovat täysin irroittuneet, kun jarrujohdon paine on noussut takaisin nimellispaineeseen, mutta vanhanaikaisessa kaksipainejärjestelmässä eli suoraan irrottavassa jarrut irtoavat heti kun jarrujohdon paine nousee, jolloin uudelleenjarrutus ei ole heti mahdollinen, vaan vasta kun koko jarrujohdossa on nimellispaine.

Jarrujohdon irtoaminen siis päästää kaikki ilmat johdosta pois, joten jarrut kiinnittyvät junan katketessa. Vaihtotyön nopeuttamiseksi jarrusylinterien yhteydessä on irroitusventtiilit, joista vetämällä paineilma lasketaan pois ja näin junaa voidaan jarruttaa pelkällä veturin suoratoimijarrulla, eikä jarrujohtoa tarvitse ladata täyteen käyttöpaineeseen. Tällöin hätäjarrun vetämisestä ei ole apua, koska johto on jo valmiiksi tyhjä.

Suoratoimijarru[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suoratoimijarru vaikuttaa vain veturiin. Toimintaperiaate on samanlainen kuin itsetoimijarrulla, mutta suoratoimijarrua käytettäessä päästetään suoraan pääsäiliöstä (veturin ilmasäiliö) paineilmaa jarrusylinteriin.

EP-jarru[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP-jarrussa eli elektropneumaattisessa jarrussa venttiilit ovat sähköohjattuja. Lähiliikennejunissa jarrutettaessa veturin ajopöydässä olevalla jarrukahvalla välitetään sähköisesti kaapeleita pitkin informaatio venttiileille, jotka laskevat pääsäiliöjohdosta ilmaa jarrusylinteriin. Etuna on jarrujen samanaikainen toiminta kaikissa vaunuissa. EP-jarrut toimivat ns. lepovirtaperiaatteella: jarrut pysyvät niin kauan irti, kun virtaa on saatavilla. Virran katketessa jarrut kiinnittyvät automaattisesti.

IC-kalustossa EP-venttiilit ohjaavat toimintaventtiilien ohjauspainetta, joka normaalisti olisi jarrujohdon tehtävä. EP-venttiilien ansiosta nopeassa kalustossa jarrut saadaan toimimaan samanaikaisesti, ja nykäisyt ovat harvinaisempia. Häiriötilanteissa tai sähköjen hävitessä interlock-venttiilit kytkeytyvät pois päältä, ja jarrut toimivat jarrujohdon vaikutuksesta.

Jarrulaji[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koko junan jarrujen yhtäaikaisen toiminnan aikaansaamiseksi jarrujen toimintaa on tarkoituksella hidastettu. Ero tehdään asettamalla vaunu- ja veturikohtainen jarrulajiasetin johonkin pääasentoon (Suomessa seuraaviin):

  • G hidastettu toimintaventtiili; jarrujen kiinnittyminen ja irrottuminen voi kestää jopa minuutin. Käytetään pääosin tavarajunissa.
  • P nopea toimintaventtiili; kiinnittyminen kestää muutaman sekunnin ja irrottuminen kymmenen sekuntia. Käytössä matkustajajunissa sekä joissakin nopeissa tavarajunissa.
  • R kuten P, mutta erona suurempi jarrusylinterin paine tietyn nopeuden yläpuolella (suurnopeusjarru)
  • P+Mg tai R+Mg kuten P ja R, mutta lisänä kiskojarru. Kiskojarrun magneetit laskeutuvat kiskon pintaan ja siten lisäävät jarruvoimaa. Käytetään kalustossa lähinnä hätäjarruna.

Jarrupainoprosentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Junan jarrutuskyvyn mittaamiseen käytetään jarrupainoprosenttia. Jokaisella vaunu- ja veturiyksilöllä on oma jarrupaino kullakin jarrulajilla (yleensä tonneina) ilmaisemaan jarrujen tehokkuutta. Jarrupainoprosentti saadaan jakamalla junan jarrupaino kokonaispainolla ja kertomalla tulos sadalla. Mikäli junan aikatauluun merkitty jarrupainoprosentti ei täyty, joudutaan suurinta sallittua nopeutta laskemaan, koska junan tulee pystyä pysähtymään tietyllä etäisyydellä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. RVI/363/412/2008 (PDF) Rautatievirasto : Junan jarrutuskyky sekä jarrujen tarkastus ja koettelu. 26.05.2008. Viitattu 6.7.2009. suomi